Muusikoiden.net Keskustelu: Parisuhdethreadi

faith21.01.2006 20:35:34
Sana on vapaa. Mikä sujuu, mikä ei? Ongelmia/ratkasuja?
 
Voisinpas ite alottaa. Harmittaa suunnattomasti kun tuo mun parempi puoli on niin hirveän epävarma itestään ja meistä; ollaan seurusteltu kohta vuosi ja se on edelleen vakuuttunu siitä että mie jätän sen heti ku löyän jonku paremman.
Jani The Rock21.01.2006 21:00:45
Harmittaa suunnattomasti kun tuo mun parempi puoli on niin hirveän epävarma itestään ja meistä; ollaan seurusteltu kohta vuosi ja se on edelleen vakuuttunu siitä että mie jätän sen heti ku löyän jonku paremman.
 
Tuo sinun parempi puolesi kuulostaa tismalleen meikäläiseltä. Mulla ja puoliskolla ei ole kovin pitkää seurustelua takana, mutta menneestä kokemuksesta tiedän että tällanen epävarmuus voi jatkua pitkäänkin. Ei siihen oikein auta kuin aika.
 
Tiedä mikä perkele siinäkin sitten on, kun välillä itsetunto on niin korkeella että heikompia huimaa, ja taas välillä se on matalammalla kuin hyvinsyöneen mäyräkoiran maha. Jotenkin sitä vaan pitää itteänsä niin saatanan surkeena ja kaikinpuolin epäonnistuneena yksilönä, ainakin ajoittain. Ja joskus se itsesääli sitten saattaa purkautua myös toisen syyttelynä. Valitettavasti, etenkin kun tonne aivoon on istutettu myös melkonen annos mustasukkasuutta ja suoranaista vainoharhaisuutta... Eipä silti, mun on aina ollut helvetin vaikea luottaa yhtään keneenkään. Mutta kai se on tässä kypsässä iässä sekin taito opittava.
 
Mitään neuvoa en oikein osaa antaa. Jos osaisin, olisin parantanut itteni tästä taudista jo aikoja sitten. Kenenkään vieteri ei tietenkään veny loputtomiin, ja tollasta juttua ei kukaan mielellään kuuntele, mutta koita olla ymmärtäväinen (niinkuin tähänkin asti), vaikka tuntuukin vaikealta. Vaikea olo on paremmalla puoliskollasikin, kun nuo epäilykset tulevat pintaan.
 
Toivotan onnea elon tiellä ja parisuhteen polulla.
faith21.01.2006 21:06:16
Kyllä kyllä.. ja tuskin me ollaan ainoita näitten ongelmien kans =)
..ja mainittakoon vielä että muuten menee aivan loistavasti, jos ei oteta huomioon tuota ajoittaista epäilyä/masennusta. =)
tigrushka21.01.2006 21:07:42
Harmittaa suunnattomasti kun tuo mun parempi puoli on niin hirveän epävarma itestään ja meistä; ollaan seurusteltu kohta vuosi ja se on edelleen vakuuttunu siitä että mie jätän sen heti ku löyän jonku paremman.
 
Ei tuohon taida auttaa kuin aika. Kärsivällisyyttä, kyllä se luottamus (ja itseluottamus) kasvaa ajan kanssa.
 
Tuttu juttu minullekin, suhteen alkuvaiheessa oma epävarmuus ja toisen menettämisen pelko oli melkomoinen, mutta tässä sitä vaan ollaan 12 vuotta myöhemmin.
faith21.01.2006 21:13:05
Ei tuohon taida auttaa kuin aika.
 
Joo, näin se on.. hassua vain että tämmösiä juttuja alko tulla vasta siinä vaiheessa ku seurustelu muuttu vakavammaksi. No, johtunee siitä ku son niin ujo. Mutta tuommonen on pieni vika muuten (lähes) täydellisessä tyypissä =)
 
Seki mietityttää että mitä tapahtuu vuojen päästä ku näyttäis tulevan välimatkaa semmosen parisataa kilsaa. Menee ainaki rahaa junalippuihin "/
jäykkis21.01.2006 21:40:27
Voisinpas ite alottaa. Harmittaa suunnattomasti kun tuo mun parempi puoli on niin hirveän epävarma itestään ja meistä; ollaan seurusteltu kohta vuosi ja se on edelleen vakuuttunu siitä että mie jätän sen heti ku löyän jonku paremman.
 
Viisaita sanoja tässä edellä. Aika, aika ja aika - aika parantaa.
 
Et tietenkään anna hänelle aihetta epäilyihinsä, sen paremmin puheissa kun teoissakaan. Älä mulkoile liian pitkään muiden perään ja luo muutenkin luottamuksen ilmapiiriä. Siitä se vähitellen lähtee. Mutta, aikaa ja tupakkia voi kulua.
 
Ja kiitos kysymästä, meillä menee ihan mukavasti. Elämä on suurin piirtein asettunut uomiinsa, molemmilla on oma paikkansa ja yhteiset kokemukset on hionut luonteen särmiä - etenkin itseltä, emännästä löytyy vielä hetkittäin vanhaa potkua. Hyväkin ehkä niin.
faith21.01.2006 22:13:46
Ja kiitos kysymästä, meillä menee ihan mukavasti. Elämä on suurin piirtein asettunut uomiinsa, molemmilla on oma paikkansa ja yhteiset kokemukset on hionut luonteen särmiä - etenkin itseltä, emännästä löytyy vielä hetkittäin vanhaa potkua. Hyväkin ehkä niin.
 
Hienoa hienoa =) Joo, tylsäksi se elämä muuttuu jos ei mitään kipinää löyvy ;) mie ainaki oon niin temperamenttinen että varmasti räiskyy vielä vuosienki päästä *naur*
sivupersoona21.01.2006 23:46:38
Et tietenkään anna hänelle aihetta epäilyihinsä, sen paremmin puheissa kun teoissakaan. Älä mulkoile liian pitkään muiden perään ja luo muutenkin luottamuksen ilmapiiriä. Siitä se vähitellen lähtee. Mutta, aikaa ja tupakkia voi kulua.
 
No jaa, itse sitä on kuitenkin itsestään vastuussa. Yletön mustasukkaisuus ei ole rakkautta, vaan omistushalua ja epävarmuutta. Ihan sama kuka siinä vieressä on.
tigrushka22.01.2006 08:32:05
No jaa, itse sitä on kuitenkin itsestään vastuussa. Yletön mustasukkaisuus ei ole rakkautta, vaan omistushalua ja epävarmuutta. Ihan sama kuka siinä vieressä on.
 
Näinkin, mutta jos toinen osapuoli ns. katselee vieraisiin pöytiin kun ollaan yhdessä liikenteessä ja tekee katoamistemppuja ja jumittuu flirttailemaan jonkun muun kanssa jne. niin se ei todellakaan ole omiaan kasvattamaan keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta.
sivupersoona22.01.2006 12:15:39
Näinkin, mutta jos toinen osapuoli ns. katselee vieraisiin pöytiin kun ollaan yhdessä liikenteessä ja tekee katoamistemppuja ja jumittuu flirttailemaan jonkun muun kanssa jne. niin se ei todellakaan ole omiaan kasvattamaan keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta.
 
No juu, mutta jos toinen tykkää tuollaista harrastaa, niin eikö olisi parempi antaa sen mennä. Ei sitä kunnioitusta taida tuollaisissa tapauksissa olla alunperinkään.
faith22.01.2006 12:40:53
Ahaa, nyt täälä alkaa olla semmosta keskustelua mitä mie vähän oottelin..
 
Mitenkäs muuten te vakiintuneet hoidatte tilanteen jos teitä tullaan iskemään?
Nimittäin oon ollu pariki kertaa todistamassa semmosta että mun kaveria on tultu iskettään.. kyseisellä tyypillä oli sormus sormessa ja toisella kertaa vieläpä avopuoliso vieressä. Kohtalaisen sinnikkäitä tapauksia olivat =D
Jani The Rock22.01.2006 12:45:44
Mitenkäs muuten te vakiintuneet hoidatte tilanteen jos teitä tullaan iskemään?
 
Kylmän asiallisesti.
faith22.01.2006 12:46:50
Kylmän asiallisesti.
 
Mutta jos se ei tehoa??
tigrushka22.01.2006 12:49:17
Mutta jos se ei tehoa??
 
No sitten termostaattia käännetään vielä lisää pakkasen puolelle.
Jani The Rock22.01.2006 12:51:33
Mutta jos se ei tehoa??
 
Asiat on ainakin tähän mennessä tulleet aina selviksi tolla konstilla. Riittää kun kattoo tarpeeksi syvälle silmiin ja käyttää just sitä oikeeta "painu-vittuun-siitä" -äänensävyä, niin tyhmempikin tajuaa häipyä.
faith22.01.2006 12:56:31
Asiat on ainakin tähän mennessä tulleet aina selviksi tolla konstilla. Riittää kun kattoo tarpeeksi syvälle silmiin ja käyttää just sitä oikeeta "painu-vittuun-siitä" -äänensävyä, niin tyhmempikin tajuaa häipyä.
 
Tuossa on puolensa. Toki tuo on just hyvä keino tuntemattomien kans, mutta mitenkäs puolitutut tai semmoset joitten kans on pakko pysyä edes jonkulaisissa väleissä, työn tms takia?
 
Ja sitten toinen pohdittava asia.. vaikka ite seurustelen ja joskus näytän sen aika avoimesti, en hyväksy yleisellä paikalla lääppimistä/nuoleskelua, jota valitettavan moni harrastaa. Toki poikkeukset on ok, mutta yleensä... ei, ei se kuulu hyviin tapoihin. Muille tulee tosi vaivautunu olo. Olenko mie ainoa joka on tekemisissä semmosten lääppijätyyppien kans..??
Kirjoitus virhe22.01.2006 13:17:37
Ja sitten toinen pohdittava asia.. vaikka ite seurustelen ja joskus näytän sen aika avoimesti, en hyväksy yleisellä paikalla lääppimistä/nuoleskelua, jota valitettavan moni harrastaa. Toki poikkeukset on ok, mutta yleensä... ei, ei se kuulu hyviin tapoihin. Muille tulee tosi vaivautunu olo. Olenko mie ainoa joka on tekemisissä semmosten lääppijätyyppien kans..??
 
Seurassa toisiaan lääppivät parit ovat ahdistavia. Tulee vaivaantunut olo joten en myöskään itse sitä tee.
faith22.01.2006 13:23:00
Seurassa toisiaan lääppivät parit ovat ahdistavia. Tulee vaivaantunut olo joten en myöskään itse sitä tee.
 
Sanoppas muuta. Valitettavasti yks mun läheisimmistä ystävistä kuuluu tämmöseen ihmistyyppiin. Oon pari kertaa sanonu aiheesta molemmille osapuolille nätisti ja vähän vähemmän nätisti, mutta eipä se tehoa. Eivät ilmeisesti voi käsittää häirittevänsä muita. *huoh*
Kirjoitus virhe22.01.2006 13:37:53
Sanoppas muuta. Valitettavasti yks mun läheisimmistä ystävistä kuuluu tämmöseen ihmistyyppiin. Oon pari kertaa sanonu aiheesta molemmille osapuolille nätisti ja vähän vähemmän nätisti, mutta eipä se tehoa. Eivät ilmeisesti voi käsittää häirittevänsä muita. *huoh*
 
Onneksi omassa kaveri piirissä ei niin hirveästi näitä tapauksia ole. Yhtä lukuunottamatta. Alku aikoina oli turha edes yrittää saada niistä vaikkapa kapakassa seuraa kun keskittyivät mielummin lääppimään toisiaan. Onneksi aika on vähän jo laannuttanut toimintaa.
faith22.01.2006 13:43:06
Onneksi omassa kaveri piirissä ei niin hirveästi näitä tapauksia ole. Yhtä lukuunottamatta. Alku aikoina oli turha edes yrittää saada niistä vaikkapa kapakassa seuraa kun keskittyivät mielummin lääppimään toisiaan. Onneksi aika on vähän jo laannuttanut toimintaa.
 
Hmm.. seurustelleet 2,5 v.. ja meno vaan villiintyy. ja kuitenki ovat "kilttejä", eli eivät biletä tai rellestä.
Kirjoitus virhe22.01.2006 13:49:27
Hmm.. seurustelleet 2,5 v.. ja meno vaan villiintyy. ja kuitenki ovat "kilttejä", eli eivät biletä tai rellestä.
 
Noin puolitoista, bilettävät kyllä.. villiintymisestä en tiä. Ainakaan enää eivät niin paljon lääpi toisiaan julkisilla paikoilla.
Jani The Rock22.01.2006 14:02:37
Antaa ihmisten lääppiä. Ei oo multa pois. Tosin joskus, kun näkee julkisella paikalla toisiinsa uppoutuneen parin, tekis mieli rynnätä kädet ojossa heidän luokseen ja huutaa teletappiäänellä jotta "ISO HALI"!
 
Itse en lääpi enkä nuoleskele yleisillä paikoilla. Hillitty pusu on sallittu, mutta kieltä ei viitsi käyttää.
Antroid22.01.2006 16:51:18
Ei mua ainakaan haittaa jos ihmiset pussailee julkisesti. Joitain ärsyttää se, mutta en ole oikein ikinä ymmärtänyt miksi. Peace and love tai jotain, eiksnii? Julkinen kouriminen taas ei ole hyvien tapojen mukaista, mutta eipä sekään paljon mua haittaa.
Kunhan ei ihan julkisesti ryhdy jörnimään niin antaa mennä vaan.
hannaya22.01.2006 17:01:22
Ei mua ainakaan haittaa jos ihmiset pussailee julkisesti. Joitain ärsyttää se, mutta en ole oikein ikinä ymmärtänyt miksi. Peace and love tai jotain, eiksnii?
 
Ei siinä muuten mitään vikaa olekaan, mutta ite ainakin oon huomannu että jos sattuu olemaan kova ikävä omaa kultaa niin ei se niin äärest mukavaa ole toisten lempeä katella. Ja onhan se tietysti vähän hassua kun meilläkin on koulussa yks pari, jotka lääppii toisiaan kaikkina mahdollisina vapaina hetkinä ja yleensä vielä mahdollisimman näkyvällä paikalla siihen tyyliin, että valehtelmatta se muija toisinaan näyttää kuin olisi juuri saamassa mieletöntä orgasmia.
Unworthy Knight22.01.2006 17:26:24
Julkinen hempeily v*tuttaa. Ovat yleensä lahjakkasti tiellä puuhissaan, ja jotkut vielä keinahtelevat silleen ärsyttäväsit että ei tiedä mistä pääsee ohi ilman että homma menee kimppakivaksi.
 
Joku satunnainen pusu tai hali ei vielä haittaa mitään, mutta sellanen kunnon härvääminen on ihan kauheeta todistettavaa.
 
Hillitkää ittenne!
Ei muuta, jatkakaa suhteitanne.
Krice22.01.2006 17:33:02
Joo, julkisesti lääppivät on täysiä ***.
Mohla22.01.2006 17:47:26
Joo, julkisesti lääppivät on täysiä ***.
 
Pöh. Ootte vaan niille kateellisia.
 
Ei vaan, ei mun mielestä hellyyden osoituksissa ole mitään pahaa, sillä jos kaksi ihmistä pitää toisistaan, niin kai sen nyt saa ilmaista ystävienkin seurassa. Tietenenkin pitää osata lopettaa ajoissa eikä mennä liian nuolemisen ja lääppimisen puolelle... Ehkä tässä sitten tarkoitettiinkin enemmän tuota jälkimmäistä, se on ärsyttävää.
faith22.01.2006 19:39:16
Pöh. Ootte vaan niille kateellisia.
 
No jaa..
mun mielestä on huvittavaa kun se meno on vielä melko normaalia kaveriporukassa ym, mutta sitten julkisilla paikoilla se on jotenki.. noh, meno vain kiihtyy.
Krice22.01.2006 20:01:22
Pöh. Ootte vaan niille kateellisia.
 
Tietysti ollaan! Senhän vuoksi ne tekeekin sitä. Iljettävää!
Tempura22.01.2006 20:04:13
Joo, julkisesti lääppivät on täysiä ***.
 
Vittu! Jätkä elää! JES!
Fadead22.01.2006 20:29:07
Jos meikä pääsis jotain ihanaa tyttöä julkisesti lääppimään, niin ei mulla kiinnostais viduakaan mitä muut siitä ajattelis.
FlatOutFucked22.01.2006 20:44:39
Meidän koulussa oli pariskunta joka kiehnäsi toistensa kimpussa koko ajan. Varsinkin se muija, joka muulloin oli kohtuullisen järkevä olento, vikisi ja inisi sen kundin sylissä. Se oli varsin raivostuttavaa katseltavaa, ei siksi että olisin ollut kateellinen, jota en suinkaan ollut, vaan siksi että he antoivat itsestään varsin typerän kuvan. Ei mitään tyyliä. Tunsin suurta myötähäpeää.
 
Sinänsä minulle on aivan sama vaikka jotkut tunkisivat julkisesti nyrkkejään toistensa perseisiin, kunhan eivät käyttäydy idioottimaisesti.
Cujo22.01.2006 21:27:56
Miuta tahtoo omissa ihmissuhteissani vaivata se, ettei huumorini aina oikein uppoa ihmiseen. Olen niin kauhian piikikäs jutuissani, että ainakin herkemmät loukkaantuu jatkuvasti. Eilenkin onnistuin vaihteeksi ex-tyttöystävän suututtamaan -- tosin muutenkin on meillä nyt aika viileät välit -- ja sen suhteen aikana sitäkin useammin.
 
Olen kyllä koittanut harva se kerta pitää suuni kiinni, mutta ei se onnistu. No, kaipa sitä joskus törmää johonkuhun, joka ymmärtää miuta, tai sitten elämää katkoo piikit pikkuhiljaa pois.
 
Ja tosiaan, miutakin ärsyttää toisinaan liika epävarmuus. Tai kyllähän mie ymmärrän ajatuksen siinä, mutta sitten ei enää ole mukavaa, kun se kääntyy jatkuvaksi itsesäälissä kierimiseksi ja aina saa olla tyynnyttelemässä, että kyllä siekin ihan hyvä ihminen olet...
Manan lapsi22.01.2006 21:30:11
No niin, julkiseen lääppimiseen kommentoimatta ja alkuperäiseen aiheeseen palaten, vaikken parisuhteessa ole kokenut sitä riipivää epävarmuutta, niin yhdessä ystävyyssuhteessa kyllä. Silloin tämä ystävä tosin taisi olla ns. parisuhteen korvike, eli olin varma että minä hetkenä hyvänsä "juttu" on ohi eikä kaveri halua enää nähdä, enkä jaksanut ymmärtää miksi se mun ystäväni halusi olla.
Ja jatkuvasti se joutukin mun huonosta itsetunnostani kärsimään, mutta siitäkin päästiin yli. (niin ja nykyisin emme ole kovin hyviä kavereitakaan, kummankin tahon seurustelukumppanin löytämisellä saatta olla osuutta asiaan.)
 
Niin, nyttemmin olen herraseni kanssa seurustellut äböyt yhdeksän kuukautta, eli en mitenkään erityisen pitkään, mutta kumpikin on jutussa tosissaan ja erittäin hyvin on mennyt. Uskomattomalta tuntuu, mutta kertakaan ei olla tapeltu. Ei edes vakavissaan kinasteltu. Onko meillä sitten tukahdetut agressiot, säyseät luonteet vai täydellinen yhteensopivuus, en tiedä, mutta viimeksi mainittua toivon.
 
e: niin, ja pitää vielä mainita että joiltain tahoilta (lähinnä sukulaisilta) on tullut erittäinkin negatiivista kommenttia seurustelustamme, ja alkuaikoina tätini suosikkifraaseja oli "ei toi pitkään kestä, sano mun sanoneen." Sanon sanoneen ja näpäytän nenään, tana. :)
faith22.01.2006 21:34:59
ja alkuperäiseen aiheeseen palaten,
 
Niin siis alkup. aihe oli parisuhteet yleensä ;) kaikki käy. =)
Manan lapsi22.01.2006 21:35:54
Niin siis alkup. aihe oli parisuhteet yleensä ;) kaikki käy. =)
 
Niin joo aivan, innostuin kyllä itsekkin vähän "ohi aiheen". :)
faith22.01.2006 21:41:26
Niin joo aivan, innostuin kyllä itsekkin vähän "ohi aiheen". :)
 
No? parisuhteestahan tuo kertoo... Eli kuhan ei puhu sinkkuseikkailuistaan niin kaikki muu kelepaa, minun nähäkseni *wirn*
Kapina22.01.2006 21:45:35
Kunhan ei ihan julkisesti ryhdy jörnimään niin antaa mennä vaan.
 
Ei kai sekään olisi niin kovin vaarallista?
faith22.01.2006 21:47:55
Ei kai sekään olisi niin kovin vaarallista?
 
No jaa.. nuoret ihmiset, pienehköllä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee kaikki. Saavat aika kivan maineen loppuiäkseen.
Unworthy Knight22.01.2006 21:48:13
Ei kai sekään olisi niin kovin vaarallista?
 
Antas pikantin lisän jokasen läsnäolevan elämään lähinnä.
Sopii varmasti kiusallisten hiljaisuuksien rikkomiseen ja pitkiin jonoihin pankissa.
JCM22.01.2006 21:48:49
En tykkää julkisesta lääppimisestä, mutta saatan mä julkisella paikalla ottaa rakkaasta kiinni ja halata spontaanistikin, vaikka kaupassa lihatiskillä.
 
Lääppiminen on aika saatanan huono sana.
Kapina22.01.2006 21:53:15
No jaa.. nuoret ihmiset, pienehköllä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee kaikki. Saavat aika kivan maineen loppuiäkseen.
 
Ka mitäpä me maineesta? :) Lähinnä tarkoitin, että hirveästi ihmiset jaksaa kohista, jos tavalliset ihmiset osoittavat tai, err, tekevät rakkautta julkisilla paikoilla, mutta muuten kyllä tykätään katsella samanlaista toimintaa näyteltynä mitä erikoisimmissa konteksteissa, mieluiten maksusta.. Eikö se ole jotenkin kummallista?
faith22.01.2006 21:55:28
Lääppiminen on aika saatanan huono sana.
 
Samaa mieltä. Miksi sille ei vois olla... neutraalimpaa ilmasua..?? Siis kun tuosta tulee heti tosi vahva negatiivinen reaktio, vaikka se ei periaatteessa kuitenkaan ole niin paha asia.
Krice22.01.2006 22:08:32
tekevät rakkautta julkisilla paikoilla, mutta muuten kyllä tykätään katsella samanlaista toimintaa näyteltynä mitä erikoisimmissa konteksteissa, mieluiten maksusta.. Eikö se ole jotenkin kummallista?
 
Eihän tuossa ole kyse samasta asiasta. Ne lääppimiset voisi jättää sinne makuukammarin puolelle. Ei ole ollenkaan diskreettiä käytöstä jos julkisesti nuollaan toisiaan.
Kapina22.01.2006 22:10:49
Eihän tuossa ole kyse samasta asiasta. Ne lääppimiset voisi jättää sinne makuukammarin puolelle. Ei ole ollenkaan diskreettiä käytöstä jos julkisesti nuollaan toisiaan.
 
Flää.. Ei siinä ole kyse muusta kuin siitä, että ihmisten suhtautuminen seksiin, rakkauteen ja sukupuolisuuteen on kieroutunutta.
Takkujakku22.01.2006 22:11:16
Flää.. Ei siinä ole kyse muusta kuin siitä, että ihmisten suhtautuminen seksiin, rakkauteen ja sukupuolisuuteen on kieroutunutta.
 
Paitsi Japaniassa.
Kapina22.01.2006 22:12:27
Paitsi Japaniassa.
 
No siellä se vasta onkin.
RR4E22.01.2006 22:12:31
En tykkää julkisesta lääppimisestä, mutta saatan mä julkisella paikalla ottaa rakkaasta kiinni ja halata spontaanistikin, vaikka kaupassa lihatiskillä.
 
Lääppiminen on aika saatanan huono sana.

 
Miks just "lihatiskillä" ?
 
..sori....
faith22.01.2006 22:13:06
Eihän tuossa ole kyse samasta asiasta. Ne lääppimiset voisi jättää sinne makuukammarin puolelle. Ei ole ollenkaan diskreettiä käytöstä jos julkisesti nuollaan toisiaan.
 
Lähinnä kai siksi että ne videot ym on myös kiellettyjä lapsilta.. eikä mun mielestä semmonen oo soveliasta lasten nähtäväksi.
Kapina22.01.2006 22:15:32
Lähinnä kai siksi että ne videot ym on myös kiellettyjä lapsilta.. eikä mun mielestä semmonen oo soveliasta lasten nähtäväksi.
 
Olihan monien mielestä esim. se Turmion Kätilöiden keikkakin, miksi heitä sitten suuresti vahingoittaisi, jos näkisivät tavallisten ihmisten harrastavan ihan oikeaa lempeä normaalielämässä?
Krice22.01.2006 22:21:42
tavallisten ihmisten harrastavan ihan oikeaa lempeä normaalielämässä?
 
Tuo on huonoa käytöstä.
Kapina22.01.2006 22:27:56
Tuo on huonoa käytöstä.
 
Sää et vaan nää ilmiöiden taakse. Onneksi mää olen aina valmiina kertomassa sulle, mitä maailmasta pitäisi ajatella ;).
Jenka22.01.2006 22:35:23
Tuossa on puolensa. Toki tuo on just hyvä keino tuntemattomien kans, mutta mitenkäs puolitutut tai semmoset joitten kans on pakko pysyä edes jonkulaisissa väleissä, työn tms takia?
 
Ja sitten toinen pohdittava asia.. vaikka ite seurustelen ja joskus näytän sen aika avoimesti, en hyväksy yleisellä paikalla lääppimistä/nuoleskelua, jota valitettavan moni harrastaa. Toki poikkeukset on ok, mutta yleensä... ei, ei se kuulu hyviin tapoihin. Muille tulee tosi vaivautunu olo. Olenko mie ainoa joka on tekemisissä semmosten lääppijätyyppien kans..??

 
Jos sulla sitä kysyntää riittää, niin olisi itse asiassa hyvä jos kehtaisit suudella julkisesti. Se voisi meinaan tehota täysillä vikittelijöihin. Mutta ainiin, se voisi mennä show:n puolelle ja sitä en taas hyväksy.
 
Vaan spontaani suutelu jossa pari unohtaa olevansa julkisella paikalla, se on ok. Unohtaa sen, että muut voivat katsella eikä se haittaa sillä toista tekee vain mieli suudella niin paljon. Mutta sitten jos se menee sellaiseksi että "lääh, suudellaanpa tässä vähän että nuo yhdet tulisivat kateellisiksi ja hermostuneiksi", niin se on jo yhtä show:ta. Mutta joku ulkopuolinen ei voi välttämättä sanoa kumpaa se on-aitoa vai esittämistä.
 
Ja kyllä pusuttelua ennemmin katsoaa kuin toisiaan avoimesti mätkivää ja haukkuvaa pariskuntaa! Make love not war! Niin paitsi että rakastelu pitää tehdä muiden silmissä ulottumattomissa, sotiminen ei ole niin hienovaraista.
arancia22.01.2006 22:37:19
En tykkää julkisesta lääppimisestä, mutta saatan mä julkisella paikalla ottaa rakkaasta kiinni ja halata spontaanistikin, vaikka kaupassa lihatiskillä.
 
Nimenomaan näin. Ja onhan se mukava tunne, kun odottamattomalla hetkellä saa halauksen tai suukon.
Krice22.01.2006 22:43:32
Sää et vaan nää ilmiöiden taakse. Onneksi mää olen aina valmiina kertomassa sulle, mitä maailmasta pitäisi ajatella ;).
 
Sinulla on muuten aika tyly allekirjoitus.
Aqua22.01.2006 22:44:00
Minusta on ilo nähdä, jos nuoripari spontaanisti osoittaa toisilleen rakkauttaan ja viettää privaatin onnen hetken ihmispaljouden keskellä jakaen suudelman. Se on aivan normaalia.
 
Itsetarkoituksellinen kiehnääminen ym. on sitten asia erikseen-
KoRn88.22.01.2006 22:44:40
Miuta tahtoo omissa ihmissuhteissani vaivata se, ettei huumorini aina oikein uppoa ihmiseen. Olen niin kauhian piikikäs jutuissani, että ainakin herkemmät loukkaantuu jatkuvasti. Eilenkin onnistuin vaihteeksi ex-tyttöystävän suututtamaan -- tosin muutenkin on meillä nyt aika viileät välit -- ja sen suhteen aikana sitäkin useammin.
 
Vähän sama minullakin. Kaveriporukassa on tottunu aina hölöttämään vaan kaikki ulos, mitä mieleen tulee (huumorimielessä tietenkin) ja sitten se jää päälle tyttöystävänki kans ja sitä aina sitten möläyttää jotain, mistä tyttö suuttuu. Ei nuista nyt mitään isoja riitoja ole ikinä kuitenkaan tullut.
faith22.01.2006 22:55:41
Jos sulla sitä kysyntää riittää, niin olisi itse asiassa hyvä jos kehtaisit suudella julkisesti. Se voisi meinaan tehota täysillä vikittelijöihin. Mutta ainiin, se voisi mennä show:n puolelle ja sitä en taas hyväksy.
 
Hmm.. no, se aiempi pohdinta ei kyllä ollu kokonaan omakohtasta, eli mietin vain erilaisia tilanteita. Eli ei mulla nyt niin sitä kysyntää oo. Empä mie sitä kyllä kaipaakkaan..
Eikä se kehtaamisesta ole kiinni, mutta me ollaan keskusteltu asiasta ja vedetty raja siihen julkiseen suukkoiluun. Joskus tulee poikettua, mutta pääsääntösesti vain jossain omassa rauhassa. Ja tämä nimenomaan sen takia että oon ite ollu epämukavissa tilanteissa "kolmantena pyöränä" vähän turhan usein, kun kaks muuta unohtaa mut ja muut läsnäolijat täydellisesti. Eli en halua aiheuttaa semmosta tilannetta muille, jos vain voin vaikuttaa asiaan.
Jenka22.01.2006 23:09:18
Hmm.. no, se aiempi pohdinta ei kyllä ollu kokonaan omakohtasta, eli mietin vain erilaisia tilanteita. Eli ei mulla nyt niin sitä kysyntää oo. Empä mie sitä kyllä kaipaakkaan..
Eikä se kehtaamisesta ole kiinni, mutta me ollaan keskusteltu asiasta ja vedetty raja siihen julkiseen suukkoiluun. Joskus tulee poikettua, mutta pääsääntösesti vain jossain omassa rauhassa. Ja tämä nimenomaan sen takia että oon ite ollu epämukavissa tilanteissa "kolmantena pyöränä" vähän turhan usein, kun kaks muuta unohtaa mut ja muut läsnäolijat täydellisesti. Eli en halua aiheuttaa semmosta tilannetta muille, jos vain voin vaikuttaa asiaan.

 
Jep, tämä on eri juttu kun 2/3 uppoutuu suuteluun pitkäksi toviksi ihan vieressä. Kyllähän siinä paha mieli voi tulla, ehkä kateellisuudesta sitten pikemminkin.
faith22.01.2006 23:13:03
Jep, tämä on eri juttu kun 2/3 uppoutuu suuteluun pitkäksi toviksi ihan vieressä. Kyllähän siinä paha mieli voi tulla, ehkä kateellisuudesta sitten pikemminkin.
 
No, ei kateellisuutta, mutta kyllä se tympii kun ollaan samassa seurassa ja.. niin. Mietityttää sillon että näinkö vähän ne arvostaa munki seuraa, ei edes noteeraa mitenkään.
Kapina23.01.2006 08:07:13
Sinulla on muuten aika tyly allekirjoitus.
 
Elämää, ei sen enempää.
Krice23.01.2006 11:15:50
Elämää, ei sen enempää.
 
Argh, ärsyttävä sanonta tuo!
ltg23.01.2006 12:38:07
Tähän voisikin ruveta kirjoittelemaan.
 
No, tällä hetkellä reippaat puolitoista vuotta seurustelua takana, yhteen muutto edessä maaliskuussa. Hyvin menee, arki sujuu rattoisasti, viikonloput sitäkin mukavammin. Riitoja on välistä, niitä turhanpäiväisimpiä tässä yritetään karsia pois.
 
Paremmalla ajalla pistän vaikka enemmän tekstiä sitten.
Guitar Hero23.01.2006 13:43:32
ah. kaksi ja puoli vuotta seurustelua takana, josta yhdessä asumista myös reiskasti yli vuoden verran. voin todeta ettei elämä voisi kauheasti hienommin mennä; vaikka joskus tapellaan niin, että naapuritkin kaikkoaa :D
 
totean tässä ettei tappelua kannata pelätä. tappeleminen on jokaisen parisuhteen "arkea". puhdistaa se sitten ilmaa, tuo esiin suhteen epäkohtia tai on muuten vaan ihan turhaa ajan haaskausta. paineita on joskus parempi purkaa. (kirjoittaja ei itse pidä tappelemisesta, ei osaa huutaa saati olla oikein vihainekaan)
 
parempi toisinaan tapella, kun suorittaa 9 vuoden päästä kolmoismurha. eikö?
 
mutta kertokaa omia kokemuksia siitä, miten puoliso hyväksyy/ei hyväksy musiikillisen elämänkatsomuksenne, koska siitä meillä kiristää tossu toisinaan eli aina.
Maideni23.01.2006 13:50:13
Noooo, nyt ei oo enää parisuhdetta. Ilmeisesti tyttö ei tykännyt erinäisistä suhteemme asioista, mutta hän ei koskaan ottanut asioita puheeksi ja mä oletin että kaikki on ok. Sitten yhtäkkiä pistää poikki ja alkaa seurustella jonkun työpaikalla tapaamansa kaverin kanssa.
 
Lopputulos: jos joku asia pännii, siitä pitää puhua eikä odottaa että asiat korjaantuu itsestään.
greshgurt23.01.2006 13:54:09
Onko säälittävää tai jotain muuta, kun omassa parisuhteessa ei ole erityisen huonoja eikä erityisen hienojakaan juttuja pitkään aikaan sattunut?
 
Siis ihan vain tasainen ja arkinen suhde, josta ei kukaan Kaurismäkikään leffaa saisi aikaan. Onksiitä jotain haittaa?
Maideni23.01.2006 13:56:55
Siis ihan vain tasainen ja arkinen suhde, josta ei kukaan Kaurismäkikään leffaa saisi aikaan. Onksiitä jotain haittaa?
 
Kaipa melkeen jokainen suhde arkipäiväistyy ajan mittaan. Mä olen vähän sitä mieltä, että jos niin käy, niin sitten siihen suhteeseen pitää luoda jotain uutta ja raikastavaa ja tehdä jänniä juttuja. Vaikkapa uusi yhteinen harrastus, matkustus tms.
greshgurt23.01.2006 14:07:55
Kaipa melkeen jokainen suhde arkipäiväistyy ajan mittaan. Mä olen vähän sitä mieltä, että jos niin käy, niin sitten siihen suhteeseen pitää luoda jotain uutta ja raikastavaa ja tehdä jänniä juttuja. Vaikkapa uusi yhteinen harrastus, matkustus tms.
 
Joo, kyllähän tuo jonkinlainen raikastaminen ois hienoa, mutta kun itsekin olen näin voimaton ja mielikuvitukseton ihminen, niin en tiedä mitä se voisi olla. Yhteisiä harrastuksia on kokeiltu, mutta eikai niistä mitään tullu, en muista miksi. Nytkin puoliso on päivät töissä ja minä teen mitä teen, ei nähdäkään oikein kovinkaan.
 
Tytskällä olisi synttäritkin tulossa ja minulla mahdollisuus keksiä jotain hienoa ja kivaa meille molemmille. Mutta kun en vaan keksi. Taas se menee jonkin tylsän levyn tai lahjakortin ostamiseksi :(
Cipollina23.01.2006 14:09:23
Tytskällä olisi synttäritkin tulossa ja minulla mahdollisuus keksiä jotain hienoa ja kivaa meille molemmille. Mutta kun en vaan keksi. Taas se menee jonkin tylsän levyn tai lahjakortin ostamiseksi :(
 
Osta hierontaöljyä ja laita paikat kondikseen.
Gospelström23.01.2006 14:19:31
Sana on vapaa. Mikä sujuu, mikä ei? Ongelmia/ratkasuja?
 
Voisinpas ite alottaa. Harmittaa suunnattomasti kun tuo mun parempi puoli on niin hirveän epävarma itestään ja meistä; ollaan seurusteltu kohta vuosi ja se on edelleen vakuuttunu siitä että mie jätän sen heti ku löyän jonku paremman.

 
hei mäki oon tommonen ku sun paris. Mut oon mä nyt tässä puolessa vuodessa parempaan/itsevarmempaan suuntaan menny et kyl se sunki viel muuttuu :)
Varaani23.01.2006 14:20:23
Osta hierontaöljyä ja laita paikat stondikseen.
Juu, auttaa aina!
Cipollina23.01.2006 14:22:13
Osta hierontaöljyä ja laita paikat stondikseen.
Juu, auttaa aina!

 
:---------------------------D
 
Ota plussa.
KoRn88.23.01.2006 14:26:37
mutta kertokaa omia kokemuksia siitä, miten puoliso hyväksyy/ei hyväksy musiikillisen elämänkatsomuksenne, koska siitä meillä kiristää tossu toisinaan eli aina.
 
Tosi hyvin ymmärtää tyttö sen, että musiikki on minun elämässäni tärkeää. Sanoikin tässä vasta, että ei aio nalkuttaa soittoharrastuksestani joka vie tällä hetkellä aikaa todella paljon (periaatteessa aikaa ei ole ikinä ennen klo 20.00 millekkään "ylimääräiselle"). Tästä olen kyllä kiitollinen.
 
EDIT. Pitää nyt vielä laittaa, että kaksi ja puoli vuotta ollaan mekin seurusteltu ja erittäin hyvin menee. Onnellinen olen.
greshgurt23.01.2006 14:29:54
Osta hierontaöljyä ja laita paikat stondikseen.
Juu, auttaa aina!

 
Joo, muttakun osallistuin tuohon nahkaharpun mutetus-kisaanki. Sitäpaitsi minun yritykseni pärjätä eroottisella saralla on jo tytönki mielestä kauan aikaa sitten tuhottu kuolemaan.
rrruby23.01.2006 14:59:16
Itselläni on myös niin, että poikaystävä käyttää todella paljon aikaa soittamiseen, mutta näemme kyllä useamman kerran viikossa pitkiä aikoja. Hyväksyn täysin sen,että soittamiseen kuluu paljon aikaa varsinkin jos haluaa soittaa paremmin kuin hyvin. Jokunen aika sitten muistan kyllä sanoneeni jotain soittamisen paljoudesta, mutta sekin varmaan johtui siitä, että oma aika meni niin hitaasti kun ei ollut mitään harrastuksia tai muutakaan menoa. Enkä aio jatkossakaan valitella soittamisesta niin vältytään turhilta pikku riidoilta.
faith23.01.2006 18:37:05
Itselläni on myös niin, että poikaystävä käyttää todella paljon aikaa soittamiseen, mutta näemme kyllä useamman kerran viikossa pitkiä aikoja. Hyväksyn täysin sen,että soittamiseen kuluu paljon aikaa varsinkin jos haluaa soittaa paremmin kuin hyvin.
 
Meillä kans harrastukset rajottaa melko kovasti näkemistä, mutta onneksi kuitenki aikaa aina järjestyy. Mulla on lauluhommat ja sillä soitot ja sitte vielä soitellaan joskus yhessä. Siihen lisäksi liikuntaharrastukset, niin se aikataulujen sovitus on joskus haasteellista. Onneksi urheilla voi yhessäki...
Leo Lindgren23.01.2006 20:22:37
Olen mulkku jätkä. En tajua miten tuo jaksaa mutta naimisissa ollaan niin kyllä sitä aina pitää yrittää olla vähän mukavempi toiselle. Yritän kyllä, mutta kun väsyttää aina niin paljo ja omat asiat on muka tärkeämpiää..olen itsekeskeinen. Ehkäpä joskus muutun ihmiseksi. Nyt tuntuu toivottomalta ja masentaa.
hannaya23.01.2006 20:44:16
Olen mulkku jätkä. En tajua miten tuo jaksaa mutta naimisissa ollaan niin kyllä sitä aina pitää yrittää olla vähän mukavempi toiselle..
 
Tota itsensä huonoutta kun toinen alkaa väittämään niin ei se kovin mukavalta tunnu. Tulee sellanen olo, että jos suhde on kestänyt melkein 1,5 vuotta niin kuin itselläni on, niin kas kun ei itse ole vielä sitä toisen osapuolen mulkkuutta huomannu. Itellä on joskus käyny myös mielessä, että miten sitä pitäis osottaa että välittää jos kerran toinen kaikesta huolimatta tuntee ittensä niin huonoksi.
tigrushka24.01.2006 07:21:58
Sinulla on muuten aika tyly allekirjoitus.
 
"Ei ole olemassa haluttomia naisia. Sen sijaan on olemassa useita naisia, jotka eivät tahdo seksiä juuri sinun kanssasi."
 
Tämähän on loistava! +
tigrushka24.01.2006 07:23:55
Lopputulos: jos joku asia pännii, siitä pitää puhua eikä odottaa että asiat korjaantuu itsestään.
 
Totinen tosi.
 
Ajatustenluku on aika harvinainen taito... ;)
tigrushka24.01.2006 07:28:16
Joo, kyllähän tuo jonkinlainen raikastaminen ois hienoa, mutta kun itsekin olen näin voimaton ja mielikuvitukseton ihminen, niin en tiedä mitä se voisi olla. Yhteisiä harrastuksia on kokeiltu, mutta eikai niistä mitään tullu, en muista miksi. Nytkin puoliso on päivät töissä ja minä teen mitä teen, ei nähdäkään oikein kovinkaan.
 
Yhteiset juhlapäivät ja vuodesta toiseen toistuvat rituaalit ovat hyviä! Eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Meillä juhlitaan sekä tapaamispäivää että hääpäivää, ja lisäksi meillä on ääliömäinen pitkäperjantaiperinne: silloin katsotaan peräkanaa kaikki kolme Naked Gun -leffaa ja syödään pizzaa ja juodaan olutta tai viiniä...
 
Päivittäinen perusnyhjääminen on myös aina paikallaan. :)
anttipi24.01.2006 12:56:22
Pitkä parisuhde vaatii asennetta: ensirakastumisesta tulee parhaimmillaan ajan mittaan rakastamista ja se ei onnistu ilman viitseliäisyyttä ja ajoittaisen arjen harmauden sietämistä. Minulle rakastaminen on ennen kaikkea epäitsekkyyden opettelemista, ei niinkään jatkuvaa romanttista tunteen paloa.
 
Olen muutamankin kerran nuorempana kaatunut siihen sudenkuoppaan, että kun "ei enää tunnu oikealta (lue: kiihkeältä)", sinänsä toimiva suhde on laitettu telakalle. Ja jos on vaihtanut kumppania, on aluksi ollut hetken huuma ja myöhemmin kuitenkin samat - tai uudenlaiset - ongelmat olleet jälleen edessä. En tiedä, näyttääkö ruoho kaikille yhtä vihreältä siellä aidan toisella puolella. Toisaalta minussa on aina ollut vähän olemattomien perään haihattelijan vikaa.
 
Ehkä virheistään pikku hiljaa oppii. Tällä hetkellä olen avoliitossa. Suhde kestänyt yli 4 v., ja tiedän ettei olisi kestänyt jos tämä olisi tapahtunut joskus 90-luvulla.
SirElwood25.01.2006 01:21:25
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135218461062.gif
arva25.01.2006 02:02:12
Ahaa, nyt täälä alkaa olla semmosta keskustelua mitä mie vähän oottelin..
 
Mitenkäs muuten te vakiintuneet hoidatte tilanteen jos teitä tullaan iskemään?
Nimittäin oon ollu pariki kertaa todistamassa semmosta että mun kaveria on tultu iskettään.. kyseisellä tyypillä oli sormus sormessa ja toisella kertaa vieläpä avopuoliso vieressä. Kohtalaisen sinnikkäitä tapauksia olivat =D

 
Ei ole vielä kukaan tullut iskemään, koskaan, missään.
 
Avopuoliskon kanssa ollaan asuttu nyt kuutisen vuotta yhdessä. Ylämäkiä ja alamäkiä on ollut, mutta vielä ei olla kertaakaan riidelty. No, semmosta elämää. No tänä talvena on vähän harmittanut kun avopuoliso on ollut pitkiä aikoja Helsingissä töissä. Välimatkaa on sitten sen 300km viikolla. Vielä on mennyt ihan hyvin silti, täytyy toivoa parasta.
Czar25.01.2006 09:13:33
Pitkä parisuhde vaatii asennetta: ensirakastumisesta tulee parhaimmillaan ajan mittaan rakastamista ja se ei onnistu ilman viitseliäisyyttä ja ajoittaisen arjen harmauden sietämistä.
 
Joo, mä oikeastaan vihaan sellaista rakastuneena olemista, koska se hämärtää toimintaa aika rankasti =) eli toisin sanoen, suorastaan odotan arjen alkamista.
 
Niin harmaata kuin se arki nyt tälläisellä boheemikolla voi olla...
 
Ja muutenkin, kun minäkin nyt olen sellainen tyyppi, että ihastun tuon tuosta ihmisiin, en pidä niitä vakavana todellakaan, ennen kuin koen että arkielämällä on jotain kantavuutta. Joka toisen vastaantulijan kanssa voi aina juhlia ja likistellä, mutta vain harvojen kanssa pystyn elämään.
tigrushka25.01.2006 10:36:03
Joka toisen vastaantulijan kanssa voi aina juhlia ja likistellä, mutta vain harvojen kanssa pystyn elämään.
 
Hyvin sanottu! +
Jani The Rock25.01.2006 11:35:35
Joka toisen vastaantulijan kanssa voi aina juhlia ja likistellä...
 
Aika monella tuntuu asia olevan noin. Onkohan mussa joku vika, kun mä en pysty tuohon.
seitikki25.01.2006 11:44:38
Mikä se sellainen parisuhde on...
 
Kihloissa ollaan oltu pikkasta vajaa vuosi. Kovasti toivon että sulhaseni muuttaa luokseni heti kun pääsee, elikä toivottavasti parin kuukauden sisään/päästä.
 
Yleensä yhteinen aika on ihanaa ja elämä rattoisaa vaaleanpunaista höpötipöpöötä, ainoa iso kompastuskivi eli virhe tässä suhteessa taidan olla minä.
arva25.01.2006 12:48:22
Aika monella tuntuu asia olevan noin. Onkohan mussa joku vika, kun mä en pysty tuohon.
 
Katsos vain, en olekaan ainoa. Mutta epäilen että olaan me aika wanhoja sit kuitenin.
 
No jos sussa on vika niin mussa on se sama vika sitten.
ees25.01.2006 13:30:17
Katsos vain, en olekaan ainoa. Mutta epäilen että olaan me aika wanhoja sit kuitenin.
 
No jos sussa on vika niin mussa on se sama vika sitten.

 
Liityn joukkoon. Olen minäkin sitten "vikainen", jos tekin.
Jani The Rock25.01.2006 14:11:36
Ohoh, meitä viallisia on näköjään enemmänkin!
Synnyttäjä25.01.2006 14:37:35
Joka toisen vastaantulijan kanssa voi aina juhlia ja likistellä.
 
Niinhän sitä olisi voinnut, mutta kun aina jäi saatana kylmäksi!
Czar25.01.2006 15:27:05
Onkohan mussa joku vika, kun mä en pysty tuohon.
 
Kyllä. Senkin kieroutunut perverssi!
Flow25.01.2006 15:30:49
Ohoh, meitä viallisia on näköjään enemmänkin!
 
Ja lisää löytyy. Yhden käden sormilla on ne ihmiset laskettavissa minkä kanssa olen seurustelua edes harkinnut.
En halua olla munistani kiinni maailmassa vaan kokonaan.
LNA25.01.2006 15:44:16
Ehkä sitä pystyy kun oikeanlainen ihminen tulee vastaan niin juhlimaan ja ihastumaan päästä varpaisiin ja katsomaan sitä arkea sitten myöhemmin -> jos se siis on tullakseen.
Rontt25.01.2006 16:18:46
Todella hyvin mennyt tähän asti, vaikka tyttö asuu 130km päässä eikä nähdä kun viikonloppuisin pe-su. Kuitenkin antaa mun pyöriä täällä baareissa keskellä viikkoakin eikä ole yhtään mustasukkaisuuskohtausta saanut. Luottamus (uskoisin) on molemmin puolin aika hyvää. Ja tää on ainoa nainen joka ei valita mun juomisesta! Enpä olis uskonut. Aluksi kyllä vähän epäili että mitä kaikkea hölmöä kännipäissäni teen, mutta oon saanut sen vakuutettua.
Jani The Rock25.01.2006 16:27:51
En halua olla munistani kiinni maailmassa vaan kokonaan.
 
Hoh, olipa helvetin hyvin sanottu! Plussan paikka.
Jani The Rock25.01.2006 16:39:46
Ehkä sitä pystyy kun oikeanlainen ihminen tulee vastaan niin juhlimaan ja ihastumaan päästä varpaisiin ja katsomaan sitä arkea sitten myöhemmin -> jos se siis on tullakseen.
 
Mutta mitäs sitten, kun se ensi-ihastuksen huuma häviää? Se tunne kun harvemmin kestää arkielämän vääjäämätöntä harmautta... Sitten kumpikin lähtee omille teilleen, etsii uuden ihastuksen ja koko homma alkaa taas alusta. Vai?
 
Mä olen kysynyt joskus, että mitä hemmetin Linnanmäen vuoristorataa ja kukkaniityillä tanssahtelua elämän oikein pitäisi olla. Ja kysyn taas. Jatkuvaa euforiaa ei voi ollakaan. Onko sellanen tasanen tykkääminen ja toisesta välittäminen jotenkin poissa muodista. Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ihastuu lähinnä siihen ihastumisen tunteseen eikä toiseen ihmiseen.
 
Ne itämaiden tyypit taitaa sittenkin olla oikeassa niiden järjestettyjen avioliitojensa kanssa.
 
Edit: Nossaakeli, huomasin vasta nyt kaamean typon.
Tellu25.01.2006 17:05:18
Ohoh, meitä viallisia on näköjään enemmänkin!
 
Vikasuuntaan olen minäkin aina vain enemmän ja enemmän menossa. Joskus nuorna sitä oli enempi sellainen hetken lapsi...
shagriml25.01.2006 17:10:44
Tyttö tulee perjantaina luokseni yöksi.
 
Tahtosin yllättää hänet jotenkin ja yleensä olla hyvä hänelle. En oo aina käyttäytyny mitenkään parhaimmin jne ja haluaisin näyttää jotenkin hänelle et hän on tosi tärkee ja pidän hänestä ja arvostan häntä...
 
Mitä kivaa mä keksisin ?
arva25.01.2006 17:11:44
Tyttö tulee perjantaina luokseni yöksi.
 
Tahtosin yllättää hänet jotenkin ja yleensä olla hyvä hänelle. En oo aina käyttäytyny mitenkään parhaimmin jne ja haluaisin näyttää jotenkin hänelle et hän on tosi tärkee ja pidän hänestä ja arvostan häntä...
 
Mitä kivaa mä keksisin ?

 
Sano hän on tosi tärkee ja pidän hänestä ja arvostan häntä se.
tigrushka25.01.2006 17:13:55
Mä olen kysynyt joskus, että mitä hemmetin Linnanmäen vuoristorataa ja kukkaniityillä tanssahtelua elämän oikein pitäisi olla. Ja kysyn taas. Jatkuvaa euforiaa ei voi ollakaan.
 
Ei voikaan, siksi juuri se onkin niin hohdokasta niin kauan (tai siis vähän aikaa) kuin sitä kestää.
 
Onko sellanen tasanen tykkääminen ja toisesta välittäminen jotenkin poissa muodista.
 
Ei ikinä! Sehän se juuri on sitä totellista rakkautta. Sitä vain tuppaa edeltämään tuo euforinen kirmailu (in slow motion) kukkakedolla lyyrisen musiikin vienosti soidessa... ;)
Curry25.01.2006 18:45:02
Shag: ota tyttö syliin, toinen käsi hartioille ja toisella kädestä kiinni. Katse silmiin ja sano jotain kaunista, tyyliin "mää tykkään susta tosi paljon". Tämä viesti ei voi olla menemättä perille.
Jani The Rock25.01.2006 18:59:10
Ei ikinä! Sehän se juuri on sitä totellista rakkautta. Sitä vain tuppaa edeltämään tuo euforinen kirmailu (in slow motion) kukkakedolla lyyrisen musiikin vienosti soidessa... ;)
 
Eikä unohdeta merenrantaakaan! "Something tells me I`m into something..." Naked Gun -diggarina tiedät, mistä puhun.
 
Onhan se ihastuminen hienoa ja rakastuminen vielä hienompaa. Täytyy vaan kattoa, ettei siitä tuu laskuhumalaa...
 
Ja tässä yhteydessä merkittäköön pöytäkirjaan, että kenties katkerahkoilta kuulostaneet ajatukseni eivät johdu äskettäisestä parisuhteen katkeamisesta. Nyt käsiteltävällä asialla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Sattui vaan taannoin parhaalle ystävälle käymään silleen, että hän joutui kaksi kertaa perätysten kokemaan jätetyn kohtalon syystä että "kun tämä arkielämä on sun kanssas niin tylsää"! Siitä jäi aikamoinen kaiherrus tonne pääkuoreen.
 
Sellasta se on, niin. Kun me kaikki miehet ei olla luksusjahdin kapteeneja, formulakuskeja tai Englannin kuninkaallisia... eikä edes menestyvien hevimusiikkiorkesterien basisteja. B)
hannaya25.01.2006 19:25:20
Mutta mitäs sitten, kun se ensi-ihastuksen huuma häviää? Se tunne kun harvemmin kestää arkielämän vääjäämätöntä harmautta... Sitten kumpikin lähtee omille teilleen, etsii uuden ihastuksen ja koko homma alkaa taas alusta. Vai?
 
Musta se on melkeen kivampaa kun alkaa se tasasen tykkäämisen kausi, tai mikskä sitä nyt kutsuis. :) Siinä on jo oppinu tuntemaan sitä toista ja sen myötä on paljon mukavampi tehdä kaikenlaisia juttuja yhdessä, tai olla tekemättä. Kun tietää mistä toinen tykkää ja mitä voi sanoa ilman että toinen loukkaantuu niin se jos mikä on elämää, ennemmin kuin se vaaleanpunainen huuma.
tigrushka25.01.2006 19:38:14
Eikä unohdeta merenrantaakaan! "Something tells me I`m into something..." Naked Gun -diggarina tiedät, mistä puhun.
 
:D
 
Joo, siinä vaiheessa Platoonistakin tullaan nauraen ulos... "Kaikki on niin kaunista, eikä mikään tee kipeää-ää"
 
Onhan se ihastuminen hienoa ja rakastuminen vielä hienompaa. Täytyy vaan kattoa, ettei siitä tuu laskuhumalaa...
 
Ei siitä välttämättä aina tule, mutta harvinaista tuo kieltämättä on.
 
Ja tässä yhteydessä merkittäköön pöytäkirjaan, että kenties katkerahkoilta kuulostaneet ajatukseni eivät johdu äskettäisestä parisuhteen katkeamisesta. Nyt käsiteltävällä asialla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Sattui vaan taannoin parhaalle ystävälle käymään silleen, että hän joutui kaksi kertaa perätysten kokemaan jätetyn kohtalon syystä että "kun tämä arkielämä on sun kanssas niin tylsää"! Siitä jäi aikamoinen kaiherrus tonne pääkuoreen.
 
Sellasta se on, niin. Kun me kaikki miehet ei olla luksusjahdin kapteeneja, formulakuskeja tai Englannin kuninkaallisia... eikä edes menestyvien hevimusiikkiorkesterien basisteja. B)

 
Otan osaa. Mutta ei miehen tarvitse olla mikään henkseleitä paukuttava kukko tunkiolla. Ei todellakaan. Tärkeintä on että on samalla aaltopituudella ja viihtyy yhdessä.
Kitaravirtuaali25.01.2006 20:42:37
Mikä se sellainen parisuhde on...
 
Kihloissa ollaan oltu pikkasta vajaa vuosi. Kovasti toivon että sulhaseni muuttaa luokseni heti kun pääsee, elikä toivottavasti parin kuukauden sisään/päästä.
 
Yleensä yhteinen aika on ihanaa ja elämä rattoisaa vaaleanpunaista höpötipöpöötä, ainoa iso kompastuskivi eli virhe tässä suhteessa taidan olla minä.

 
Ja pöh, en varmaan anna siun viedä kaikkea kunniaa. En miekään mikään helppo ihminen ole, kiitos rakas/kökkönen/pikkunen/pöhkötys kun jaksat. Miau.
Tempura25.01.2006 21:19:56
Suuresti vituttaa tuo arkielämän halveksunta. Itse pidän siitä, kun on huuma, ja myös siitä kun on arkea, makaamista ja hernekeittoa. On se saatana kun ollaan niin vitun pihalla että aina pitäisi olla joku saatanan ylikeittävä tunnelataus päällä. Joskus on, ja se on hienoa. Joskus ei, ja silloin vedetään hernekeittoa ja/tai kiukutellaan. Syytän kaikista ihmissuhdeongelmien vaikeuksista naisia.
 
ps. vittu.
LNA25.01.2006 21:49:54
Mutta mitäs sitten, kun se ensi-ihastuksen huuma häviää? Se tunne kun harvemmin kestää arkielämän vääjäämätöntä harmautta... Sitten kumpikin lähtee omille teilleen, etsii uuden ihastuksen ja koko homma alkaa taas alusta. Vai?
 
Mä olen kysynyt joskus, että mitä hemmetin Linnanmäen vuoristorataa ja kukkaniityillä tanssahtelua elämän oikein pitäisi olla. Ja kysyn taas. Jatkuvaa euforiaa ei voi ollakaan. Onko sellanen tasanen tykkääminen ja toisesta välittäminen jotenkin poissa muodista. Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ihastuu lähinnä siihen ihastumisen tunteseen eikä toiseen ihmiseen.
 
Ne itämaiden tyypit taitaa sittenkin olla oikeassa niiden järjestettyjen avioliitojensa kanssa.
 
Edit: Nossaakeli, huomasin vasta nyt kaamean typon.

 
Minä toivon että arkielämän vääjäämättömästä harmaudesta voisi tehdä ainakin satunnaisesti kukkaniityillä tanssahtelua: rakastua kumppaniinsa aina silloin tällöin uudestaan, you know.
 
Tiedän että olen nyt varsin optimistinen ja sinisilmäinen näiden asioiden suhteen, mutta niin saan nyt ollakin -> kyllä se paska sieltä sitten joskus niskaan sataa jos on sataakseen: en sitä siis aio esiin itse manata.
Jani The Rock25.01.2006 22:00:00
Minä toivon että arkielämän vääjäämättömästä harmaudesta voisi tehdä ainakin satunnaisesti kukkaniityillä tanssahtelua: rakastua kumppaniinsa aina silloin tällöin uudestaan, you know.
 
Tää on muuten ns. helvetin tosi. Hyvä parisuhde on kuin talouselämän oppikirjasta: Laskukauden jälkeen seuraa aina nousukausi. Se uudelleen rakastumisen tunne on jotain käsittämättömän mahtavaa.
Manan lapsi25.01.2006 22:02:19
Musta se on melkeen kivampaa kun alkaa se tasasen tykkäämisen kausi, tai mikskä sitä nyt kutsuis. :) Siinä on jo oppinu tuntemaan sitä toista ja sen myötä on paljon mukavampi tehdä kaikenlaisia juttuja yhdessä, tai olla tekemättä. Kun tietää mistä toinen tykkää ja mitä voi sanoa ilman että toinen loukkaantuu niin se jos mikä on elämää, ennemmin kuin se vaaleanpunainen huuma.
 
Voisin yhtyä tähän. Tuntuu että mitä kauemmin on toisen kanssa ollut niin sen paremmaksi vain menee. Saan nyt kun ollaan oltu pidempään yhdessä paljon useammin sellaisia tsihiikutoionniinihana-kohtauksia, tai no en tiedä useammin, mutta ainakin syvempiä moisia. Kun tuntee toisen niin paljon paremmin, kuten edelläkin mainittiin. Sanoisin siis että arkeenkin voi aivan hyvin sekoittaa sitä huumaa, ei sitä tarvitse erotella. Sellaset pienet kivat jutut ja toisen huomioiminen harmaimmassakin arjessa värittää elämää huomattavasti.
rrruby25.01.2006 22:08:47
Sellaset pienet kivat jutut ja toisen huomioiminen harmaimmassakin arjessa värittää elämää huomattavasti.
 
Niin tekevät, mutta olisi kiva myös saada siltä toiselta hieman enemmän kivoja juttuja. Tai kun tällä toisella on ollut nyt melko kiirettä ja sellaista, niin minun huomioiminen välillä tuntuu unohtuvan. Se pistää kyllä ärsyttämään jos itse olet todella hyvän tuulinen ja mukava tälle vastapuolelle ja se vain vihoittelee stressinsä/kiireidensä takia. Eiköhän se tästä..
Raipe25.01.2006 22:38:48
Sellaset pienet kivat jutut ja toisen huomioiminen harmaimmassakin arjessa värittää elämää huomattavasti.
 
Jaa. No meilläpäin molemminpuolinen vittuilu lisääntyy sitä mukaa kun vuodet karttuvat. Kyllä sen kestää, näkeehän aina sillointällöin tissinkin.
LNA26.01.2006 02:46:14
Jaa. No meilläpäin molemminpuolinen vittuilu lisääntyy sitä mukaa kun vuodet karttuvat. Kyllä sen kestää, näkeehän aina sillointällöin tissinkin.
 
Ihastuttavaa huomata että niinkin loppujen lopuksi turha elin kuin tissi voi pitää muuten jo rappeutunutta ihmissuhdetta menestyksekkäästi kasassa. Täytyy muistaa tuo jos omalle kohdalle sattuu joskus kuoleentuminen.
Czar26.01.2006 03:55:15
Mutta mitäs sitten, kun se ensi-ihastuksen huuma häviää?
 
Joskus ihmisen seurasta voi nauttia ilman mitään vakavampia "taka-ajatuksia". Sunnuntaina joku tuntematon mummu pysähtyi ja alkoi höpöttämään minulle pakkasesta. Minulla oli mukavaa hänen seurassaan kahden tupakan verran. Sitten jatkoimme suuntiimme. Siinä se, mutta se piristi.
 
Samalla tavalla tapasin laivalla erittäin ihastuttavan, David Bowieta muistuttavan tyypin, jonka kanssa hengasin jonkun aikaa molempina iltoina. Ei mitään sen kummempaa, mieltä ilahduttava tuttavuus.
 
Vaikka maailmasta aina silloin tällöin löytyykin noita ihastuttavia tyyppejä, en silti vaihtaisi tuota siippaani pois.
 
En myöskään ole koskaan ketään pettänyt huolimatta "matalasta ihastumiskynnyksestäni", eikä tämä matala kynnys tarkoita sitä, että minulla olisi suhteita menneisyydessäni tsiljoona, päin vastoin. Tämä on kolmas seurustelusuhteeni, toinen "aikuisiällä".
 
Spontaani ihastuminen ei merkitse minulle mitään vakavaa ilman sitä "hei, tuon tyypin kanssa voisin elää" -oivallusta.
 
Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ihastuu lähinnä siihen ihastumisen tunteseen eikä toiseen ihmiseen.
 
Ne itämaiden tyypit taitaa sittenkin olla oikeassa niiden järjestettyjen avioliitojensa kanssa.

 
Näinhän se on, mikäli suhteen kesto on itseisarvo. Minä peräänkuulutan järkiavioliittoja. Kestävä parisuhde on sekä romanttiseen rakkauteen että järkeen perustuva.
 
Tunteet ailahtelevat, eikä niille minusta mitään pitäisi tehdäkään. Minä luotan intuitiooni ja siihen, että spontaanit haluni ovat oikeassa, kun kerran ovat olemassa. Senpä tähden se järki-aspekti tulee tarpeeseen, kun kahden ihmisen elämät ovat toisiinsa kietoutuneet. Ja jos jostakusta tarpeeksi välittää, ei tulisi mieleenkään loukata tätä tyyppiä tahallisesti.
Jenka26.01.2006 04:17:12

 
Spontaani ihastuminen ei merkitse minulle mitään vakavaa ilman sitä "hei, tuon tyypin kanssa voisin elää" -oivallusta.

 
Niin en minäkään ajattelisi että parisuhteessa tarvitsi osapuolien olla kylmiä muuta maailmaa kohtaan, vaan että ihmisiä saa noteerata, saa vaikka kehua toista kauniiksi, niin jotain vastaantulevaa pirkkoa kuin vaikka elokuvamaailman kaunotarta. Jotkut parisuhteilijat harrastavat tätä yhdessä pilke silmäkulmassa:) Kuitenkin me jokainen tiedämme, että maailmassa on kauneutta (fyysistä, henkistä..) ja kyllä sen kauneuden tiedostaa vaikka alitajuisestikin. Jos sulkee silmänsä kauneudelta täytyy kyllä olla melkoinen kivimöhkäle. Ei siitä sen isompaa numeroa tarvi tehdä. Eri juttu on sitten se, jos alkaa toiselle vertailemaan "Onpas tuo tyttö kauniimpi kuin sinä", kuten eräs parisuhteessa elävä kaverini sai kuulla mieheltään kerran baarissa. Tuli mullekin ihan paha mieli. Miten tuollaista kehtaa? Vertailu on todella ikävystyttävää! Ja jos yleensäkin tekee jotain tälläisiä vertailuja ja kehuja niin kyllä se oma tyyppi ansaitsee moninkertaisesti huomiota :)
greshgurt26.01.2006 08:25:26
Ohoh, meitä viallisia on näköjään enemmänkin!
 
Nykyistä tyttöystävääni voisi oikeastaan ehkäpä kutsua ihan vain tyttöystäväksi. Elämäni ensimmäinen ja, kukaties, myös viimeinen. Ennen häntä tuota asiaa tuli joskus itkeskeltyäkin. Lopulta oli ihan kiva itsekin kerrankin kokea, että miltä se tuntuu kun joku ihastuu.
 
Enpä tosin suostu olemaan erityisen nolostunut tästä asiasta. Mitäs eivät diganneet, oma moka.
Tellu26.01.2006 10:44:16
"kun tämä arkielämä on sun kanssas niin tylsää"! Siitä jäi aikamoinen kaiherrus tonne pääkuoreen.
 
Sellasta se on, niin. Kun me kaikki miehet ei olla luksusjahdin kapteeneja, formulakuskeja tai Englannin kuninkaallisia... eikä edes menestyvien hevimusiikkiorkesterien basisteja. B)

 
No, ei se välttämättä tuostakaan johdu. Kannattaisi typyn ehkä ruveta seurustelemaan vaikka maanis-depreetikon (?) kanssa, niin ei olisi elämä tylsää ja tasaista. Varsinkin jos itse on räiskyvämpi ja aktiivisempi tyyppi, tasaisuus voi ahdistaa. Mutta eikö se arkielämän tylsyys/mielekkyys ole myös itsestä kiinni? Jos vaan odottaa, että toinen viihdyttää ja keksii ohjelmaa ja yllätyksiä ja tempauksia, niin hohhoi. Jos elämä on tylsää, se tarkoittaa sitä että itse on tylsä, karkeasti sanottuna.
 
Mutta kyllä minä ymmärrän myös sen, että kaikki eivät jaksa katsella sohvalla makaavaa, telkkaria apaattisesti tuijottavaa miestä/naista. Varsinkin jos itse on aktiivisempi ja kaipaa arjelta muutakin kuin aivot narikassa möllöttämistä, tuollainen suhde ei varmaankaan tyydytä. Ja tiedän kyllä monia miehiä, jotka ovat juuri tuollaisia, eivät itse keksi mitään vaan huokailevat vaan että "onpas tylsää". Kääk. Minusta tuntuu että monesti naisten tyytymättömyydessä on kyse tästä - ei niinkään siitä, että miehen pitäisi olla joku menestyvä uljas uros. Kyllähän siinä kaikin puolin näivettyy, jos arki on apatiaa eikä minkäänlaista henkistä kehitystä tai todellista kanssakäymistä ole näkyvissä. Tavallisena maanantai-iltanakin voi kokea pienen seikkailun tai käydä vaikka syvällisen keskustelun, joka avaa aivan uusia ajattelu-uria päässä. Ei siihen mitään luksusjahtia tarvita. Tällaista naiset monesti kaipaavat, oletan.
 
Sitä en kyllä oikein usko, että Janin paras ystävä edustaisi tuollaista miestyyppiä :)
 
P.S. Ja sekin tietysti voi toiselle olla tylsää, jos toinen on täysin uppoutunut omaan työhönsä tai harrastukseensa. Kyllä esimerkiksi kitaraa herkeämättä soittavan miehen kanssa tuntee olonsa monesti täysin ulkopuoliseksi ja turhaksi kapistukseksi :) Sille elämäntoverille täytyy antaa aikaa myös, muuten on turha ihmetellä miksi joku aamu yhtäkkiä toinen hammasharja on kadonnut vessasta.
Tempura26.01.2006 10:51:50
Mä olen aina sanonut, paitsi ääneen en, että Tellu on kyllä viksu plikka.
faith26.01.2006 16:33:47
Ihastuttavaa huomata että niinkin loppujen lopuksi turha elin kuin tissi voi pitää muuten jo rappeutunutta ihmissuhdetta menestyksekkäästi kasassa. Täytyy muistaa tuo jos omalle kohdalle sattuu joskus kuoleentuminen.
 
Hoho! Tuskin olit alle vuojen ikäsenä tota mieltä.. siis että on turha elin ;) Sitä en tosin ymmärrä miksi se kiinnostus pojilla herää uuestaan. Tai no, sitähän sanotaan että jos ei oo ollu tarpeeksi rintaruokinnassa niin on sitte vanhempana tavallista kiinnostuneempi rinnoista. Eli siis suurin osa poikalapsista on tainnu olla tuttipullolla liian paljon ;D
Cipollina26.01.2006 16:41:36
Hoho! Tuskin olit alle vuojen ikäsenä tota mieltä.. siis että on turha elin ;) Sitä en tosin ymmärrä miksi se kiinnostus pojilla herää uuestaan. Tai no, sitähän sanotaan että jos ei oo ollu tarpeeksi rintaruokinnassa niin on sitte vanhempana tavallista kiinnostuneempi rinnoista. Eli siis suurin osa poikalapsista on tainnu olla tuttipullolla liian paljon ;D
 
Tissit ovat miehen parhaat ystävät?
faith26.01.2006 16:45:25
Tissit ovat miehen parhaat ystävät?
 
kaiketi.. =) sääli vaan että non aika rupsahtaneet meikäläisellä. Son säälittävää tässä iässä. =)
Krice26.01.2006 17:07:53
Tyttö tulee perjantaina luokseni yöksi.
 
Siis tälläkö miehellä on ongelmia? Jos on tyttöjä, ei ole ongelmia.
 
Mitä kivaa mä keksisin ?
 
Shag it, Shaggy!
tigrushka26.01.2006 17:40:32
Minä toivon että arkielämän vääjäämättömästä harmaudesta voisi tehdä ainakin satunnaisesti kukkaniityillä tanssahtelua: rakastua kumppaniinsa aina silloin tällöin uudestaan, you know.
 
Niin se onneksi menee, yhä uudelleen tulee niitä "Heureka!"-hetkiä joina tajuaa miksi on toiseen aikanaan rakastunut ja miksi on edelleenkin ko. henkilön kanssa yhdessä...
tigrushka26.01.2006 17:42:04
Vaikka maailmasta aina silloin tällöin löytyykin noita ihastuttavia tyyppejä, en silti vaihtaisi tuota siippaani pois.
 
Spontaani ihastuminen ei merkitse minulle mitään vakavaa ilman sitä "hei, tuon tyypin kanssa voisin elää" -oivallusta.
 
Kestävä parisuhde on sekä romanttiseen rakkauteen että järkeen perustuva.
 
Ja jos jostakusta tarpeeksi välittää, ei tulisi mieleenkään loukata tätä tyyppiä tahallisesti.

 
Dodi, ei tässä taaskaan muu auta kuin kompata ja antaa +
tigrushka26.01.2006 17:46:27
Mutta eikö se arkielämän tylsyys/mielekkyys ole myös itsestä kiinni? Jos vaan odottaa, että toinen viihdyttää ja keksii ohjelmaa ja yllätyksiä ja tempauksia, niin hohhoi. Jos elämä on tylsää, se tarkoittaa sitä että itse on tylsä, karkeasti sanottuna.
 
Miten totta.
"We were never being boring, 'cause we're never being bored"
;)
Kapina26.01.2006 19:35:41
Katsos vain, en olekaan ainoa. Mutta epäilen että olaan me aika wanhoja sit kuitenin.
 
Ei se siitä voi olla kiinni, kun mää en ole edes vanha.
Jani The Rock27.01.2006 00:27:26
Yksi ajatus vielä ennen nukkumaanmenoa: Te, toverit, joilla on toimiva ja kestävä parisuhde, olkaa perkule vieköön kiitollisia siitä. Ja pitäkää toisianne hyvänä, jotta asiat pysyiskin sillä mallilla.
 
Hyvää yötä juurikin nyt.
Spike27.01.2006 02:19:01
Siis tälläkö miehellä on ongelmia? Jos on tyttöjä, ei ole ongelmia.
 
Naisethan ne just niitä ongelmia tuottaa, vielä enemmän silloin kun niitä jo on.
Mohla27.01.2006 06:04:54
Tissit ovat miehen parhaat ystävät?
 
http://www.students.oamk.fi/~r5roaa00/uskomatonta.jpg
LNA27.01.2006 08:02:48
http://www.students.oamk.fi/~r5roaa00/uskomatonta.jpg
 
Hoho.. Itselläni oli tenkkapo eilisen Intia-bileisiin pukeutumisen kanssa. Päädyin hyvin ..hmm.. anteliaaseen paitaan mutta jos sellaista erehtyy tekemään, täytyy myös yrittää ymmärtää humaltuneiden miesotuksien silmäinharhailuja jonkin verran. Niin makaa kuin petaa jne.
tigrushka27.01.2006 08:15:21
Yksi ajatus vielä ennen nukkumaanmenoa: Te, toverit, joilla on toimiva ja kestävä parisuhde, olkaa perkule vieköön kiitollisia siitä. Ja pitäkää toisianne hyvänä, jotta asiat pysyiskin sillä mallilla.
 
Hyvä ajatus joka toimii (ja on toiminut) myös käytännössä.
 
Hyvää yötä juurikin nyt.
 
Hyvää huomenta ja kaikkea muutakin hyvää.
Krice27.01.2006 13:55:16
Naisethan ne just niitä ongelmia tuottaa, vielä enemmän silloin kun niitä jo on.
 
Höpö höpö! Naiset on kivoja!
Krice27.01.2006 13:56:08
Päädyin hyvin ..hmm.. anteliaaseen paitaan
 
Accidents happen (in the dark).
faith28.01.2006 21:17:54
Höpö höpö! Naiset on kivoja!
 
Eikös ookki =)
..hmm. Nyt menee koko ajan paremmin, ku ollaan ehitty pitkästä aikaa jutteleen pitkiä keskusteluita ja vakavistaki aiheista. Molemmat ollaan onneksi sitä mieltä että kaikista asioista pitää pystyä puhumaan. Luottamus rakentuu sen varaan.
faith29.01.2006 20:38:47
Ai niin. Kun on niin monenlaista mielipidettä "soveliaisuuskysymyksistä" (eli lähinnä näitä vanhahtavia käsityksiä), niin mikäs on teän mielestä sopiva aika parin muuttaa yhteen? Eli siis lähinnä haen sitä minimiaikaa, kuinka kauan parin pitäis teän mielestä kattella ja katella miten suhde edistyy?
 
Omasta mielestä se on vähintään kuukausi tai ehkä enemmänki, koska ennen sitä ei tunne toista ja toisen tapoja tarpeeksi. Olis tympeää huomata viikon päästä että ei haluakaan asua toisen osapuolen kans.. =)
SirElwood29.01.2006 20:42:59
Omasta mielestä se on vähintään vuosi tai ehkä enemmänki, koska ennen sitä ei tunne toista ja toisen tapoja tarpeeksi. Olis tympeää huomata viikon päästä että ei haluakaan asua toisen osapuolen kans.. =)
faith29.01.2006 20:48:07
vuosi
 
hmm.. olin alunperin tätä mieltä, mutta se kuukausi on minimi olettaen että pari on tuntenu toisensa jo ennen seurustelua, eli tavat on tutut jne =) puoli vuotta on järkevä aika, jos ei tunne entuudestaan. Siis miniminä.
Jungleman30.01.2006 11:15:19
hmm.. olin alunperin tätä mieltä, mutta se kuukausi on minimi olettaen että pari on tuntenu toisensa jo ennen seurustelua, eli tavat on tutut jne =) puoli vuotta on järkevä aika, jos ei tunne entuudestaan. Siis miniminä.
 
Ei näissä jutuissa ole mitään nyrkkisääntöjä. Ex-vaimoni kanssa päätimme viikon sisällä ensitapaamisesta muuttaa yhteen, kämpän löytäminen tosin kesti 4 kuukautta. Juttu kesti 6 vuotta. En usko, että mikään olisi muuttunut vaikka olisimme noudattaneet sääntöjä...
tigrushka30.01.2006 14:26:53
Ei näissä jutuissa ole mitään nyrkkisääntöjä.
 
Ei niin, me muutimme siipan kanssa yhteen kahden vuoden seurustelun jälkeen (ja menimme naimisiin vajaa puoli vuotta myöhemmin).
Dolmo30.01.2006 14:38:20
Ai että. Käytiin vaimon kanssa vloppuna teatterissa. Sitten tissuteltiin yhdessä ja myöhemmin yhteisiä frendejä liittyi seuraan. Oli letkeää.
 
Mutta se täytyy sanoa, että älkää olko 24h/7 yhdessä. Olkaa välillä yksin, nauttikaa omista ystävistä ja harrastuksista. Se pitää suhteen "tuoreena." Ja hullutelkaa välillä.
Tellu30.01.2006 14:56:50
Mutta se täytyy sanoa, että älkää olko 24h/7 yhdessä. Olkaa välillä yksin, nauttikaa omista ystävistä ja harrastuksista. Se pitää suhteen "tuoreena." Ja hullutelkaa välillä.
 
Kyl. Kenen tahansa kanssa menee hermot jos ollaan yhdessä 24/7. Vaikka oltaisiin sitten kuinka läheisiä ja rakkaita.
Jucciz30.01.2006 14:58:47
Nimen omaan, kavereiden ja harrastusten jälkeen sitä vasta viihtyykin vaimon kanssa - ja päinvastoin. Sopiva määrä vaihtelua ja hyvä tasapaino asioiden välille on tärkeä voimavara normaalien kirjoissa pysymiselle.
 
Ihan kuin minä siitä jotain tietäisin. :)
LNA30.01.2006 19:26:25
Olipa kertakaikkisen ihana viikonloppu. *huokailee ja haaveilee*
Curry31.01.2006 01:04:17
Samma här, aim in lööv :)
Mäkrö31.01.2006 07:33:12
Ei näissä jutuissa ole mitään nyrkkisääntöjä. Ex-vaimoni kanssa päätimme viikon sisällä ensitapaamisesta muuttaa yhteen, kämpän löytäminen tosin kesti 4 kuukautta. Juttu kesti 6 vuotta. En usko, että mikään olisi muuttunut vaikka olisimme noudattaneet sääntöjä...
 
Nämä jutut mua pelottaa. Jos on kuusikin vuotta toisen kanssa, niin miten ihmeessä siitä voi erota ja jos eroaa, niin miten siinä voi lähteä uuteen suhteeseen? Mulla on yhteiseloa nyt takana joku 1,3 vuotta, enkä kyllä mitenkään voi ajatella, että se päättyisi ja pitäisi joku uusi juttu aloittaa.
Jani The Rock31.01.2006 09:35:17
Nämä jutut mua pelottaa. Jos on kuusikin vuotta toisen kanssa, niin miten ihmeessä siitä voi erota ja jos eroaa, niin miten siinä voi lähteä uuteen suhteeseen?
 
Kyllä sitä vaan voi erota, jos on pakko. Ja lähteä uuteen suhteeseenkin, kun tuntee olevansa siihen valmis. Tota jälkimmäistä ei kylläkään kannata kiirehtiä.
 
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
 
Mulla on yhteiseloa nyt takana joku 1,3 vuotta, enkä kyllä mitenkään voi ajatella, että se päättyisi ja pitäisi joku uusi juttu aloittaa.
 
Toivottavasti yhteiselo jatkuu onnellisena hamaan tulevaisuuteen.
Vainhaalee31.01.2006 11:55:30
Ai että parisuhde on ihanaa... Tulen koulusta tai töistä kotiin, niin hyvä jos neiti on jaksanut nousta ylös, saati sitten siivonnut tai tms... Onneksi tv:stä tulee TV-shoppia, jossa usein mainostetaan siivousta helpottavia tuotteita... Niiden esittelyä on kiva katsoa, ja joskus jopa tuntuu kuin itse olisi sohvalla mukana siivouksessa...
 
Siteeraan Lapinlahden Lintuja:
Niin ihminen muuttui nopeasti, oman asuntonsa kalusteeksi.
Ei ehtinyt huomaamaan, kenen kanssa asuikaan...
LNA31.01.2006 14:47:52
Ai että parisuhde on ihanaa... Tulen koulusta tai töistä kotiin, niin hyvä jos neiti on jaksanut nousta ylös, saati sitten siivonnut tai tms... Onneksi tv:stä tulee TV-shoppia, jossa usein mainostetaan siivousta helpottavia tuotteita... Niiden esittelyä on kiva katsoa, ja joskus jopa tuntuu kuin itse olisi sohvalla mukana siivouksessa...
 
Siteeraan Lapinlahden Lintuja:
Niin ihminen muuttui nopeasti, oman asuntonsa kalusteeksi.
Ei ehtinyt huomaamaan, kenen kanssa asuikaan...

 
Oh dear.. Passita se työkkäriin heti. Työtön = turhautunut -> parisuhde muussiintuu.
Kapina31.01.2006 17:24:57
Oh dear.. Passita se työkkäriin heti. Työtön = turhautunut -> parisuhde muussiintuu.
 
Hoo, mää olen nähnyt vierestä ehkä maailman onnellisimman parisuhteen. Ne oli molemmat työttömiä.
LNA31.01.2006 19:39:49
Hoo, mää olen nähnyt vierestä ehkä maailman onnellisimman parisuhteen. Ne oli molemmat työttömiä.
 
Se on juttu erikseen. Mutta yleensä on kuluttavaa jos toinen vaan on.
noir31.01.2006 20:36:15
Helveta, tässäkö se nyt oli?!
 
Kolme vuotta seurustelua ja kaksi vuotta yhdessä asumista. Nyt nainen lähti viikoksi sitten pohtimaan jatkoa. Harvemmin olen ollut näin pihalla siitä, mitä oikein on menossa, vaikka yleensä tulee yritettyä aika kovasti sen eteen. Kyllähän noita ongelmia on ollut, mutta sitten yhtäkkiä menikin sitten oikein pahaksi ilmeisesti. Enkä edes yritä väittää, etten olisi välillä täysi mulq'u, mutta kyllähän siitä sanoa saa, ettei tarvitse jättää kannen alle kytemään. Ni.
 
Naiset on kuin viina, tai lääkkeet. Pieninä annoksina tekevät varsin hyvää, mutta yliannostettuna tulee vaan ongelmia ja maksa räjähtää.
 
(Mitään sanomaani ei voida käyttää minua vastaan ilman allekirjoittaneen erillistä lupaa.)
Maideni31.01.2006 20:50:12
Kai sitä tarttis pikkuhiljaa ruveta naisii metsästään. Eri asia tietenkin että kykenenkö saamaan riistaa.
Veikko31.01.2006 21:15:41
Poikamiehenä monesti mietin, että on tämä yksinolo hienoa puuhaa. Tämä johtui pelkästään siitä, ettei tiennyt paremmasta. Nyt minusta on kehkeytynyt niin pehmis, että jos joutuu olemaan kolme päivää erossa pesueesta niin poru on kurkussa ja kaamea ikävä. Aika ihanaa.
faith31.01.2006 21:38:04
Poikamiehenä monesti mietin, että on tämä yksinolo hienoa puuhaa. Tämä johtui pelkästään siitä, ettei tiennyt paremmasta. Nyt minusta on kehkeytynyt niin pehmis, että jos joutuu olemaan kolme päivää erossa pesueesta niin poru on kurkussa ja kaamea ikävä. Aika ihanaa.
 
Kuulostaa hyvältä =)
 
Itellä on kans tullu kyllä melkonen "riippuvuus" kultaan, eli on kyllä melko kipeä olo jos ei näe pariin päivään. Sitte olo rauhottuu heti ku son lähellä vähän aikaa. Mutta kyllä se erossa olo saa arvostaan toista ihan uuella tasolla.
 
Ja vaikka realistinen oonki ja tajuan ettei se tietenkään ole virheetön, niin päiväki erossa saa tajuaan, että ne pikku"viat" on just niitä täydellisiä juttuja joita on eniten ikävä. Ja toisaalta, mitättömät riidanalut unohtuu ja muistaa kaikki ne hyvät asiat. =)
Jani The Rock31.01.2006 21:49:43
Helveta, tässäkö se nyt oli?!
 
Kolme vuotta seurustelua ja kaksi vuotta yhdessä asumista. Nyt nainen lähti viikoksi sitten pohtimaan jatkoa. Harvemmin olen ollut näin pihalla siitä, mitä oikein on menossa, vaikka yleensä tulee yritettyä aika kovasti sen eteen. Kyllähän noita ongelmia on ollut, mutta sitten yhtäkkiä menikin sitten oikein pahaksi ilmeisesti. Enkä edes yritä väittää, etten olisi välillä täysi mulq'u, mutta kyllähän siitä sanoa saa, ettei tarvitse jättää kannen alle kytemään. Ni.

 
Tää tammikuu näkyy olevan pahaa aikaa.
 
Edit: Onneksi se loppuu parin tunnin päästä.
Kapina31.01.2006 22:01:39
Se on juttu erikseen. Mutta yleensä on kuluttavaa jos toinen vaan on.
 
On he olleet niinkin :).
 
Omakohtaisia kokemuksia aiheesta ei ole.
noir31.01.2006 22:40:10
Tää tammikuu näkyy olevan pahaa aikaa.
 
Edit: Onneksi se loppuu parin tunnin päästä.

 
Kyä näino! Vielä kerkeäisi kiskomaan aivan kamalat perseet ja unohtamaan, että on koko vuosi ikinä alkanutkaan.
glx40531.01.2006 22:52:09
17 vuotta kun on asuttu saman katon alla, aukaistu ja suljettu sama telkkaria (menossa jo suhteemme toinen telkkari), niin puhelut kestävät 12 sekuntia: "Käytkö kaupassa." "Kai mä sitten käyn." "No mooi." "Moi."
 
Tämä on siis reaaliparisuhdetta keski-ikäistyvissä mielissämme.
 
A double bed and stallwart lover for sure, these are the riches of the poor. (Morrissey)
Tempura01.02.2006 07:35:26
Poikamiehenä monesti mietin, että on tämä yksinolo hienoa puuhaa. Tämä johtui pelkästään siitä, ettei tiennyt paremmasta. Nyt minusta on kehkeytynyt niin pehmis, että jos joutuu olemaan kolme päivää erossa pesueesta niin poru on kurkussa ja kaamea ikävä. Aika ihanaa.
 
*niisk*
Ossi01.02.2006 10:20:53
Poikamiehenä monesti mietin, että on tämä yksinolo hienoa puuhaa. Tämä johtui pelkästään siitä, ettei tiennyt paremmasta. Nyt minusta on kehkeytynyt niin pehmis, että jos joutuu olemaan kolme päivää erossa pesueesta niin poru on kurkussa ja kaamea ikävä. Aika ihanaa.
 
Mulla hurahti entisessä ammatissa useasti viikkoja, joskus pari kuukauttakin erossa perheestä suht' kivuttomasti. Vaimo teki myös aikanaan silloin tällöin yhtä pitkiä työmatkoja eikä noista ajoista ole jäänyt muistikuvia, että jompi kumpi olisi pahemmin riutunut ikävästä. Ehkä tämä johtui siitä, että eo. asetelma oli olemassa jo yhdessäolon alusta asti eli siihen osasi asennoitua ja tiesi, että sitä saa mitä tilaa. Tottakai oleellisin juttu tässäkin on keskinäinen luottamus. - Ja mulla lisäksi lähes sairaalloinen tarve henkiseen liikkumatilaan ja vapauteen :P
RR4E01.02.2006 12:06:01
Kyllä se suhde kestää, esim. matkustamisen, kuten ossi tuossa mainitsikin. Olin matkatöissä seurustelumme alkuvuodet, pahin vuosi oli vähän alle 200 pv matkoilla. Yhdessä ollaan edelleen, jo 17 vuotta. Voisihan sitä ajatella, että oltaisiinko vielä jos olis ekat vuodet oltu 24/7 kuin paita & perse ? No tuota ei voi tietää. Nykyään , kun on 3 lasta, niin tää on tällainen yhteinen "ura" vaimon kanssa. Siihen kuuluu yhteinen vastuu lapsista ja vastuu myös puolison hyvinvoinnista. Se tarkoittaa , että antaa puolisolle tilaa hänen omille jutuille ja harrastuksille. Molemmat, kun tuota luottamuksella vaalii ja sen hyväksyy, että elämä on tätä, niin hyvä on olla kaikkien perheessä.
Vainhaalee01.02.2006 14:19:53
Oh dear.. Passita se työkkäriin heti. Työtön = turhautunut -> parisuhde muussiintuu.
 
Se opiskelee... Ja passitin sen kotio! Ei tarvi mun luona punkata... Pitäskö mennä moikkaan yläkerran opiskelija tyttöä... Vois ottaa sen alivuokralaiseksi...
Ent. alivuokralainen nyk. avovaimo... :)
askomiko01.02.2006 15:08:19
Noo, meillähän vielä vanhemmat erosi kun oli lapset saatu pesästä ulos. Ja aika rumasti, mutta se nyt ei kuulu tähän. 25 vuotta ja roskiin. Rok.
ltg02.02.2006 17:26:17
EDIT:
 
Pään selvittyä, ajatusten seljettyä ja vallitsevien todistusten valossa ei pettämistä ollutkaan tapahtunut. Oli väärä oletus se.
shagriml02.02.2006 17:30:20
tsiisus et mua ahdistaa tää jatkuva epävarmuus. nään painajaisia ja stressaan kokoajan että joko se juttu on ohi. tyttö ei vastaa nytkään puhelimeen ja on ollut hiukan etäisen/kylmän tuntuinen jo jonkin aikaa.... ei meinaa huvittaa nähdä mua, enemmin tekee mitä tahansa muuta ja sit mä saan olla aina se joka soittaa, ehdottaa, tekee kaiken ja mikään ei tunnu hirveesti häntä kiinnostavan....
 
mulla on hirvee ikävä häntä :(
Jani The Rock02.02.2006 18:06:33
Jumalauta ltg.
LamaAjanElvis02.02.2006 18:10:07
Eilen kävi se, mitä en ikinä olisi uskonut voivan käyvän.
 
Minä petin.
 
Siinä meni onnellinen parisuhde sitten.

 
Ei näin.
Tempura02.02.2006 18:13:32
Tästä voisi tehdä sosiaalipornoa ja opettavaisen tarinan. Ltq raportoisi miten tämä kaikki on vaikuttanut läheisiin ihmisiin ja itseen.
ltg02.02.2006 19:00:15
Ei näin.
 
Ei todellakaan. Ei ikinä.
Kapina02.02.2006 19:03:34
Ei todellakaan. Ei ikinä.
 
Paitsi joskus?
 
Anteeksi. Olen huono sietämään luonteen heikkoutta.
 
E: Ei mitenkään henkilökohtaisesti, tämä oli yleispätevä mielenilmaus.
ltg02.02.2006 19:21:26
Paitsi joskus?
 
Anteeksi. Olen huono sietämään luonteen heikkoutta.
 
E: Ei mitenkään henkilökohtaisesti, tämä oli yleispätevä mielenilmaus.

 
Minä en ikinä petä ennenkuin se sattuu omalle kohdalle. Juu, olen luonteeltani heikko, enkä yritä tekoani tässä puolustella millään tavalla. Tein sen Kusipäisimmän teon.
Kapina02.02.2006 19:23:11
Minä en ikinä petä ennenkuin se sattuu omalle kohdalle. Juu, olen luonteeltani heikko, enkä yritä tekoani tässä puolustella millään tavalla. Tein sen Kusipäisimmän teon.
 
Ironiaa, mies.
 
E: Myhiö tähän niin ei mene taas vakavanaamailuksi.
EE: Semppiä.
ees02.02.2006 20:36:23
Minä en ikinä petä ennenkuin se sattuu omalle kohdalle. Juu, olen luonteeltani heikko, enkä yritä tekoani tässä puolustella millään tavalla. Tein sen Kusipäisimmän teon.
 
En koeta sanoa nyt, että ei tuolla asialla ole väliä, tai ettet ole tehnyt mitään väärin, mutta hyvä ihminen... Asiasta kannattaa keskustella, ei vain häipyä, varsinkin jos kumppanisi siihen suostuu. Kaikki eivät toista virheitään. Kaikki eivät aina voi rakentaa luottamusta uudestaan, mutta jotkut voivat. Jos suhde on ollut muuten ihana ja sinulle rakas, kannattaa "taistella" sen tähden. Sillä jos toinen tahtoisi vielä yrittää tuonkin jälkeen, niin miksi "rankaisisit" häntä. Ok, jos itse et pysty siihen, se on ymmärrettävää. Enkä sano, että teidän pitäisi unohtaa tämä ja jatkaa. Ei, se olisi huonoin mahdollisuus. Jos yhä yritätte, käsitelkää asia perinpohjin, niin pitkään, kuin kumpikaan teistä tahtoo.
 
Pettäminen on hirveä teko, kohtaa tekosi seuraukset, ole rehellinen, mutta älä kuitenkaan näännytä itseäsi omantunnonvaivoihin. (En sano, ettei sinun pitäisi niitä tuntea lainkaan tai muuta, mutta kohtuudella hyvä ihminen...)
 
En tiedä miksi, mutta usein tällaisissa tilanteissa minun käy sääliksi paitsi petettyä, myös pettäjää, jos pettäjällä on omatunto, sillä... Liian usein pettäjältä suljetaan kaikki ovet edestä ja tämä joutuu kärsimään liikaakin asian tähden, jota katuu. Näin on minulla monissa muissakin asioissa, kuin pettämisessä.
 
Koeta selvittää tilanne, kohtaa seuraukset, ole rehellinen, puhu asiasta, anna toiselle tilaa ja päätösvaltaa. Ja koeta jaksaa.
Krice03.02.2006 01:06:56
En tiedä miksi, mutta usein tällaisissa tilanteissa minun käy sääliksi paitsi petettyä, myös pettäjää, jos pettäjällä on omatunto, sillä...
 
Jos pettäjällä olisi omatunto, se ei pettäisi. En usko, että pettäjät katuvat mitään muuta kuin sitä, että jäivät kiinni.
Tempura03.02.2006 06:07:30
Jos pettäjällä olisi omatunto, se ei pettäisi. En usko, että pettäjät katuvat mitään muuta kuin sitä, että jäivät kiinni.
 
Omantunnon toimenkuvaan kuuluu yleensä se, että se laahaa vähän perässä. Pari omantunnon lonkeroa voi päästä edelle ja vähän raapia, mutta se isompi mötti tulee vasta vähän jälkeenpäin.
 
Ja kyllä pettänyt voi katua siinä missä kuka tahansa joka tietää tehneensä väärin.
faith03.02.2006 08:20:30
Omantunnon toimenkuvaan kuuluu yleensä se, että se laahaa vähän perässä. Pari omantunnon lonkeroa voi päästä edelle ja vähän raapia, mutta se isompi mötti tulee vasta vähän jälkeenpäin.
 
Ja kyllä pettänyt voi katua siinä missä kuka tahansa joka tietää tehneensä väärin.

 
Juurikin näin, ja ihmisen aivot on tosiaan semmosia kummallisia että välillä ne saattaa nyrjähtää off-asentoon, eli niitä tekosia ei tosiaankaan mieti. Jälkeenpäin on sitten "mukava" olo... Eli kertaalleen tuollasta saattaa tapahtua ja ite olisin luultavasti valmis antaan anteeksi perustelujen jälkeen. Toistuvana en. Yhestä kerrasta pitää oppia.
shagriml03.02.2006 10:31:33
Hitto ku sais sen verran tyttöön ees yhteyttä että tietäs missä mennään. Eilen tuli vaan luuria korvaan ja laitto puhelimen pois päältä. Ei tullut oikein uni miettiessä että onkohan hän jonkun toisen kanssa.....
 
Mietityttää kokoajan et oliko se mun elämä tässä vai jatkuuko tää viel... Yksinäinen viikonloppukin edessä :( Muut ovat naistensa kanssa ja mun nainen ei tahdo mua. Lähtiskö sitä baariin vai vetäiskö sitä pään sekaisin kämpillä, joka tapauksessa paska fiilis......
 
Muistaako kukaan muuten netissä sellaista jotain älytestiä ? Siinä oli jotain kysymyksiä tai tehtäviä ja sitte se anto lopussa "arvosanaksi" tyyliin "olet harvinaisen typerä, et kykene valitsemaan kumppaniasi". Hitto että toikin on riivannu päässä....
Jani The Rock03.02.2006 11:03:25
Eli kertaalleen tuollasta saattaa tapahtua ja ite olisin luultavasti valmis antaan anteeksi perustelujen jälkeen.
 
Minä en. Se on kerrasta poikki. Siinä avautus välille niin syvä kuilu, että sen yli olis ihan turha yrittääkään rakentaa siltaa.
Tellu03.02.2006 12:04:18
Jos pettäjällä olisi omatunto, se ei pettäisi. En usko, että pettäjät katuvat mitään muuta kuin sitä, että jäivät kiinni.
 
On se hienoa että jotkut on niin täydellisiä. Etkö itse ole koskaan katunut mitään tekemääsi, todennut että tulipa toimittua ihan saatanan väärin/tyhmästi? Minä olen. Eikä asialla ole mitään tekemistä minkään niin lapsellisen kuin "kiinni jäämisen" kanssa.
LNA03.02.2006 12:38:18
Tosi pelottavaa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Voi tyttöparkaa. Ja voi sen toisen tytön miesparkaa. Josko he löytäisivät toisensa vaikka niin kuin kostoksi?
 
---
 
Pettäminen on jäänyt tekemättä, mutta olen kerran elämässäni leikkinyt itsekkäästi toisen ihmisen tunteilla (kolmen vuoden ajan) ja tunnen koston vieläkin nahoissani -> syyllisyys sekä ihan konkreettiset ilkityöt - kuten se hiiri postilaatikossa, luvaton valo- ja videokuvaaminen julkisissa liikennevälineissä, konserteissa ym. - muistuttavat päivittäin siitä etten ole enkeli vaan satuttamiseen kykenevä, paha (=inhimillinen) ihminen.
 
Sen verran paatunut olen, etten lähde päivittäin surkuttelemaan "uhri"-osapuolen tunne-elämän oltavia, mutta se on tullut huomattua että omaan nykyiseen(kin) rakkauselämään nuo kamalat tapahtumat vaikuttavat edelleenkin. Voin vakuutella rakkaalleni vaikka kuinka uskottavasti etten tekisi sellaista enää: jopa itseni saan ajoittain tuon uskomaan. Mutta mennyt painaa. Tiedän kykeneväni hirmutekoihin ja se ei anna kovin turvallista pohjaa luottaa omiin tunteisiinsa.. Omaan itseensä.
 
Sitä täytyy yrittää vaan elää hetkessä ja nauttia siitä mitä juuri silloin tuntee tai saa toisen tuntemaan. Näin.
noir03.02.2006 12:38:53
Eilen kävi se, mitä en ikinä olisi uskonut voivan käyvän.
 
Minä petin. - -

 
Itselle käynyt kanssa pariin kertaan jokseenkin samalla tavalla. Itsellä tosin ei ollut kovin hyvillä pohjilla parisuhde, ja kun tuli esille toinen vaihtoehto, jonka kanssa oltiin tunnettu jo pidempään ja kumpikin toisistaan piti, niin se vain kävi. Tämä toinen osapuoli oli ko. hetkellä kihloissa, itse en. Jonkin verran myöhemmin vietettiin toinen yö yhdessä, mutta minua ainakin rupesi vituttamaan, kun asialle ei voinut tehdä mitään. Itseäni minä siinä kiusasin, surkeassa suhteessa toisen naista haluten, jota en kuitenkaan voinut enää saada.
 
Vieläkin harmittaa, ettei aiemmin tullut yritettyä, mahdollisuuksiakin kun olisi ollut, mutta enää en petä. Sillä ei mielestäni ole niinkään väliä, mitä on tehnyt ja mitä tekee, kunhan ottaa kerrasta opikseen, ja mielellään jo toisten virheistä.
 
EDIT: trimmasin.
EDIT2: lisätään nyt vielä, että jos minua petetään, on kaikki ohi, mutta kyllä minulle pettänyt kelpaa.
RR4E03.02.2006 12:45:17
Pettämisen voi antaa anteeksi, mutta unohtamaan sitä ei pysty koskaan.
Krice03.02.2006 14:33:13
On se hienoa että jotkut on niin täydellisiä. Etkö itse ole koskaan katunut mitään tekemääsi, todennut että tulipa toimittua ihan saatanan väärin/tyhmästi?
 
Minulla oli kerran mahdollisuus pettää ja kunnolla varatun naisen kanssa, mutta en tehnyt sitä. Omatuntoni sanoi, että se on väärin. Tosin nykyinen kyynisempi Roope Ankkamainen minäni varmaan pettäisi, jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen. Olin silloin vielä niin periaatteen mies, mutta nyt kun olen oppinut tuntemaan naiset paremmin niin siinä periaatteet kaatuvat:)
 
Minä olen. Eikä asialla ole mitään tekemistä minkään niin lapsellisen kuin "kiinni jäämisen" kanssa.
 
Sitä ne oikeasti harmittelee vaan, ja itse asiassa jopa rehentelevät itsekkäästi sillä, että ovat "oppineet" virheistään. Yeah, right.
LNA03.02.2006 15:18:17
Minulla oli kerran mahdollisuus pettää ja kunnolla varatun naisen kanssa, mutta en tehnyt sitä.
 
Onko sinulla joskus ollut nainen?
Bacchus03.02.2006 15:26:13
Oisit vaan Bacchus antanut olla. Ihan asiallinen kysymys oli.
 
Oolrait, laitetaas takasin:
 
Jos pettäjällä olisi omatunto, se ei pettäisi. En usko, että pettäjät katuvat mitään muuta kuin sitä, että jäivät kiinni.
 
Oletko koskaan elänyt parisuhteessa? Tuntuu sun kirjoituksiasi luettuaan, että sulla on todella kapea ja hatara elämänkokemus.
 
Ei ole pakko vastata, jos koet kysymyksen tungettelevaksi.
SuperJeesus03.02.2006 15:27:35
Oisit vaan Bacchus antanut olla. Ihan asiallinen kysymys oli.
Dolmo03.02.2006 15:31:48
Missä menee teidän mielestä pettämisen raja?
 
Suukko? Rakastelu? Runkkaa ja ajattelee jotakuta muuta?
 
Toisaalta sitä rajaa on kai aika vaikea vetää. Se jos rakas suutelisi toista (tietysti vitsinä tulee pussailtua ties ketä) tosissaan, voisi ehkä hieman kirpaista ja pistää miettimään, mutta ei se ole ainakaan omalla kohdalla se joka suhteen katkaisisi.
noir03.02.2006 15:32:16
Onko sinulla joskus ollut nainen?
 
Tais olla nahkaharpun soittokisa tai vastaava lupaus petettävänä. Tuosta Kricen fanatismista tulee kyllä vähän sellainen fiilis, että nyt on oma lehmä ojassa (no pun intended), tai kaduttaa vaan, ettei kokeillut.
 
EDIT:
Missä menee teidän mielestä pettämisen raja?
 
Kyllä pettäjä itse rajansa tietää, ulkopuolisen on pahempi mennä arvioimaan, onko kyseessä pettäminen vai ei.
Dolmo03.02.2006 15:36:22

 
Kyllä pettäjä itse rajansa tietää, ulkopuolisen on pahempi mennä arvioimaan, onko kyseessä pettäminen vai ei.

 
Mikä olisi mielestäsi anteeksiantamaton teko parisuhteessa toiselta osapuolelta? Jos nyt sattuisit esim. elämään parisuhteessa niin mitä et antaisi anteeksi?
noir03.02.2006 15:39:22
Mikä olisi mielestäsi anteeksiantamaton teko parisuhteessa toiselta osapuolelta? Jos nyt sattuisit esim. elämään parisuhteessa niin mitä et antaisi anteeksi?
 
Kyllä jo suukosta pyydetään kirjallista selvitystä. Kun on kokemusta tältä alalta, osaa ottaa asiat vakavammin.
Dolmo03.02.2006 15:58:58
Kun on kokemusta tältä alalta, osaa ottaa asiat vakavammin.
 
En kyllä ajatellut että kokemuksella on suurin merkitys pettämisen "tulkinnassa."
 
30vuotta parisuhteessa eläneelle syrjähyppy voi olla sallittu ja anteeksiannettava teko, mutta harvoin 2kk seurustelleelle parille.
 
Toisaalta, ei sitä voi tietää, ihmiset on omituisia.
 
Edit: Meinasitko kokemusta seurustelusta vai pettämisestä?
noir03.02.2006 16:07:31
Meinasitko kokemusta seurustelusta vai pettämisestä?
 
Pettämisestä. Johan sitä on aikojen alusta pidetty jo vieraisiinpäin katsomistakin pettämisenä. Ajatuksista se lähtee. Jotain pitää kuitenkin sallia. Se kun on ihan normaalia toimintaa viriilille miehen alulle kuolata joka toisen naarasihmisen perään. Minulla ainakin on hälytyskellot varsin herkälle asetettu, enkä viitsi ruveta hautomaan epäilyksiä. Parempi hoitaa asiat selviksi samantien.
Czar03.02.2006 16:17:43
Toisaalta sitä rajaa on kai aika vaikea vetää. Se jos rakas suutelisi toista (tietysti vitsinä tulee pussailtua ties ketä) tosissaan, voisi ehkä hieman kirpaista ja pistää miettimään, mutta ei se ole ainakaan omalla kohdalla se joka suhteen katkaisisi.
 
Niin no itselläni on aina ollut sellainen mentaliteetti, että jos liha houkuttaa niin siitä vain. Kyllä suhteen laatu mitataan ihan muissa asioissa kuin siinä, että haluttaako naiskennella/naiskennellaanko ympäriinsä vai ei.
 
Tällä hetkelläkin seurustelen suhteessa, joka on sitä "avoimempaa" mallia. Ei kumpikaan ole toistaiseksi käyttänyt "optiotaan", ei sillä etteikö sitä joskus tulisi käytettyä. Minulle seksi on vain seksiä, eikä sekään ole kummaltakaan pois, jos käymme kaljalla muiden ihmisten kanssa.
 
Pettämiseksi katson lupausten rikkomisen. Minä en vaadi ketään lupaamaan yhtään mitään, ja yritän pitää itse huolen, että teen toiselle vain lupauksia, jotka voin ja haluan pitää.
 
Tärkeintä minulle on avoimuus, luottamus ja se, ettei kaikkea vaivalla rakennettua tarvitse heittää toisarvoisten asioiden tähden pois. Tuon viimeisen kohdan koen sen verran tärkeäksi, että tapanani ainakin oli antaa "vielä yksi mahdollisuus" aina kyllästymiseen saakka.
odd03.02.2006 16:26:46
Missä menee teidän mielestä pettämisen raja?
 
No nämä on näitä, johon on niin vaikea vastata. Seksi nyt tietenkin se vihoviimenen juttu, mutta kyllä mun mielestäni esimerkiksi toista himoitseminen on, jossei pettämistä, niin ainakin hyvin lähellä sitä tai siihen kohta johtavaa.
 
Kyllä mä olen esimerkiksi suudellut varattua naista, mutten ole kokenut sen olevan väärin, sillä molemmat osapuolet ovat tienneet että kyseessä on pelkkää kaveruutta eikä mitään muuta.
seitikki03.02.2006 17:02:01
Minä petin. Suhteemme jatkuu kaikesta huolimatta, minä olin jo ... valmis lopettamaan kaiken,. Mie olen kyllä nyt ihan rikki, enkä tiedä mitä ajatella.
 
Kaikki tuki sinulle.
 
Ironista kyllä, itsellenikin kävi näin. Minulle, joka olen saanut useita plussiakin täällä siitä, miten olen pettämistä kannanotoillani vastustanut. Uskomatonta. Tästä on jo hetki aikaa. Mutta vain aivan pieni hetki. Äsken tuntui kuin siitä olisi jo puoli vuotta, nyt muistan että siitä onkin vain hieman reilu kuukausi. Hävettää. En osaa kirjoittaa järkevästi nyt, antakaa anteeksi. En vain ole kamalasti käsitellyt asiaa "ääneen".
 
En minä ole pettäjä. Herranjumala sentäs, en! Enhän!? :'( Puolustuksia itselleni löytyy miljoonia. Suurin niistä on se, että ei - minä en halunnut tehdä sitä. Itkin omatunnontuskissani asiaa tälle herraX:lle ennen pettämistä. Ja itkin sen jälkeen. Sanoin etten halua jne, silti annoin hänen tehdä sen. Eli olen pettäjä? Tietysti voisi syyttää myös herraX:ää? Millainen aikuinen mies makaa tietoisesti varatun naisen kanssa, joka itkee EI? Ei, ei, ei. Ei näin.
 
Voisin kirjoittaa tätä samaa jauhantaa about 10 A4, mutten kykene nyt. Ja ehkä parempi teidän kannaltanne. Anteeksi että olen näin epäselvä ja vaikea ihminen.
 
Siinä meni onnellinen parisuhde sitten.
 
Niin. En tiedä saako tätä enää niin onnelliseksi enää. Kovasti kumpainenkin yrittää. Eikä se rakkaus ole mihinkään kadonnut, ei yhteiset jutut, ei mikään... on vain tullut jotain lisää. Jotain negatiivista. Ja noita sitä ennen olleita juttuja pitänee vaalia.
 
Välillä tuntuu että kaikki on hyvin. Tämä mielipide osaltani saattaa vaihtua puolen tunnin välein. Nyt lähinnä itkettää. En tiedä mistään mitään ja on vaan tyhjä olo.
 
Kiitos teille. Ja kiitos tuolle vieressä kuorsaavalle kuumeiselle kitaristille. Ja anteeksi.
pampukarhu03.02.2006 17:06:54
Millainen aikuinen mies makaa tietoisesti varatun naisen kanssa, joka itkee EI? Ei, ei, ei. Ei näin.
tämä kuulostaa raiskaukselta.
seitikki03.02.2006 17:08:03
tämä kuulostaa raiskaukselta.
 
Ei. Olisi ollut eri asia jos olisin laittanut enempi fyysisesti hanttiin.
Enter03.02.2006 17:11:12
Ironista kyllä, itsellenikin kävi näin...
 
...Voisin kirjoittaa tätä samaa jauhantaa about 10 A4, mutten kykene nyt. Ja ehkä parempi teidän kannaltanne. Anteeksi että olen näin epäselvä ja vaikea ihminen.
 
Niin. En tiedä saako tätä enää niin onnelliseksi enää. Kovasti kumpainenkin yrittää. Eikä se rakkaus ole mihinkään kadonnut, ei yhteiset jutut, ei mikään... on vain tullut jotain lisää. Jotain negatiivista. Ja noita sitä ennen olleita juttuja pitänee vaalia.
 
Välillä tuntuu että kaikki on hyvin. Tämä mielipide osaltani saattaa vaihtua puolen tunnin välein. Nyt lähinnä itkettää. En tiedä mistään mitään ja on vaan tyhjä olo.
 
Kiitos teille. Ja kiitos tuolle vieressä kuorsaavalle kuumeiselle kitaristille. Ja anteeksi.

 
tuli surullinen olo tekstistä.. jaksamisia sinulle, ja kumppanillesi. toivottavasti saatte asianne kuntoon.
pampukarhu03.02.2006 17:11:47
Ei. Olisi ollut eri asia jos olisin laittanut enempi fyysisesti hanttiin.
niin siis joo. Mutta pitäs sitä kyllä sen verta olla älliä että jos toinen sanoo EI nii se on sitten ei. Eri asia jos sanoo jotain tyyliin"minun ei pitäisi tehdä näin."..
Jani The Rock03.02.2006 17:24:37
Tää threadi alkaa muuten olla ihan karmeeta luettavaa.
LNA03.02.2006 18:10:33
Totta. Kuuluuko pettäminen nykyisin parisuhteeseen?
 
Tunnen niin monta tapausta.
 
Eräskin ystävättäreni antoi tuosta vaan anteeksi, koska mies oli ollut humalapäissään pettäessään. Voi venäjä..
Jani The Rock03.02.2006 18:36:46
Totta. Kuuluuko pettäminen nykyisin parisuhteeseen?
 
Ilmeisesti. "Kun en vaan voinut ittelleni mitään". No voi kyynel.
 
Ja nämä ns. avoimet suhteet... joo-o.
 
Eräskin ystävättäreni antoi tuosta vaan anteeksi, koska mies oli ollut humalapäissään pettäessään. Voi venäjä..
 
Just niin. Tässä alkaa tosissaan taas vaihteeksi tuntea ittensä vähintään kolme vuosisataa ajastaan jäljessä olevaksi puritaaniksi.
 
Tottakai on silleen, että parisuhteessa elävä voi ihastua toiseen. Sillehän ei voi yhtään mitään. Mulle itsellenikin on käynyt justiinsa noin. Mutta siinä kohtaa sitten mitataan sitä kuuluisaa luonteenlujuutta. Nähdäkseni tossa kohtaa on tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko lopetetaan edellinen suhde tai sitten otetaan itseä niskasta kiinni. Siihenkin on tarvittaessa pystyttävä. Ja kattomaan vähän pidemmälle kuin seuraavaan aamuun. Jos tohon ei pysty, niin sillon siihen ei oo oikeasti haluakaan.
sivupersoona03.02.2006 18:41:47
niin siis joo. Mutta pitäs sitä kyllä sen verta olla älliä että jos toinen sanoo EI nii se on sitten ei. Eri asia jos sanoo jotain tyyliin"minun ei pitäisi tehdä näin."..
 
Niin jos juttu ei mennyt ylläolevan lailla, niin eikö ne kaikki valista, että "ei" riittää. Jos sitä ei totella, niin kyseessä on raiskaus. Eivät suinkaan kaikki raiskatut (ja tämä nyt ei liity enää itse tapaukseen) pistä fyysisesti hanttiin lainkaan, pelon takia vaikka.
 
Lie nuita pettämisiä tapahtunut yhtä lailla myös silloin, kun isä lampun osti. Mutta silloin se ei varmaan ollut hyväksyttävä julkisen keskustelun aihe..
Vainhaalee03.02.2006 18:51:07
Eilen kävi se, mitä en ikinä olisi uskonut voivan käyvän.
 
Tervetuloa kerhoon!
Ollaan yhdessä lieroja...
sivupersoona03.02.2006 18:53:47
No nämä on näitä, johon on niin vaikea vastata. Seksi nyt tietenkin se vihoviimenen juttu, mutta kyllä mun mielestäni esimerkiksi toista himoitseminen on, jossei pettämistä, niin ainakin hyvin lähellä sitä tai siihen kohta johtavaa.
 
Vähän liian precrime- systeemiä (on se ihan hyvä leffa, onpas). Minkäs sille voi, jos ihastuu/himoitsee ym. Tunteita ei oikein pysty hallitsemaan yhtä hyvin kuin tekoja. Joten minusta teoissa kulkee raja. Enkä todellakaan haluaisi olla toisen osapuolen omantunnon likasanko, jolle raportoidaan jokainen pitkä katse vastakkaiseen sukupuoleen.
PomppoK03.02.2006 19:44:18
Minkäs sille voi, jos ihastuu/himoitsee ym. Tunteita ei oikein pysty hallitsemaan yhtä hyvin kuin tekoja.
 
Mieluummin juuri näin, "jos lyö, niin sattuu", eikä "jos sattuu, niin lyön".
 
Jokaisen 'terveen ihmisen' luulis tietävän, ettei lisääntymispuuha-vietti itsessään ole on/off-mallilla toteutettu. Kuitenkin tietyn pisteen jälkeen himo ja ihastuskin on lähinnä itse synnytettyjen mielikuvien tulosta, eikä enää viattoman spontaaneja reaktioita.
sivupersoona03.02.2006 19:52:15
Mieluummin juuri näin, "jos lyö, niin sattuu", eikä "jos sattuu, niin lyön".
 
Jokaisen 'terveen ihmisen' luulis tietävän, ettei lisääntymispuuha-vietti itsessään ole on/off-mallilla toteutettu. Kuitenkin tietyn pisteen jälkeen himo ja ihastuskin on lähinnä itse synnytettyjen mielikuvien tulosta, eikä enää viattoman spontaaneja reaktioita.

 
Niin, kyllähän sitä ihastuksen tunnetta pystyy itse ruokkimaan vaikka tapaamalla tätä kohdetta tieten tahtoen usein ja hartaasti. Mikä ei kyllä ole paljon parempi kuin jonkun svetlanan kertaluontoinen kiksauttaminen.
Krice03.02.2006 20:07:44
Onko sinulla joskus ollut nainen?
 
Ei. Minähän sanoin, että se oli varattu. Mutta kyllä se suht lähellä oli, ettei fyysinen kontakti mennyt suoranaisen seksin puolelle. Sitten vaan järki alkoi (valitettavaa kyllä) puhumaan.
odd03.02.2006 20:19:43
Niin, kyllähän sitä ihastuksen tunnetta pystyy itse ruokkimaan
 
Todellakin. Mä väitän että suurin osaa väärään ihmiseen ihastumisista on periaatteessa omia valintoja, tai sitten vanha suhde on jo niin kuralla ettei siitä muutenkaan tulisi mitään. Kovin äkkiä tuntuu se vaimo/mies ja lapset unohtuvan, kun äkillisesti "rakastutaan" toiseen. Helvetti mitä paskaa...
faith03.02.2006 21:06:27
Välillä vähän ilosempaaki asiaa.. Menee mukavasti, ollaan nähty paljon ja luottamus kasvaa koko ajan. Tottakai aina tulee huonompiaki päiviä, tulee sanottua pahasti ja tunteet kuumenee, mutta niistä on opittu selviämään ja aika monesti toinen tietää heti millon menee liian pitkälle. Enemmän on kuitenkin niitä hyviä päiviä ja pari täydellistä hetkeäkin mahtuu joukkoon. Suomeksi: oon onnellisempi ku muistan koskaan aiemmin olleeni. =)
Jaz03.02.2006 21:30:49
Ei. Minähän sanoin, että se oli varattu. Mutta kyllä se suht lähellä oli, ettei fyysinen kontakti mennyt suoranaisen seksin puolelle. Sitten vaan järki alkoi (valitettavaa kyllä) puhumaan.
 
"Minulla oli kerran mahdollisuus pettää ja kunnolla varatun naisen kanssa" Noin sinä sanoit. Siis se nainen oli varattu, mutta sinä olit se jolla oli mahdollisuus pettää? :o
PomppoK03.02.2006 21:31:15
Todellakin. Mä väitän että suurin osaa väärään ihmiseen ihastumisista on periaatteessa omia valintoja, tai sitten vanha suhde on jo niin kuralla ettei siitä muutenkaan tulisi mitään. Kovin äkkiä tuntuu se vaimo/mies ja lapset unohtuvan, kun äkillisesti "rakastutaan" toiseen. Helvetti mitä paskaa...
 
Tätä "ihastutaan ja karataan vanhasta uutta ihanaa rakkautta!" -henkeä tietenkin ruokitaan mediankin toimesta suht voimakkaasti, ja ylipäätään järkevää ajattelua ei kaikesta yleisestä tunnekylmyydestä huolimatta pidetä kovin korkeassa arvossa (jos havaintoihin on uskominen...), mutta siihenkin on luonnollisesti paljon vaikeampi vaikuttaa kuin yrittää itse kasvaa näistä valmiista totuuksista ulos. Samoin seksuaalisen käyttäytymisen suhteen.
 
Eri asia tietenkin, jos ei yksinkertaisesti koe muutosta tarpeelliseksi.
Krice03.02.2006 21:33:19
"Minulla oli kerran mahdollisuus pettää ja kunnolla varatun naisen kanssa" Noin sinä sanoit. Siis se nainen oli varattu, mutta sinä olit se jolla oli mahdollisuus pettää? :o
 
Onhan sekin pettämistä jos tietää naisen olevan varatun. Ainahan pettämisessä on kaksi osapuolta: varattu ja se jonka kanssa se pettää (voi myöskin olla varattu). Ei se tilannetta helpota, jos kuvittelee, että ei kuulu minulle onko nainen varattu vai ei.
Jaz03.02.2006 21:35:55
Onhan sekin pettämistä jos tietää naisen olevan varatun. Ainahan pettämisessä on kaksi osapuolta: varattu ja se jonka kanssa se pettää (voi myöskin olla varattu). Ei se tilannetta helpota, jos kuvittelee, että ei kuulu minulle onko nainen varattu vai ei.
 
Ketä sinä siinä silloin petät? Itseäsi?
Krice03.02.2006 21:44:17
Ketä sinä siinä silloin petät? Itseäsi?
 
Täsmälleen. Omia periaatteitani.
sivupersoona03.02.2006 22:00:21
Tätä "ihastutaan ja karataan vanhasta uutta ihanaa rakkautta!" -henkeä tietenkin ruokitaan mediankin toimesta suht voimakkaasti,
 
Onhan toki niinkin, ettei siinä vanhassa aina turhaan kannata kärvistellä vain siksi, että tuli joskus luvattua. Esim. 30 vuotta kestänyt suhde ei tarkoita sitä, että se olisi hyvä.
 
Onhan sekin pettämistä jos tietää naisen olevan varatun. Ainahan pettämisessä on kaksi osapuolta: varattu ja se jonka kanssa se pettää (voi myöskin olla varattu). Ei se tilannetta helpota, jos kuvittelee, että ei kuulu minulle onko nainen varattu vai ei.
 
Jos useammat ajattelisivat noin, niin pettämisiä olisi varmaan ainakin puoli prosenttia vähemmän.
PomppoK03.02.2006 22:44:51
Onhan toki niinkin, ettei siinä vanhassa aina turhaan kannata kärvistellä vain siksi, että tuli joskus luvattua. Esim. 30 vuotta kestänyt suhde ei tarkoita sitä, että se olisi hyvä.
 
Toki. Joiltakin kuitenkin tuntuu puuttuvan joko 'tyylitaju' tai todellisuudentaju eron hoitamisen(kin) suhteen, sitä nyt lähinnä tarkoitin. On melko eri asia kääntää vuosien jälkeen tylysti ja välittömästi selkänsä kenelle tahansa, kuin lopulta niille, jotka yrityksistä huolimatta eivät osoita haluja selvittää varsinaisia ongelmia, vaan pyrkivät viimeisilläänkin vetoamaan siihen vanhan suhteen raatoon. Monimutkaisia juttuja, siksi onkin paikallaan miettiä ja pitää terveellä tavalla suhteen motiiveja kyseenalaisina alusta alkaen ja puhaltaa tarvittaessa peli joiltain osin poikki, ennen kuin on sijaiskärsijöitä mukana sotkussa.
Tempura04.02.2006 05:36:32
tämä kuulostaa raiskaukselta.
 
Niin kuulostaa. Jos selvästi ymmärsin, Seitikki ei halunnut, ja kielsi. jos ei pistänyt fyysisesti hanttiin, on ihan mahdollista ettei osannut, oli niin lamaantunut.
 
En asiaan puutu mitenkään, oksettaa ja vituttaa vaan. Jos toinen on heikoilla, sitä ei käytetä hyväksi.
glx40504.02.2006 11:33:41
Jos haluaa tutustua parisuhdekiemuroihin, voi vaikka lukea Harville Hendrixin Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu -kirjan. "Hyvän avioliiton toteutuminen ei riipu niinkään siitä, oletko tavannut 'täydellisen' kumppanin kuin siitä, haluatko oppia tuntemaan itsesi piilossa olevia puolia." Sijoitamme itse vastakkaiseen sukupuoleen ominaisuuksia, haaveita ja toiveita.
Myrkur04.02.2006 13:49:17
Tuossa tulikin jo avattua oma topikki seuraavalle avautumiselle mutta ajattelin kuitenkin jatkaa täällä. Otetaanpa uudestaan.
 
Eli tein tänään sinänsä moraalisesti arveluttavan teon, että menin lukemaan tyttöystäväni meselogeja. Tiedän kyllä, että se on todella väärin mutta koska minulla oli herännyt epäilyksiä kyseisen henkilön uskollisuudesta niin tuntui pakottavalta tehdä salapoliisityötä. Kuinka ollakaan, pettämistähän oli tapahtunut. Viesteissä tyttö oli kertonut kaikenlaisista selkäni takana tapahtuneista salaisista tapaamisista.

Nyt olen siis ymmälläni ja raivoissani. Tiedän loukanneeni pahasti toisen yksityisyyttä mutta samalla sain kuitenkin tietää, että minua on petetty. Haluaisin saman tien jättää hänet mutta en kai oikein voi paljastaa että olen vakoillutkaan. Haluaisin kuitenkin ottaa asian esille ja kysyä vielä asian todellista laitaa, koska ainahan on mahdollisuus väärinkäsitykseen. Mitä voisin siis tehdä?
 
Ja sanottakoon vielä, että ettei tilanne vain olisi tarpeeksi helppo, tyttö on samalla luokalla ammattikorkeassa kuin minä ja kaveripiirimme on yhteinen.
Tempura04.02.2006 13:53:24
En sano mitä sinun pitäisi tehdä, koska sellaista ei kannata tässä harrastaa, mutta oletetaan että sinä olisit minä, ja minä olisin tehnyt noin ja löytänyt mitä löytänyt. Kysyisin että mitä vittua tämä tarkoittaa. Tietenkin hävettäisi ja vituttaisi, ja myöntäisin että "joo, kävin tonkimassa kun en muuta osannut", mutta kysyisin suoraan ja vastauksen olisi syytä tulla helvetin nopeasti. Suora rehellisyys jyrää. Saatana. Vittumaisia tuollaiset, helvetti soikoon.
Jani The Rock04.02.2006 14:08:00
Tulikin jo täräytettyä kommentti tonne toisaalle, mutta...
 
Joo, olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa. Epäilin pettämistä, mutta osoittautui että pelko oli turha. Sitten olikin kova paikka tunnustaa, mitä on epäilyksen pirun kourissa tullut tehtyä.
 
Mun täytyy kyllä sanoa, että en mä tollasten juttujen selville saannin jälkeen viitsisi enää alkaa laastaroimaan suhdetta kasaan. Ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun käsittääkseni se, joka pettää kerran pettää toisenkin kerran, eikä epäilyksiltään saisi ikinä rauhaa. Eikä tilanne olisi hääppönen sille toisellekaan osapuolelle... Mutta kukin menköön tyylillään.
 
Ja sanottakoon vielä se, että sillon kun itse silloisen seurustelukumppanini asioita hänen selkänsä takana pengoin, olisin ymmärtänyt täysin jos hän olisi tuon jälkeen sanonut että "se on kuule loppu nyt, senkin kyylä". Ei olisi voinut kuin hyväksyä ja sanoa, että selevä.
kassper04.02.2006 14:33:13
Ite sorruin joskus tuohon. Kysyin sitten, että mitä vittua on meneillään ja vastaus tietty, että "ei mitään. älä nyt viiti. toihan oli vaan läpänheittoa." Tämän jälkeen alkoi hirveä syyllistäminen siitä, että olin käyny tonkimassa toisen yksityisyyttä. Osin syystä, mutta kun tyttö ei tajunnut edes hävetä tekemisiään tai tajunnu, että jäi kiinni jostain aika vittumaisesta, niin otti päähän.
 
Yritettiin parsia hommaa kuntoon, mutta eihän siitä mitään tullu. En osannu enää luottaa siihen yhtään ja näin koko ajan punasta jokaisessa pienessäkin jutussa. Ja tietysti kun olin sen kerran tonkinut, niin tongin toistekin. Ja kolmannen kerran jne. :/ 3,5 vuoden suhde meni ketuiksi, mutta tuskin se johtu mun salapoliiseilusta. Kuollut oli homma jo tuossa vaiheessa, jos piti läpällä puhua, että "kun seuraavan kerran nähdään, niin imen sun patukkaa..." Ja kun eivät muka olleet ikinä tavanneet. Mites se "seuraavalla kerralla" sitten? Noh nyt menee jo omaksi vuodattamiseksi...
 
Kysy suoraan ja tunnusta, jos oot valmis ottamaan lokaa siitä sitten myös vastaan. Paska homma. Otan osaa :S
Myrkur04.02.2006 15:22:42
Tässä omassa tapauksessani tulee vähän pelättyä sitä, että jos olen kuitenkin vain ymmärtänyt väärin vaikka pidänkin sitä epätodennäköisenä. Taikka sitten jos/kun otan asian esille, mimmi vain kieltäisi kaiken ja kääntäisi kaiken minun päälleni kun olen kerta mennyt vakoilemaan. Meistähän kumpikaan ei ole ollut viime aikoina hirveän motivoitunut suhteeseen, joten ero olisi tullut meille varmaan joka tapauksessa ennen pitkää. Muuten tässä ei olisi hirveästi ongelmaa, mutta kun pitää olla yhteinen kaveripiiri. Siitä johtuen jommasta kummasta tulee väistämättä se paha henkilö.
Krice04.02.2006 15:48:40
Ala vakoilemaan sitä ja yllätä itse teosta.
Czar04.02.2006 16:15:55
Minua on vakoiltu, minun sähköpostini on luettu ja tekstiviestit kollattu.
 
Minua vituttaa se, että kaikista maailman ihmisistä juuri minua piti epäillä epärehellisyydestä ja petoksesta, minua, joka ei ole lyhyen elämänsä aikana edes harkinnut pettävänsä kumppaniaan.
 
Minä oletan, että mitään kummempia ei tarvitse salailla, mutta että kaikilla on oikeus yksityisyyteensä. Toisekseen esimerkiksi sähköpostien lukeminen rikkoo paitsi minua, myös sen viestin lähettäjää/vastaanottajaa vastaan.
 
En lempannut tyyppiä ennen kuin sain väkivaltaa osakseni siitä hyvästä, että olen niin epäilyttävä, vaikka en koskaan häntä pettänytkään.
 
Hävetkää kyylät ja hävetkää pettäjät. Olette toisenne ansainneet.
 
Suosittelen rehellisyyttä ja avointa puhetta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sellaiset asiat, joista ei noiden avulla yli pääse, ovat ylipääsemättömissä.
Curry05.02.2006 19:31:14
Satuin jokin aika sitten katsomaan Dr. Philia ja ohjelmassa mies sanoi aivan helvetin fiksun lauseen: "People who hide nothing have nothing to hide."
noir05.02.2006 19:43:54
Satuin jokin aika sitten katsomaan Dr. Philia ja ohjelmassa mies sanoi aivan helvetin fiksun lauseen: "People who hide nothing have nothing to hide."
 
Ja lainatakseni W. C. Fieldsiä: "You cannot cheat an honest man."
rrruby05.02.2006 21:07:21
Pitäisikös tuota miespuolista muistaa jotenkin ystävänpäivänä?
Cujo05.02.2006 21:38:43
Pitäisikös tuota miespuolista muistaa jotenkin ystävänpäivänä?
 
Tuommoiset pienet jutut on välillä mukavia -- eli muista vaan -- mutta sitten ei ole kivaa, jos niistä tulee liian hallitsevia ja aina olisi pakko olla keksimässä jotain sille toiselle puoliskolle :-/
rrruby05.02.2006 22:08:40
Tuommoiset pienet jutut on välillä mukavia -- eli muista vaan -- mutta sitten ei ole kivaa, jos niistä tulee liian hallitsevia ja aina olisi pakko olla keksimässä jotain sille toiselle puoliskolle :-/
 
Onneksi taitaa jäädä vain tuon mukavuuden puolelle. Mutta mitähän sitä keksisi, jotain vähän yksinkertaisempaa ja suloista, josta tulisi hyvä mieli.
ltg06.02.2006 11:20:00
Pari sivua taaksepäin kerroin pettäneeni. Olin ihan jumalattoman vitutuksen ja humalan tilassa, keskiviikkoilta ja -yö oli yhtä sumua mielessäni. Vain se mielikuva pettämisestä oli syöpynyt ajatuksiin.
 
Perjantaina kaverini sitten ihmetteli vuodatustani, ja tapahtumahetkellä paikalla olleena kertoi, ettei halaamista kummempaa ollut tapahtunut. Oli vielä varmistanut toiselta paikalla olleelta tyypiltä. Minä kun luulin että suudeltiin, siinä menee pettämisen raja omalla kohdalla. Lisäksi tämä oletettu toinen osapuoli kun kertoi muistavansa illasta kaiken, eikä olisi ikinä tehnyt mitään pettämiseen viittaavaa. Hyvä niin.
 
Noita halailuja kun tulee harrastettua ihan kaveripohjaltakin, ja tämäpä taisi olla juurikin sitä.
 
Eipä siinä voinut sohvalta herätessään kuin ynnäillä yksi yhteen:
 
-Viimeinen muistikuva halaamisesta
-Seuraavaksi herään sohvalta tyttö sylissäni.
 
Tämä perkele oli istunut viereeni, ja sammuessaan rojahtanut päälleni.
 
Voi sitä helpotusta perjantaina.
 
Tavallaan ei siis tullut törttöiltyä muuten kuin siten, että tunnustin pettäneeni, ennen kuin olin selvittänyt mitä todella tapahtui. Tämän takia meinasin sitten suhteen pistää poikki.
 
Eipä siinä, varoituksena tuo oli mitä parhain, eikä se maailmani enää ihan hajalla ole. Täytyy tässä kuukauden verran ainakin viettää selvinpäin, ja puntaroida sitten uudelleen suhdettani alkoholiin. Tuohon tilaan ei itseä sovi enää laskea.
Varaani06.02.2006 11:31:34

 
-Viimeinen muistikuva halaamisesta
-Seuraavaksi herään sohvalta tyttö sylissäni.

 
alkoholin käyttö vähemmälle, niin elämä helpottuu?
Tempura06.02.2006 11:32:57
Heh, tuosta tuli mieleen eräs tuttava, joka oli aivan hajalla ja kertoi lyöneensä tyttöystäväänsä kännissä. Oli ollut niin kännissä, ettei muistanut yhtään mitään, siis ei pätkääkään, ja tyttöystävä hysteerisenä aamulla teki selväksi ettei tartte enää soittaa tai tavata, ja syytti helvetin vakavasta pahoinpitelystä. Kaveri sitten oli aivan paskana eikä tajunnut mistään mitään, kunnes selvisi että tyttöystävänsä oli nähnyt näitä vähän todellisentuntuisimpia uniaan.
ltg06.02.2006 11:34:09
Heh, tuosta tuli mieleen eräs tuttava, joka oli aivan hajalla ja kertoi lyöneensä tyttöystäväänsä kännissä. Oli ollut niin kännissä, ettei muistanut yhtään mitään, siis ei pätkääkään, ja tyttöystävä hysteerisenä aamulla teki selväksi ettei tartte enää soittaa tai tavata, ja syytti helvetin vakavasta pahoinpitelystä. Kaveri sitten oli aivan paskana eikä tajunnut mistään mitään, kunnes selvisi että tyttöystävänsä oli nähnyt näitä vähän todellisentuntuisimpia uniaan.
 
Sitä alitajunta tekee välistä ihmeitä.
Tellu06.02.2006 12:42:20
Tottakai on silleen, että parisuhteessa elävä voi ihastua toiseen. Sillehän ei voi yhtään mitään. Mulle itsellenikin on käynyt justiinsa noin. Mutta siinä kohtaa sitten mitataan sitä kuuluisaa luonteenlujuutta. Nähdäkseni tossa kohtaa on tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko lopetetaan edellinen suhde tai sitten otetaan itseä niskasta kiinni. Siihenkin on tarvittaessa pystyttävä. Ja kattomaan vähän pidemmälle kuin seuraavaan aamuun. Jos tohon ei pysty, niin sillon siihen ei oo oikeasti haluakaan.
 
Niin, ja onko kyse oikeastaan luonteenlujuudesta vai paremminkin suhteen lujuudesta/laadusta? No, ehkä molemmista. Monestihan pettäminen voi olla myös hätähuuto välinpitämättömälle kumppanille tms. Tilanteita on niin monenlaisia, ei kannata mennä oikopäätä tuomitsemaan syy-yhteyksiä tuntematta.
 
Mutta tottahan se on, että jos kaikki on kunnossa, pettämättä pystyy varmasti normaali ihminen olemaan. Ei mikään hetken huuma voi olla tärkeämpää kuin se kaikkein läheisin ja tärkein ihminen. Jos voi, jossain vippaa, se on selvä. Mutta ei siinä syyllistäminen auta, vaan se että asianosaiset katsovat peiliin ja tekevät johtopäätökset. Se, ettei moiseen ole valmis, on raukkamaista, mikä sekin on tietysti sangen inhimillinen piirre. Joihinkin asioihin täytyy kypsyä. Kokonaan toinen asia minusta on se, että tietoisesti käyttää toista ihmistä hyväkseen ja katsoo sen oikeudekseen.
rrruby06.02.2006 15:16:22
minkäslaisia ovat teidän nais/mies/tyttö/poikaystävänne?
 
e: omastanikin voisin tietysti kertoa: ihanan huomaavainen rumpalipoika, jonka olen kaiken tämän aikana oppinut tuntemaan myös rehellisenä ja luotettava. Elikkäs kaikin puolin paras mahdollinen.
Antroid06.02.2006 16:04:42
minkäslaisia ovat teidän nais/mies/tyttö/poikaystävänne?
 
Ehana, ainakin mun.
faith06.02.2006 16:13:41
minkäslaisia ovat teidän nais/mies/tyttö/poikaystävänne?
 
Ujo, hiljanen kitaristi ja kilpaurheilija. Tämä oli lähtöasetelma. Nyt ku on oppinu tunteen kunnolla ja päässy sen ulkokuoren sisälle, sieltä on löytyny yllättävän puhelias, herkkä kaveri jota kunnioitan valtavasti. Kaikin puolin ihana =)
hannaya06.02.2006 17:56:24
e: omastanikin voisin tietysti kertoa: ihanan huomaavainen rumpalipoika, jonka olen kaiken tämän aikana oppinut tuntemaan myös rehellisenä ja luotettava. Elikkäs kaikin puolin paras mahdollinen.
 
Oletkos nyt ihan varma että kerroit omastasi? ;) Melkeinpä voisin nimittäin minäkin sanoa noin.
rrruby06.02.2006 18:41:27
Oletkos nyt ihan varma että kerroit omastasi? ;) Melkeinpä voisin nimittäin minäkin sanoa noin.
 
hmm, kumpi onkaan salarakas? :D
hannaya06.02.2006 18:52:00
hmm, kumpi onkaan salarakas? :D
 
Selvinnee Ilta-Sanomien lööpistä. :P
rrruby06.02.2006 19:01:33
Selvinnee Ilta-Sanomien lööpistä. :P
 
hoho :D
 
e:nään jo otsikot: luotettavan rumpalipojan salarakkaat paljastuivat
Makuupussimies06.02.2006 23:22:37
Kaikki sujuu hyvin. Harvemmin riitelemme, välillä jompikumpi (yleensä se parempi puolisko) loukkaantuu jostain todella tyhmästä asiasta, mistä voi kuitenkin loukkaantua todella helposti.
Tiivistettynä : menee erittäin hyvin, jag känner mig lycklig :)
 
EDIT: Tulipa tässä se mieleen, että tyttö ei tunnu aina välillä täysin luottavan tunteisiini häntä kohtaan, mutta se onkin menossa jo parempaan päin.
Enter06.02.2006 23:26:05
Tänne voisin kertoa sinkkulangan sijaan, koska en enään varsinaisesti sinkku ole. Hyvä niin.
 
Ihastun häneen päiväpäivältä, ja sekunti sekunnilta enemmän. Haluan tämän kestävän koko elämän ajan. Hän sanoi neljä sanaa. "Tiiäkkö mitä?" ja "Oot ihana." Näiden sanojen ansiosta koko päivä on parantunut, koko viikko. Olen varmuutta saanut lisää, ja emme aio peitellä enään ystäväpiirissämme tätä onnea. Toivottavasti tämä kestää, aion pitää kiinni. En enää toivo, vaan aion.
Jani The Rock07.02.2006 00:45:28
Tänne voisin kertoa sinkkulangan sijaan, koska en enään varsinaisesti sinkku ole. Hyvä niin.
 
Ihastun häneen päiväpäivältä, ja sekunti sekunnilta enemmän. Haluan tämän kestävän koko elämän ajan. Hän sanoi neljä sanaa. "Tiiäkkö mitä?" ja "Oot ihana." Näiden sanojen ansiosta koko päivä on parantunut, koko viikko. Olen varmuutta saanut lisää, ja emme aio peitellä enään ystäväpiirissämme tätä onnea. Toivottavasti tämä kestää, aion pitää kiinni. En enää toivo, vaan aion.

 
Täähän kuulostaa ihan loistavalta. Kaikkea hyvää teille kahdelle!
ten07.02.2006 20:36:05
Parisuhde... huoh!
 
On tää kyllä välillä sellasta. :D Ei muuta.
LNA07.02.2006 21:17:04
Elämä on sano savolainen ja iski silmää.
 
Ei vaan siis mä nyt vaan oon niin onnellinen että voisin itkeä.
Ossi08.02.2006 11:43:58
Aihe lienee puitu jo melko tarkkaan moneltakin kantilta mutta kai tänne mahtuu vielä joitain hajanaisia, työn lomassa päähän pälkähtäneitä ajatuksia :)
 
Tämän tyyppisiä asioita tulee vatvottua, ainakin julkisesti, aika harvoin mikä ei kuitenkaan todellakaan tarkoita sitä, että pitäisin niitä enemmänkin ”naistenlehtien hömppänä”, päinvastoin. Joskus niistä tulee keskusteltua perhepiirissä ja toisinaan taas ehkä muutaman, itselleni tärkeän ystävän kanssa.
 
Minusta ihmissuhteet, niin ystävyystasolla kuin likeisempinäkin, ovat niin hienosyisiä sekä henkilö- ja tapauskohtaisia, ettei niihin ole olemassa ranskalaisin viiruin selvitettävissä olevia sapluunoita tai ratkaisumalleja. Korkeintaan ehkä joitain suuntaa antavia eettisiä näkökulmia ja omien kokemusten ja ympäristössä tapahtuneen perusteella kirkastuneita käsityksiä, jotka eivät välttämättä kuitenkaan toimi yleispätevinä elämänohjeina.

Vaikka tunteet vievätkin ihmispoloista toisinaan kuin "vierasta sikaa", kannattaa ainakin yrittää puntaroida asiaa mahdollisimman realistisesti ennenkuin sitoutuu toiseen ihmiseen. Ja mielellään myös kumppanin kannalta :) Millaista elo ja olo on nyt ja millaista sitten kun arki koittaa ? Tulevaisuuteen ei voi nähdä ja elämän kaikkiin puoliin liittyy omat riskinsä,mutta ainakin voi yrittää minimoida niitä.

Ihmiset ovat niin erilaisia ja tiedäpä tuosta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että saattaisi olla parempi ensin hieman ”elää” tahollaan, reissata , röytää jne.. ja vasta sen jälkeen asettua pohtimaan kuka olen ja mitä haluan elämältä? Yleensä ei tarvitse edes erikseen asettua pohtimaan elämäänsä vaan tuo vaihe tulee automaattisesti, ennemmin tai myöhemmin ja sen jälkeen voisi kuvitella olevan paremmat mahdollisuudet myös täysipainoiseen ja kestävään parisuhteeseen.

Joskus tuntuu, että nykyajan meininki on ryntäillä kaikilla alueilla niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa sellaisessa suuna päänä. Kiire elää! Paineet moiseen tulevat usein ulkoapäin eikä suinkaan ihmisestä itsestään ja se ei ole hyvä.
 
Suosittelen kiiruhtamaan hitaasti :) Niin po. asioissa kuin muutenkin.
 
* * *
 
Tommosta, hajanaista.
 
Nyt takas töihin.....
seitikki08.02.2006 18:56:07
Ihmiset ovat niin erilaisia ja tiedäpä tuosta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että saattaisi olla parempi ensin hieman ”elää” tahollaan, reissata , röytää jne.. ja vasta sen jälkeen asettua pohtimaan kuka olen ja mitä haluan elämältä? Yleensä ei tarvitse edes erikseen asettua pohtimaan elämäänsä vaan tuo vaihe tulee automaattisesti, ennemmin tai myöhemmin ja sen jälkeen voisi kuvitella olevan paremmat mahdollisuudet myös täysipainoiseen ja kestävään parisuhteeseen.
 
Hienosti kirjoitettu.
 
Minä olen kuitenkin toista mieltä. Ei siihen itsensä löytämiseen, toisen löytämiseen, yhteisen elon ja tasapainon löytämiseen tarvita aiempaa henkilökohtaista röytämistä.
 
Itse olen näin nuori ja vakiintunut, kuten tiedättekin. Mutta jo tähän ikään mennessä olen onnistunut "röytämään" niin paljon, että hyvä kun hengissä ollaan. Ja mielestäni röytöni eivät ole vielä mitenkään isossa mittakaavassa verrattuna ehkäpä muihin ikäisiini nuoriin, heidän läträämisiinsä viinan jne. kanssa, jota itse en edes harrasta. Kauhulla voin vaan kuvitella, kuinka rikki minä esimerkiksi olisin vaikkapa viiden vuoden päästä, mikäli en olisi onneani nyt jo löytänyt.
 
Tietysti näitä omia röytöjä tulee varmasti myöhemminkin, yhdessä tai erikseen. Mutta minä haluan löytää itseni suht ookoona. Olen ehkä löytänyt osan itsestäni jo, osa vielä kateissa. Ja sekin mitä löydän, ei minua välttämättä kamalasti miellytä. Mutta en usko että löytäisin itsestäni yhtään tämän parempia asioita myöhemminkään, jos yksin olisin.
 
Niin, mikäs tässä olikaan pointtina.. niin! Se, että mistä kukin tykkää. Nähkääs, persooniahan tässä ollaan.
Enter08.02.2006 23:35:45
Olen rr...rrr...rrak. rakastumassa. tai jo rakastunut. Olisipa se noin helppoa sanoa hänelle, kasvokkain. Ihana lämmön tunne, aina kun puhun hänelle, tai edes ajattelen häntä, eli noin 24/7. En olisi ikinä voinut toivoakkaan mitään näin hyvää. Olisimpa hänen luonaan tahtoisin vain pitää häntä, ja kertoa että hän on niin tärkeä minulle, että kuolisin hänen puolestaan. Aivan liian onnellinen kuin saisin olla. :)
Ossi08.02.2006 23:47:33
Minä olen kuitenkin toista mieltä. Ei siihen itsensä löytämiseen, toisen löytämiseen, yhteisen elon ja tasapainon löytämiseen tarvita aiempaa henkilökohtaista röytämistä.
 
Eipä niin, mutta on monia, joiden ilmeisesti täytyy käydä elämässään läpi tietyt syöverit ennenkuin, ehkä jo aikaisemminkin kohtalaisen selkeiltä tuntuneet, ajatukset elämästä kirkastuvat.
 
Entisessä ammatissa, merimiehenä, koetusta melkoisen värikkäästä meiningistä huolimatta ei omalla kohdalla ole tullut missään elämän vaiheessa tarvetta heittää fillari vapaalle. Tilanteista ei ollut puutetta :)
 
Jos mahdollista, nykyisin kaikki nyhjää toistensa kimpussa hela tiden.
 
Etäisyys, erillään oleminen on toisinaan hyvin tervettä.
LNA09.02.2006 03:27:44
Liity sinäkin Raittiusseura Raivottaren Raittiuskampanjaan: Ohjeet ja materiaalin löydät profiilistani!
faith09.02.2006 13:45:54
Liity sinäkin Raittiusseura Raivottaren Raittiuskampanjaan: Ohjeet ja materiaalin löydät profiilistani!
 
Eiku tässä threadissa että Liittykää tekin.. ;)
LNA09.02.2006 13:51:42
Eiku tässä threadissa että Liittykää tekin.. ;)
 
Ah niinpä tietysti. Toisaalta yksikön käyttö saattaa puhutella paria "yhtenä". "Olemme yhtä" jne. Nyt meni ohi.
faith09.02.2006 14:01:57
Ah niinpä tietysti. Toisaalta yksikön käyttö saattaa puhutella paria "yhtenä". "Olemme yhtä" jne. Nyt meni ohi.
 
Ei ku kyllä mie tajusin =) Jos toinen ei laula ku toinen juo niin sehän menee tasan =D
Enter11.02.2006 23:14:23
ÄYKS... Nyt menee Hyvin.. Paremmin ku ennen. Lähettii kävelemään nuorten illasta, olin pyörällä liikkeellä. Poljin ensin jonkin matkaa, sitten kun tajusin että päässäni huutaa että kävele idiootti, aloin kävelemään. Seuraavana tajusin että ota kiinni kädestä idiootti, samalla hetkellä, ihan kuin hän olis mun ajatukset lukenu niin hän otti mua käestä. Tässä vaiheessa jo nolotti, ei tainnu tulla tänää hyvä vaikutelma ku ei tollaseen pystyny. No ei siinä mitään, käveltiin käsikkäin hänen kodin eteen ja pysähdyttii siihen. Voisin vakka vannoa että molemmat ajatteli samaa, mutta kumpaakin hermostutti. Siinä me vaan seistiin käsikkäin, varmaan 10 min, meinasin kuolla siihen paikkaan ku en tajunnut ottaa ja suudella.
 
Sitten jännitys ratkes, hän otti kätensä omastani pois, ja samalla sekunnilla laitoin käteni hänen ympärilleen, ja hän minun. Sitten hän suuteli, en tajua. En kuullut mitään, en tajunnut mitään, se tuntui niin oikealta. Tästä on helpompi jatkaa.
 
Kiitos ja Anteeksi
faith11.02.2006 23:17:58
ÄYKS... Nyt menee Hyvin.. Paremmin ku ennen. Lähettii kävelemään nuorten illasta, olin pyörällä liikkeellä. Poljin ensin jonkin matkaa, sitten kun tajusin että päässäni huutaa että kävele idiootti, aloin kävelemään. Seuraavana tajusin että ota kiinni kädestä idiootti, samalla hetkellä, ihan kuin hän olis mun ajatukset lukenu niin hän otti mua käestä. Tässä vaiheessa jo nolotti, ei tainnu tulla tänää hyvä vaikutelma ku ei tollaseen pystyny. No ei siinä mitään, käveltiin käsikkäin hänen kodin eteen ja pysähdyttii siihen. Voisin vakka vannoa että molemmat ajatteli samaa, mutta kumpaakin hermostutti. Siinä me vaan seistiin käsikkäin, varmaan 10 min, meinasin kuolla siihen paikkaan ku en tajunnut ottaa ja suudella.
 
Sitten jännitys ratkes, hän otti kätensä omastani pois, ja samalla sekunnilla laitoin käteni hänen ympärilleen, ja hän minun. Sitten hän suuteli, en tajua. En kuullut mitään, en tajunnut mitään, se tuntui niin oikealta. Tästä on helpompi jatkaa.
 
Kiitos ja Anteeksi

 
Voi ku sulosta =) +
Jani The Rock11.02.2006 23:27:52
Hehe. Voi helkkari. Thanx, Enter. Ansiostasi opin taas huomaamaan että vanha kyynikkokin voi liikuttua ihan aidosti. Hienoa että sulla menee hyvin, ja tytöllä myös.
 
*pyyhkii silmäkulmaa nuoruuden rakkautta muistellen*
Veikko11.02.2006 23:37:36
*pyyhkii silmäkulmaa nuoruuden rakkautta muistellen*
 
Sama homma. Limudiscosta saatille, täysikuu, jännitys, pelko, kädet taskussa, katse maassa, hetken hiljaisuus ja suudelma. Huih, aika ihanaa meinkiä.
Tempura12.02.2006 06:49:58
Sama homma. Limudiscosta saatille, täysikuu, jännitys, pelko, kädet taskussa, katse maassa, hetken hiljaisuus ja suudelma. Huih, aika ihanaa meinkiä.
 
Pelko ja hämmennys on parasta!
 
Ne on kunnon suudelmia ne kun on paskat kunnolla housuissa.
Flow12.02.2006 11:41:07
Limudiscosta saatille, täysikuu, jännitys, pelko, kädet taskussa, katse maassa, hetken hiljaisuus ja suudelma. Pikkupojat puistossa, paidat maalitolppina...
 
I'll get me coat
tuomittu12.02.2006 12:26:29
Pikkupojat puistossa, paidat maalitolppina...
 
I'll get me coat

 
Rwaahahahaha! Ei helevettiläinen...
Dolmo13.02.2006 16:33:30
Mitäs hommaatte hanibeibeille ystävänpäivälahjaksi?
DaKiller13.02.2006 16:39:08
Mitäs hommaatte hanibeibeille ystävänpäivälahjaksi?
 
Äh, mitään amerikkalaista sontaa aleta kyllä juhlistamaan. Lahjominen on hauskaa mutta jotenkin etoo nuo ystävänpäivät sun muut jenkkipelleilyt.
Manan lapsi13.02.2006 18:41:59
Mitäs hommaatte hanibeibeille ystävänpäivälahjaksi?
 
Ei ole rahaa joten tein fantastisen kortin raapekartongista. Oon ylpeä lopputuloksesta.
Kitaravirtuaali13.02.2006 18:46:07
Alimpaan helvettiin koko ystävänpäivä.
Manan lapsi13.02.2006 18:53:22
Alimpaan helvettiin koko ystävänpäivä.
 
Ei kai nyt sentään. Olkoon vaan jenkkilästä tuotu ylikaupallistettu krääsäjuhla, voi sitä viettää vaatimattomamminkin. Ei kuitenkaan joka päivä tule ystäviään muistettua, ihan hyvä että ihmisiä siihen patistetaan edes yhtenä päivänä vuodessa. En sitten tiedä pitääkö sitä parisuhteeseen sotkea (niin kuin itse tuppaan tekemään, onhan ukkoni myös hyvä ystäväni), mutta mitään pahaa siinä en näe.
Pande13.02.2006 20:42:20
Jos kaipaa "kehittäviä neuvoja" ja threadista loppuu lukeminen kesken, niin täältä lisää: http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=43338 (Joukossa viihdyttäviäkin juttuja (varsinkin Belmondolla))
 
Itsellähän tietysti parisuhteen kukkaset kukkivat ja mitään ongelmia ei ole, viides yhteinen vuosi alkaa, pullat uunissa ja muuta vaaleanpunaisenpumpulinpehmoista ~:)
aikavaikea14.02.2006 08:51:03
Itsellähän tietysti parisuhteen kukkaset kukkivat ja mitään ongelmia ei ole, viides yhteinen vuosi alkaa, pullat uunissa ja muuta vaaleanpunaisenpumpulinpehmoista ~:)
 
Hienoa. Tarkoittaako tässä yhteydessä "pullat uunissa" pullia uunissa vaiko "pullia uunissa"? Onnea joka tapauksessa :-).
 
Itse havahduin eilisen 40-vuotispäiväni johdosta huomaamaan, että tulevana kesänä tulen olleeksi tämän saman naisen kanssa yhdessä 20 vuotta, joista naimisissa 15 vuotta. Siis sehän tarkoittaa, että ensi kesän jälkeen olen viettänyt yli puolet elämästäni monogamiassa. Ja se tuntuu hyvältä! Vieläkin välillä huomaan jääväni tuijottamaan vaimoa vierelläni sohvalla ihmetellen että kuinka ihana se onkaan. Me lucky bastard!
 
Kaikkea hyvää kaikkien hyvien parisuhteille. Kuolleille, eläville, menneille, tuleville...
tigrushka14.02.2006 08:58:50
Itse havahduin eilisen 40-vuotispäiväni johdosta huomaamaan, että tulevana kesänä tulen olleeksi tämän saman naisen kanssa yhdessä 20 vuotta, joista naimisissa 15 vuotta. Siis sehän tarkoittaa, että ensi kesän jälkeen olen viettänyt yli puolet elämästäni monogamiassa. Ja se tuntuu hyvältä! Vieläkin välillä huomaan jääväni tuijottamaan vaimoa vierelläni sohvalla ihmetellen että kuinka ihana se onkaan. Me lucky bastard!
 
Oooo... meillä tulee tänä vuonna mittariin 12 v kimpassa, 10 v naimisissa ja edelleen unohdun välillä ihmettelemään puolison ihanuutta. On se vaan semmonen.
 
Kaikkea hyvää kaikkien hyvien parisuhteille. Kuolleille, eläville, menneille, tuleville...
 
Kiitos samoin ja samaa toivon kaikille muillekin!
seitikki14.02.2006 12:59:21
Tämä parisuhde juhlii ystävänpäivää riidellen. Ja mie en saa edes mitään muistamista.. saatika että mulle edes toivotettais hyvää ystävänpäivää.. itkettää. Miehet ON perseestä. Ainakin se yksi.
Flow14.02.2006 13:16:47
Eipä ole kukaan vielä toivotellut. viesti siitä mitä tästä päivästä ajattelen on vuosien paukutuksen jälkeen mennyt perille.
kirjoittelija14.02.2006 16:59:12
Äh, mitään amerikkalaista sontaa aleta kyllä juhlistamaan. Lahjominen on hauskaa mutta jotenkin etoo nuo ystävänpäivät sun muut jenkkipelleilyt.
 
No niin just. Ennemmin vaikka joku arkipäivä siivoaa tai tekee vaikka piirakan jos tekee mieli ilahduttaa! Ällöttää nää turhat "sun on pakko ostaa koruja muijalles kun on ystävänpäivä" ja "sun on pakko ostaa kurpitsa kun on halloween" -päivät. Kökköä sanon minä!
Jani The Rock14.02.2006 17:00:26
No perkele, olis edes seurustelukumppani jolle vois jättää toivottamatta hyvää ystävänpäivää.
Pande14.02.2006 17:01:08
Ennemmin vaikka joku arkipäivä siivoaa tai tekee vaikka piirakan jos tekee mieli ilahduttaa!
 
Joo, mä siivosin tänään kun vaimo oli töissä, kotiin tullessaan se toi mulle ruusun ja sydänkarkkeja ~:)
Milkop14.02.2006 17:06:58
Alimpaan helvettiin koko ystävänpäivä.
 
Aamen!
probe14.02.2006 17:09:10
Alimpaan helvettiin koko ystävänpäivä.

Aamen!
Kitaravirtuaali14.02.2006 17:12:42
Aamen!
 
Vedän sanani takaisin, en minä omaa hölmöyttäni voi minkään päivän piikkiin pistää.
Milkop14.02.2006 17:15:34
Vedän sanani takaisin, en minä omaa hölmöyttäni voi minkään päivän piikkiin pistää.
 
Voitpas, anna mennä vaan. Tulee parempi olo.
Kitaravirtuaali14.02.2006 17:24:50
Voitpas, anna mennä vaan. Tulee parempi olo.
 
Näh. Yritetty on, ei siitä mitään hyvää tullut. Ihmisten mukaan tässä mennään, tärkeiden ihmisten. Olen vain niin helvetin hidas oppimaan virheistäni. Jos edes opin. Päivän ajan olen ollut maailman huonoin. Nyt on hieman parempi olo, kun oikeasti tein asian eteen jotain.
Järvihirviö14.02.2006 17:30:31
Pienen lahjan annoin ja töitten jälkeen lemmekäs koti-ilta. Mur.
Krice14.02.2006 18:18:15
Vittu!
 
Hyvää ystävänpäivää!
LNA14.02.2006 18:26:58
Tää sairastaa ja nukkuu ja nörtteilee. Hyvää yp:ä vaan.
 
Sain ihanimmista ihanimman yp-kortin sekä kirjeen. Ja kultani soitti minulle eilen Tenacious D:n ihastuttavan kappaleen "Fuck Her Gently". Eikös olekin ihanan romanttista? :)
 
"This is a song for the ladies
But fellas listen closely
You don't always have to fuck her hard
In fact sometimes that's not right to do
Sometimes you've got to make some love
And fuckin give her some smoochies too
Sometimes ya got to squeeze
Sometimes you've got to say please
Sometime you've got to say hey
I'm gonna Fuck you softly
I'm gonna screw you gently
I'm gonna hump you sweetly
I'm gonna ball you discreetly
And then you say hey I bought you flowers
And then you say wait a minute sally
I think I got somethin in my teeth
Could you get it out for me
That's fuckin teamwork
Whats your favorite posish?
That's cool with me
Its not my favorite
But I'll do it for you
Whats your favorite dish?
Im not gonna cook it
But ill order it from Zanzibar
And then I'm gonna love you completely
And then I'll fuckin fuck you discreetly
And then I'll fucking bone you completely
But then I'm gonna fuck you hard
Hard"
ten14.02.2006 19:01:32
Oli hauska päivä tänään.
 
Olin töissä, tai siis sivarissa ja tyttöystäväni soitti mulle, että olinko hoitanu yhen asian.
Vastasin, että en kerenny ja hoidan sen huomenna. No siitähän sitten seurasi pienimuotoinen ripitys, että minkä helevetin takia en sitäKÄÄN asiaa saanut hoidettua. Olin kuitenkin ennakoinut tilanteen ja käynyt etukäteen kukkakaupasta hakemassa ystävänpäiväkukkia ja ison sydämellä varustetun kortin, johon olin kirjoitellut kauniita sanoja.
 
Kun tyttöystäväni pääsi töistä kotiin, niin sainkin sitten puhelun.
"Anteeks kun olin sellanen. Nää kukat on tosi ihania ja säkin oot. Eikä sillä asiallakaan nyt niin kiire ole." Hihittelin sisäänpäin salaa. Olin aika mestari.
Enter15.02.2006 18:50:10
Puhuminen on merkillinen asia. Ja se että sanoo kaiken sen mitä tahtoo sanoa, ja enemmänkin. Se auttaa minua ainakin olemaan luottavaisempi, ja varmempi suhteessa. Kun sanon hänelle ne kaksi sanaa, painavaa sellasta. Sen jälkeen olen taas luottavaisempi, aina kun olen sanonut ne, sillä tahdon hänen tietävän kaiken mitä minä ajattelen hänestä. Tahdon että hän tietää että voin sanoa sydämeni pohjasta että "rakastan sua" yhä uudestaan ja uudestaan. Sitten tiedän että hän tietää tunteeni. Se saa minut paljon paremmalle tuulelle, kun saan kertoa hänelle sen, ja voisin vannoa että hänellekkin tulee.
shagriml16.02.2006 11:00:05
Mua ahdistaa.... Tahtoisin tietää kui tosissaan tyttö on mun kaa ja pettääks se mua. Välil on ihan ihanaa ja näyttää et se tykkää (tai sit se tuntee syyllisyyttä siitä ku on käyny panemassa jotai muuta) ja sit välillä just sitä että se on nyrpeen oloinen, ei katsokkaan muhun, ei koske.... Messengerissä se viettää tosi paljon aikaa mut eipä ikinä puhu meikäläiselle.... Viimeyönä sil näky olevan sellanen "SL & SL ;)" meses henkilökohtaisena viestinä ja jäin miettii et onko toi toinen kirjainpari jonkun jätkän etukirjaimet.... siinäpä miltei menikin yöunet....
shagriml16.02.2006 13:59:08
Wanhojen tanssit lähestyy, ei onneks jännitä ku vituttaa ihan helvetisti ja ahdistaa...
 
Mietin vaa ku tyttö ei haluu mennä jatkoille eikä mihinkään. Muut lähtee jatkoille ni tyttö lähtee omien sanojensa mukaa yksin kotiin, huomenna sama juttu, aamulla tanssit ja sit tyttö "haluaa olla yksin". Tuntuu pahalta että ei seura kelpaa varsinkaan kun mä kaipaan häntä niin älyttömästi. Oisin halunnu viedä syömään ja tuoda sit kämpille.... Tuntuu vielä pahemmalta spekuloida meneekö se jonkun toisen jätkän luo, toivottavasti ei.....
 
Epävarmuus on vittumaista.
 
Tulee varmaan ainakin illalla dokattuu. Mietin vaa et siel ne muut on tyttöjensä kaa pitämäs hauskaa ja mä joudun yksin kotiin epäilysteni kanssa....
VarastoN17.02.2006 09:03:13
Tässä itseäni hämäsi hiukan, kun etsin Mozillan sivuhistoriasta (tyttökaverini kone, mutta saan käyttää) parin päivän takaista sivustoa. Löytyi Suomi24-treffit linkkejä. No niissähän ei tietenkään enään mitään lukenut. Tällainen häiritsee minua aika pirusti. Etenkin kun toinen vilpittömästi sanoo isoja sanoja, ja ei meinaa päästää minua edes ystävieni kanssa ulos koska luulee että minulla on pahat mielessä. Pitänee keksiä joku keino jolla saan asian esille.
Tai laitan oman ilmoitukseni sivuille ja otan yhteyttä muijaani.
Mäkrö17.02.2006 09:08:41
Tässä itseäni hämäsi hiukan, kun etsin Mozillan sivuhistoriasta (tyttökaverini kone, mutta saan käyttää) parin päivän takaista sivustoa. Löytyi Suomi24-treffit linkkejä. No niissähän ei tietenkään enään mitään lukenut. Tällainen häiritsee minua aika pirusti. Etenkin kun toinen vilpittömästi sanoo isoja sanoja, ja ei meinaa päästää minua edes ystävieni kanssa ulos koska luulee että minulla on pahat mielessä. Pitänee keksiä joku keino jolla saan asian esille.
Tai laitan oman ilmoitukseni sivuille ja otan yhteyttä muijaani.

 
Kyllä mäkin tosi usein luen lehtien seuranhaku-juttuja. Ja olen mä netinkin lueskellut. Eikä tavoitteena tosiaan ole ollut etsiä mitään kumppania, kun sellainen kerta on. Kyllä ihminen voi ihan mielenkiinnostakin tuollaisia katsoa.
Pande17.02.2006 09:17:19
Tässä itseäni hämäsi hiukan, ...
 
Joo ei kannata välttämättä heti olettaa pahinta. Se että oletat pahinta vaikuttaa käytökseesi, ja luultavasti negatiivisesti ja sinänsä aiheuttaa ongelmia vaikka niitä ei alunperin olisikaan.
 
Epävarmuus on vittumaista.
 
Kysy siltä "missä mennään", naamasta ja silmistä näet vastauksen. Eipähän tarvi kärsiä epävarmuudesta, eikä tuolla kysymyksellä mitään haittaa ole jos nyt et ihan friikkinä rupea poraamaan aiheesta.. Mielellään vielä vedät semmosen George Clooney virneen naamalle, ts. kysyt muka ei-vakavissasi.
Mikaelo17.02.2006 10:01:29
Vaimoni on arkipäivät turuus erikoistumishommissa.
Valentiinonpäivänä otin puhelimen käteen ja aloin etsiä turruust kukkakauppaa jolla on kotiinkuljetus.
Lopulta tärppäsi ja melkoisen säätämisen, päänvaivaa aiheutti eniten itse toimittaninen koska vaimoni on töysä toodella isossa rakennuksessa, homma kuitenkin onnistui.
Työkaverit olivat olleen kateudesta vihreänä kun muhkea kukkalähetys oli vaimolleni tuotu.
Oli tietty itsekin todella mielissään.
Emme tällä hetkellä ole muuten kovin ruusuisessa tilanteessa, joten ei varmasti osannut odottaa moista.
 
Kyllä kannatti.
aikavaikea17.02.2006 10:13:53
Emme tällä hetkellä ole muuten kovin ruusuisessa tilanteessa, joten ei varmasti osannut odottaa moista.
 
Kyllä kannatti.

 
Plussa sulle. Pitäisi pitkästä aikaa käydä kyllä itsekin hakemassa punaisia neilikoita kotiin mennessä.
KTR17.02.2006 21:12:04
Kerronpa sitten omasta tilanteesta näin lämpimikseni.
 
Joku 4kk olen seurustellut oikein kivan ja nätin tytön kanssa. Kyseessä on etäsuhde, kun välissä on 100km ja nähdään lähinnä vain viikonloppuisin ja lomilla. Tytöllä on koira ja akvaario, joten hän ei pääse tosta vaan lähtemään kotootaan, pitää elukoille aina hankkia joku hoitaja. Tämä asia vituttaa jonkun verran, mutta en siitä hänelle ole valittanut. Eläinrakas immeinen kun hän on, niin eihän sille mitään voi. Tähän mennessä on mennyt kaikki tosi hyvin, ei olla ainuttakaan vihaista sanaa toisillemme lausuttu. Se vähän hirvittääkin, kun menee näin hyvin. Toivotaan nyt vaan, että samaan malliin jatkuu. Jees. Näin mulla.
Jaz17.02.2006 21:36:10
Se vähän hirvittääkin, kun menee näin hyvin. Toivotaan nyt vaan, että samaan malliin jatkuu. Jees. Näin mulla.
 
Kaikkien suhteiden ihanne: Ei riitoja, ei erimielisyyksiä.. vai onko
rrruby17.02.2006 22:16:33
Kaikkien suhteiden ihanne: Ei riitoja, ei erimielisyyksiä.. vai onko
 
Kyllä välillä on ihan hyväki "taistella" ja puhua asiat (jos on) selviks ja kaikki mikä painaa mieltä. Sitten on kiva sopia!
Kitaravirtuaali17.02.2006 23:13:23
Kyllä välillä on ihan hyväki "taistella" ja puhua asiat (jos on) selviks ja kaikki mikä painaa mieltä. Sitten on kiva sopia!
 
Mikään ei tee parempaa parisuhteelle kuin "Hei Juse! Haista paska"-kortti ystävänpäivänä. Välillä on tosiaan ihan hyvä tapella ja pistää ulos kaikki mikä on kenties jäänyt hautumaan ja vaivaamaan. Sen jälkeen onkin sitten taas hyvä olla ihania ja helliä.
ten18.02.2006 00:06:05
Kerronpa sitten omasta tilanteesta näin lämpimikseni.
 
Joku 4kk olen seurustellut oikein kivan ja nätin tytön kanssa. Kyseessä on etäsuhde, kun välissä on 100km ja nähdään lähinnä vain viikonloppuisin ja lomilla. Tytöllä on koira ja akvaario, joten hän ei pääse tosta vaan lähtemään kotootaan, pitää elukoille aina hankkia joku hoitaja. Tämä asia vituttaa jonkun verran, mutta en siitä hänelle ole valittanut. Eläinrakas immeinen kun hän on, niin eihän sille mitään voi. Tähän mennessä on mennyt kaikki tosi hyvin, ei olla ainuttakaan vihaista sanaa toisillemme lausuttu. Se vähän hirvittääkin, kun menee näin hyvin. Toivotaan nyt vaan, että samaan malliin jatkuu. Jees. Näin mulla.

 
Itsellä oli ihan samanlainen meno nykyisen suhteeni ensimmäisenä neljänä kuukautena. Kyllä ne tappelut sieltä tulee, usko pois. Viime viikonloppunakin kerettiin oikein kahdesti tappelemaan kunnolla.
 
- Teininä ei USKALTANUT tapella, koska pelkäsi, että suhde kaatuu ensimmäiseen tappeluun.
- Nykyään ei viitsi joka asiasta valittaa, jos muuten menee hyvin.
- Edellisen suhteen loppupuolella ei sitten muuta kuin valittamista löytynytkään. Ihan sama, vaikka olis ollu matto vähän rullalla, niin siitä oli jostain syystä pakko valittaa.
- Tulevaisuus näyttää, että mitenkä sitä jaksaa tapella.
- Joka tapauksessa tappeleminen puhdistaa aina ilmaa, edes vähäsen. Ja tekee hyvää. Siis sellaset arkiset pikkukinat jotka toisinaan lähtevät käsistä.
gasser18.02.2006 00:48:51
Tappelu vie suhdetta aina johonkin suuntaan. Minä en tajunnut tappelemisesta mitään, kunnes huomasin tulleeni petetyksi. Silloin päätin, että en ikinä väännä kättä ilman argumentteja. Se sattui paljon ja sattuu vieläkin. Siis se, että tajusin tulleeni huijatuksi, enkä osannut puolustautua. Naiivisti uskoin suhteeseemme ja muutimme yhteen. Asuimme hetken yhdessä, kunnes hän nahistelujemme takia lähti. Hyvä niin - ehkä. Pettymykset ja onnistumiset rikkovat ja kasvattavat meitä. Oppikaamme jotain. So did I.
hannaya18.02.2006 13:28:02
Eilen juttelin erään tytön kanssa asiasta, josta kohta kerron tarkemmin. Kysyisin siis että mitä mieltä te olette seuraavanlaisesta tilanteesta (nimet keksitty):
 
17-18 vuotiaat Emma ja Kalle ovat seurustelleet reilun pari vuotta. Emma tutustuu Erkkiin harrastuksen parissa. He siis ovat tunteneet toisensa vain vähän aikaa. Erkki tunnetaan pienoisena naistenmiehenä, ei kuitenkaan pahassa mielessä, vaan hän käyttäytyy kaikkia tyttöjä kohtaan mukavasti ja ehkä hieman "ehdottelevaisesti".
 
Emman ja Kallen suhde ei ole ollut ongelmaton, mutta periaatteessa kaikki sujuu hyvin. Tavallinen arki on oikeastaan todellakin pelkkää tavallista arkea. Erkki kertoo Emmalle, että tykkää tästä mutta arvelee, että Kallen takia koko asia pitäisi unohtaa. Emma ei kuitenkaan tiedä välittääkö Kallesta enää niin paljon että tahtoisi jatkaa seurustelua tämän kanssa. Emmalla on myös tunteita Erkkiä kohtaan.
 
Emman siis pitäisi tehdä päätös haluaako hän jatkaa Kallen kanssa vai aloittaa Erkin kanssa. Emma ei ole täysin varma tunteistaan Erkkiä kohtaan, koska ei tunne tätä kovin hyvin. Lisäksi Emmaa estää se, että hän tietää Kallen menevän aivan palasiksi jos tämä tulisi jätetyksi.
 
Kutakuinkin näin meni juttu, vähän on ehkä huonosti selitetty. Aika hukassa tuntui "Emma"tyttönen ainakin eilen olevan tunteittensa kanssa. Enkä minä ainakaan tietäisi mitä tekisin tilanteessa jos sellainen omalle kohdalleni sattuisi, toivottavasti ei satu.
Krice18.02.2006 13:36:07
Aika hukassa tuntui "Emma"tyttönen ainakin eilen olevan tunteittensa kanssa.
 
Tuohan on aika tyypillistä naisille, kun naistenmies alkaa pehmittämään niitä. Mutta tilannehan on jo tuossa se, että kun ajattelee vaihtamisen mahdollisuutta, niin ei ole varma tunteistaan. Eli poikaystävä vaan vaihtoon.
Jani The Rock18.02.2006 13:37:57
Eilen juttelin erään tytön kanssa asiasta, josta kohta kerron tarkemmin. Kysyisin siis että mitä mieltä te olette seuraavanlaisesta tilanteesta (nimet keksitty):
 
17-18 vuotiaat Emma ja Kalle ovat seurustelleet reilun pari vuotta. Emma tutustuu Erkkiin harrastuksen parissa. He siis ovat tunteneet toisensa vain vähän aikaa. Erkki tunnetaan pienoisena naistenmiehenä, ei kuitenkaan pahassa mielessä, vaan hän käyttäytyy kaikkia tyttöjä kohtaan mukavasti ja ehkä hieman "ehdottelevaisesti".
 
Emman ja Kallen suhde ei ole ollut ongelmaton, mutta periaatteessa kaikki sujuu hyvin. Tavallinen arki on oikeastaan todellakin pelkkää tavallista arkea. Erkki kertoo Emmalle, että tykkää tästä mutta arvelee, että Kallen takia koko asia pitäisi unohtaa. Emma ei kuitenkaan tiedä välittääkö Kallesta enää niin paljon että tahtoisi jatkaa seurustelua tämän kanssa. Emmalla on myös tunteita Erkkiä kohtaan.
 
Emman siis pitäisi tehdä päätös haluaako hän jatkaa Kallen kanssa vai aloittaa Erkin kanssa. Emma ei ole täysin varma tunteistaan Erkkiä kohtaan, koska ei tunne tätä kovin hyvin. Lisäksi Emmaa estää se, että hän tietää Kallen menevän aivan palasiksi jos tämä tulisi jätetyksi.
 
Kutakuinkin näin meni juttu, vähän on ehkä huonosti selitetty. Aika hukassa tuntui "Emma"tyttönen ainakin eilen olevan tunteittensa kanssa. Enkä minä ainakaan tietäisi mitä tekisin tilanteessa jos sellainen omalle kohdalleni sattuisi, toivottavasti ei satu.

 
Aika problemaattinen tilanne. Aikamoista harkintaa Emmalta nyt vaaditaan, ettei käy silleen että loppupelissä jää vain luu kouraan ja uusi ihastus osoittautuukin paremmin tutustuessa vähemmän ihanaksi. Vois myöskin miettiä sitä, jotta "why fix it when it ain`t broken..." Se arki kun tulis olemaan arkea uudessakin parisuhteessa. Ei se ensi-ihastuksen huuma kanna loputtomiin, eikä sen tunteen perässä voi loppuikäänsä juosta.
 
Mutta ehkä mua ei kannata kuunnella. Mähän olen onnistunut tyrimään kaikki parisuhteeni joko ennemmin tai myöhemmin.
Krice18.02.2006 13:40:14
Aika problemaattinen tilanne. Aikamoista harkintaa Emmalta nyt vaaditaan, ettei käy silleen että loppupelissä jää vain luu kouraan ja uusi ihastus osoittautuukin paremmin tutustuessa vähemmän ihanaksi.
 
Kyllä se Emma saa sitten uusia poikaystäviä, jos nämä kokeilut epäonnistuvat. Ja anteeksi jo etukäteen jos kuulostan kyyniseltä, mutta olen kyyninen.
tigrushka18.02.2006 13:48:19
Minusta Emman kannattaisi miettiä asioita hyvin vakavasti. Nuorista ihmisistä kun on kyse niin kiusaus nähdä ja kokea muutakin kuin tuttua ja turvallista on suuri, mutta jos asiat Kallen kanssa ovat oikeasti hyvin niin ei kannattaisi lähteä hurmuri-Erkin matkaan.
Dolmo18.02.2006 13:53:46
Eipä hurmuri-Erkki hirveästi positiivista kuvaa antanut. Tuli mieleen --> Kaksi viikkoa ja kaput.
hannaya18.02.2006 13:57:40
Eipä hurmuri-Erkki hirveästi positiivista kuvaa antanut. Tuli mieleen --> Kaksi viikkoa ja kaput.
 
Saattaapa hyvinkin olla näin. En kyllä Erkkiä tunne, mutta silti...
ees18.02.2006 20:38:07
Minusta Emman kannattaisi miettiä asioita hyvin vakavasti. Nuorista ihmisistä kun on kyse niin kiusaus nähdä ja kokea muutakin kuin tuttua ja turvallista on suuri, mutta jos asiat Kallen kanssa ovat oikeasti hyvin niin ei kannattaisi lähteä hurmuri-Erkin matkaan.
 
Totta.
 
Mutta tuo Emmahan vaikutti olevan aika epävarma tahdostaan seurustella Kallen kanssa ja jos asia näin on, ei Emman ja Kallen suhde kyllä kukoista kovinkaan hyvin. Ja tuohan on asia erikseen, liittymättä Erkkiin paljoakaan. Sillä jos Emma todella olisi varma Kallen suhteen, niin pieni kiinnostus Erkkiä kohtaan ei kuitenkaan veisi huomattavasti tuota varmuutta ja ilman Erkkiäkin Emmalla saattaisi olla tuo epävarmuus Kallen suhteen. Tietenkin on hyvinkin mahdollista, että Erkki on vain nostanut tuon epävarmuuden esille.
 
Tuon tähden en itse periaatteessa lähtisi miettimään tuota "vaihtona", vaan kahta asiaa erikseen. Erottaisin asiat kylmästi toisistaan. A. jätänkö Kallen vai haluanko seurustella hänen kanssaan jatkossakin ja siitä sitten tuloksesta riippuen lähtisin miettimään B:tä, eli tahdonko seurustella sitten Erkin kanssa.
 
Sillä jos tahtoisin seurustella Kallen kanssa, tahtoisin juuri seurustella hänen kanssaan. Ja sama juttu Erkin kanssa. Tietenkin välillä suhde saattaa olla laimentunut hetkeksi tms., mutta yleisesti henkilö on kuitenkin siinä se sama.
 
Ja onko tuo Emma miettinyt muita kuin näitä kahta vaihtoehtoa? Sillä onhan tuossa tuon erottelun kautta kolmekin vaihtoehtoa.
 
1.
A. Kalle pidetään, mitään muuta ei tarvitse miettiä asiassa enää.
--> Seurustellaan Kallen kanssa.
 
2.
A. Todetaan, ettei haluta olla enää Kallen kanssa.
B. Todetaan, että Erkkihän olisi se sopiva. Seurustellaan Erkin kanssa.
--> Seurustellaan Erkin kanssa.
 
3.
A. Todetaan, ettei haluta olla enää Kallen kanssa.
B. Todetaan, että Erkkikään ei oikein ole se sopiva seurustelukumppani.
--> Ollaan sinkkuna.
ten21.02.2006 12:38:56
Voi huoh!
 
Toisinaan ei kyllä pysty ymmärtämään naisia. En jaksa edes selittää. Ei mahtuisi yhteen kirjoitukseen koko juttu.
 
Yritän kuitenkin olla niin hyvä poikaystävä kuin vain osaan. Tyttö vain ottaa kaiken niin helvetin tosissaan ja henkilökohtaisesti kaiken ja stressaa joka asiasta. Ihan kiva olisi joskus saada vähän kiitosta ja kuulla, että jos on jotain toiveita jonkun asian suhteen. Ei kai sitä nyt perkele voi toisen ajatuksia lukea. Tänään vituttaa, huomenna on varmaan taas parempi päivä.
 
Pitäisihän tähän tavallaan olla tottunut tai edes hieman karaistunut, koska edellisen suhteen viimeinen vuosi oli yhtä tappelua. Mutta ei! Sitten kun vielä tietäisi, että mitä haluaa omalta elämältään. Tai siis tiedän kyllä, mutta varasuunnitelmakin olisi ihan kiva olla. Pikkasen tässä joutuu töitä tekemään, että päästään samalle tasolle näiden ajatusten ja elämänarvojen kanssa. Tilitys loppuu nyt!
Krice21.02.2006 12:50:26
Sillä jos tahtoisin seurustella Kallen kanssa, tahtoisin juuri seurustella hänen kanssaan. Ja sama juttu Erkin kanssa.
 
Mutta jotkut n.. ihmiset (olin sanoa naiset) eivät oikein osaa päättää kenen kanssa seurustella ja miksi. Sen vuoksi ruoho voi alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella. Täydellisessä maailmassa jokainen tietäisi kenen kanssa haluaisi olla, eikä vaihtorumbaa syntyisi niin suuressa määrin.
Krice21.02.2006 12:53:34
Tyttö vain ottaa kaiken niin helvetin tosissaan ja henkilökohtaisesti kaiken ja stressaa joka asiasta.
 
Kuulostaa ihan naiselta. Oletko muuten ilmoittanut noita parametrejä kyseiselle naisyksikölle itselleen?
seitikki21.02.2006 12:54:40
Miehen piti muuttaa luokseni viikonloppuna. Nyt näyttää siltä, että muuttoon menee ainakin kuukausi. Itkettää koko ajan.
ten21.02.2006 13:06:08
Kuulostaa ihan naiselta. Oletko muuten ilmoittanut noita parametrejä kyseiselle naisyksikölle itselleen?
 
Kun vain tietäisit kuinka monesti.
ten21.02.2006 13:06:38
Miehen piti muuttaa luokseni viikonloppuna. Nyt näyttää siltä, että muuttoon menee ainakin kuukausi. Itkettää koko ajan.
 
Kaikilla miehillä on kuulemma sitoutumiskammo. Näin olen ainakin kuullut.
Dolmo21.02.2006 14:07:28
Miehen piti muuttaa luokseni viikonloppuna. Nyt näyttää siltä, että muuttoon menee ainakin kuukausi. Itkettää koko ajan.
 
Kuukausi on lyhyt aika. Mikäs siinä kestää?
seitikki21.02.2006 16:42:57
Kuukausi on lyhyt aika.
 
Olen odottanu jo puoli vuotta ja nyt kaikki oli jo ikäänkuin "lyöty lukkoon". Tällöin kuukausi tuntuu ikuisuudelta.
 
Mikäs siinä kestää?
 
Hänen porukkansa eivät meinaa päästää ennen kirjoituksia.
 
A)porukoille on viimeiset puoli vuotta mainittu, että mies muuttaa tänne heti kun mahdollista, eli lukuloman alussa. porukat eivät ole kommentoineet mitenkään.
B)suunnittelimme kaiken miehen kanssa ja nyt viikonloppuna piti olla muutto.
C)anoppi avaa sanaisen arkkunsa ja sanoo ettei päästä miestä ennen kirjoituksia.
 
D)mikseivät ole aiemmin sanoneet, kun kerran ovat päättäneet kantansa aikaa sitten? Onko se pakko sanoa sitten kun toiset ovat suunnitelleet kaiken = aiheuttaa suuria pettymyksiä.
E)hommalle ei ole muita perusteita kuin "isosiskokaan ei muuttanut ennen kirjoituksia pois kotoa", mikä taas ei ole silmissäni peruste. Koko kielto on silmissäni loukkaus mua kohtaan siitä, että..
 
1)mua syytetään miehen kasvaneesta rahankäytöstä
2)mua syytettäisiin verisesti siitä, jos miehen kirjoitukset menisivätkin odotettua huonommin
3)tälle perheelle tärkeää tuntuu olevan vain se, että kirjoitukset menevät odotetusti
 
JNE. Oon itkeny kohta 2 päivää. Silmiä kirveltää.
 
e. Ne vihaa mua. :'(
Jani The Rock21.02.2006 17:06:06
Sanosinpa Seitikille että kun se mies lopulta pääsee muuttamaan, niin kannattaa tehdä anopille selväksi että se asioihin sekaantuminen LOPPUU JUURIKIN NYT. Muuten se ei nimittäin lopu ikinä.
seitikki21.02.2006 17:17:26
Sanosinpa Seitikille että kun se mies lopulta pääsee muuttamaan, niin kannattaa tehdä anopille selväksi että se asioihin sekaantuminen LOPPUU JUURIKIN NYT. Muuten se ei nimittäin lopu ikinä.
 
En usko että se on tarpeen, se on kuitenkin eri asia se asioihin sekaantuminen kun tämä nykyinen tilanne. Jos jollekin joutuisi joskus tulevaisuudessa noin sanomaan, niin se olisi luultavasti ennemminkin oma äitini kuin anoppi :)
SuperJeesus21.02.2006 17:18:19
C)anoppi avaa sanaisen arkkunsa ja sanoo ettei päästä miestä ennen kirjoituksia.
 
Jos kyse on täysi-ikäisestä ihmisestä, niin vanhemmilla ei ole enää mitään vaikutusvaltaa tuohon asiaan. Se on siis kokonaan kihlattusi/aviomiehesi päätettävissä.
Kitaravirtuaali21.02.2006 17:23:30
Jos kyse on täysi-ikäisestä ihmisestä, niin vanhemmilla ei ole enää mitään vaikutusvaltaa tuohon asiaan. Se on siis kokonaan kihlattusi/aviomiehesi päätettävissä.
 
On se täysivaltainen. Kaikki eivät kuitenkaan halua olla tanopäitä ja tehdä jotain vanhempiensa tahdon vastaista, jos sille ilmenee hyvät perusteet.
rrruby21.02.2006 17:27:25
On se täysivaltainen. Kaikki eivät kuitenkaan halua olla tanopäitä ja tehdä jotain vanhempiensa tahdon vastaista, jos sille ilmenee hyvät perusteet.
 
Onhan luultavasti hyvä pitää hyvät suhteet vanhempiin jos tulee vielä vaikka tarvitsemaan apua niiltä, taloudellisesti tai muuten.
JCM21.02.2006 17:30:26
Sanosinpa Seitikille että kun se mies lopulta pääsee muuttamaan, niin kannattaa tehdä anopille selväksi että se asioihin sekaantuminen LOPPUU JUURIKIN NYT. Muuten se ei nimittäin lopu ikinä.
 
Olen lujasti samaa mieltä. Suku on pahin, mutta puhe ei ruukaa auttaa yleensä tuossakaan, aina vaan pahenee.
SuperJeesus21.02.2006 17:32:05
Kaikki eivät kuitenkaan halua olla tanopäitä ja tehdä jotain vanhempiensa tahdon vastaista, jos sille ilmenee hyvät perusteet.
 
Niin no, vanhempien takia ei kannata niitä päätöksiä tehdä.
Jos nyt multa kysyttäisiin, niin omasta mielestäni kirjoituksiin valmistautuminen on aika hyvä syy. Mitä nyt muutamalla kuukaudella on väliä, jos aikoo olla koko loppu elämänsä yhdessä.
Kitaravirtuaali21.02.2006 17:38:20
Niin no, vanhempien takia ei kannata niitä päätöksiä tehdä.
Jos nyt multa kysyttäisiin, niin omasta mielestäni kirjoituksiin valmistautuminen on aika hyvä syy. Mitä nyt muutamalla kuukaudella on väliä, jos aikoo olla koko loppu elämänsä yhdessä.

 
Tässä ei kuitenkaan ole mikään tappelu kyseessä, eikä vanhempia tarvitse pelätä. Kaiken maailman ukaasit ja huutaminen ja tappeleminen eivät tähän asiaan kuulu eivätkä tule kuulumaankaan. Tässä vain odottelen sopivaa väliä että saa asian kunnolla puheeksi.
ees21.02.2006 18:01:52
Onhan luultavasti hyvä pitää hyvät suhteet vanhempiin jos tulee vielä vaikka tarvitsemaan apua niiltä, taloudellisesti tai muuten.
 
Eikös muuten ole hyvä pitää hyviä suhteita vanhempiin? No joo... Huvitti vain tuo lause jollain tapaa...
aikavaikea22.02.2006 07:59:06
Seitikki: ...E)hommalle ei ole muita perusteita kuin "isosiskokaan ei muuttanut ennen kirjoituksia pois kotoa", mikä taas ei ole silmissäni peruste.
 
3)tälle perheelle tärkeää tuntuu olevan vain se, että kirjoitukset menevät odotetusti...

 
Ikävä tilanne, otan osaa. Sen verran tahdon kertoa omakohtaisia kokemuksia, että nykyinen vaimoni muutti kanssani yhteen juuri kun hänellä alkoi lukion viimeinen luokka (vuonna 1988 :). Kirjoitukset olivat siis seuraavana keväänä. Tästä seurasi se, että vaimolla oli paljon enemmän aikaa lukea läksyjä, koska ei tarvinnut enää ravata ukkonsa luona kylässä tai istua puhelimessa tai muuten vain ikävöidä. Pystyi opiskelemaan aina kun oli ylijäävää aikaa ja minä olin valmis tenttaamaan läksyjä aina tarvittaessa.
 
Anoppi kiittelikin minua sitten yo-juhlien jälkeen, että tuskin ilman minua ja yhdessäasumistamme niin hyviä arvosanoja olisi ikinä tullut.
DaKiller22.02.2006 08:50:40

Anoppi kiittelikin minua sitten yo-juhlien jälkeen, että tuskin ilman minua ja yhdessäasumistamme niin hyviä arvosanoja olisi ikinä tullut.

 
Oikein anopin kultapoju, kjehheh.
Tupuna22.02.2006 09:47:18
Tähän mun on pakko sanoa, että niitä vanhempia tosiaan kannattaa kuunnella. Itsekin olen myöhemmin tajunnut, että oikeassa ovat olleet hemmetin monessa asiassa. Vastuuta lapselle luottamuksen mukaan. Ja 18-vuotias on vielä henkisesti aika pentu.
kirjoittelija22.02.2006 10:03:11
Tähän mun on pakko sanoa, että niitä vanhempia tosiaan kannattaa kuunnella. Itsekin olen myöhemmin tajunnut, että oikeassa ovat olleet hemmetin monessa asiassa. Vastuuta lapselle luottamuksen mukaan. Ja 18-vuotias on vielä henkisesti aika pentu.
 
Juuri näin.
SuperJeesus22.02.2006 10:04:23
Ja usein 18-vuotias on vielä henkisesti aika pentu.
Totta.
Hirveän moni juuri täysi-ikäistynyt ottaa enemmän vastuuta kuin pystyy kantamaan, mutta se on osa sitä aikuistumista ja kuuluu asiaan.
 
Turha viesti, tiedän.
 
E: Tuota alla olevaa siis yritin sanoa.
Tempura22.02.2006 10:08:03
Moni 18-vuotias kasvaa henkisesti kypsäksi ei-pennuksi tekemällä asioita, joista jotkut saattaa olla virheitä.
fox22.02.2006 10:13:04
Moni 18-vuotias kasvaa henkisesti kypsäksi ei-pennuksi tekemällä asioita, joista jotkut saattaa olla virheitä.
 
Silti niitä pentuja on vähä perään katottava, ettei ne ny vallan möhlöjä pääse tekemään... Muuten saavat kyl omat juttunsa junailla.
Helpottaa heitä kovin, jos saa tietoo että "itse asiassa tein just noin 3. ristiretken aikana, ja sepä oli huono valinta" Toisaalta hupia joissain jutuissa tuottaa todeta "Ei sen noin pitänyt mennä, mutta menipä silti..."
kivi22.02.2006 12:29:06
Tähän mun on pakko sanoa, että niitä vanhempia tosiaan kannattaa kuunnella. Itsekin olen myöhemmin tajunnut, että oikeassa ovat olleet hemmetin monessa asiassa. Vastuuta lapselle luottamuksen mukaan. Ja 18-vuotias on vielä henkisesti aika pentu.
 
Höh.
 
Meillä kotona sai kantaa täyden vastuun menemisistään ja tekemisistään suunnilleen 12-vuotiaana, tosin 15-vuotiaaksi asti piti soittaa jos on yötä pois kotoa. Osittain tähän tietysti vaikutti se, että meillä ei kotona paljon normaalia perhekäyttäytymistä harrastettu, vaan mentiin jatkuvassa deadline-työpaineessa (ihan oikeassa työmaniassa) kriisistä toiseen varsin sujuvasti, kuten taiteilijaperheessä sopii.
 
Pikkuveljeni, nyt 34-vuotias teatteriohjaaja, tajusi vasta äskettäin, ettei suinkaan ollut tavallista että hän sai vastuulleen koko perheen päivittäisen ruuanlaiton täyttäessään 5 vuotta; mä en ollut koskaan kotona ja vanhemmista ei ollut keskittymään mokomiin maallisiin asioihin
:-P
 
Ihmisiä ne vanhemmatkin ovat. Eivät useinkaan yhtään lapsia parempia.
 
EDIT: Siis, tottakai meitä kotona rakastettiin, ei siitä epäilystä. Perusturvallisuuskin oli, jos nyt ei hyvä, niin ainakin jonkinlainen. Sitä vain on vaikea selittää, millaista se on kun ei kotona ole mitään tavallisia kodin normeja.
 
Mistä olenkin johtunut ajattelemaan, etteivät ne normit nyt niin tarpeellisia ole. Ruoka- ja kotiintuloajat, säännöt, pukeutumiset ja muka-pakolliset sukulaisvisiitit (esim joulu) ovat enemmänkin asioita, joita voi tehdä jos haluaa, ilahduttaakseen muita, tärkeämpää on kertoa toisille että näiden mielipidettä arvostetaan ja näistä välitetään silloinkin kun ovat väärässä.
 
Se on tärkeää. Oikeastaan mikään muu ei sitten olekaan.
Synnyttäjä22.02.2006 12:58:58
Ihmisiä ne vanhemmatkin ovat. Eivät useinkaan yhtään lapsia parempia.
 
Ihmisiä juu, mutta vanhemmat on kuitenkin viime kädessä auktoriteetteja lapselle, eli selkeä minä määrään-sinä teet -suhde on paikallaan. Siis niinkuin järkevissä asioissa. Sitten kun ikää tulee "lapselle" lisää, niin vapauksia annetaan, mutta siinä määrin, kuin vanhemmat sen turvalliseksi katsoo. Kolhuja voi tulla, ja ne on joskus hyvästäkin, kunhan ei mitään pahempaa satu. Itse jos olisin saanut täyden vastuun tekemisistäni 12-vuotiaana, olisin varmaan hätäpäissäni hypännyt kaivoon ja jäänyt sinne.
 
Mutta. Suosittelen, ettei ala polttamaan välejään (appi)vanhempien kanssa seurusteluasioista nuorella iällä. Onhan se sitten hienoa, kun voi lopun ikää manata ne kävyt alimpaan helvettiin ja olla niin vihainen että! 99% tapauksista kuitenkin johtuu vain vanhempien huolesta lastaan kohtaan. Ei ne loppupeleissä voi kahden ihmisen seurustelua estää, että kärsivällisyyttä, ymärrystä ja aikuisuutta vaaditaan joskus lastenkin puolelta, kyllä. Toki idiootteja löytyy vanhemmistakin. Sen ne huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kuolevat yksin vanhaikodissaan...
kivi22.02.2006 13:14:36
mutta vanhemmat on kuitenkin viime kädessä auktoriteetteja lapselle, eli selkeä minä määrään-sinä teet -suhde on paikallaan. Siis niinkuin järkevissä asioissa. Sitten kun ikää tulee "lapselle" lisää, niin vapauksia annetaan, mutta siinä määrin, kuin vanhemmat sen turvalliseksi katsoo. Kolhuja voi tulla, ja ne on joskus hyvästäkin, kunhan ei mitään pahempaa satu. Itse jos olisin saanut täyden vastuun tekemisistäni 12-vuotiaana, olisin varmaan hätäpäissäni hypännyt kaivoon ja jäänyt sinne.
 
Mä en voi nähdä tuohon muuta syytä, kuin että sussa ei sitten ollut kehittynyt vastuuntuntoa siihen ikään. Syynä varmasti osin se, ettet ollut joutunut kyseenalaistamaan vanhempien auktoriteetteja.
 
Kun lapsi joutuu piilottamaan äidiltä partaterät ja lääkkeet, tai vahtimaan koko yön tämän humalaista unta äidin maatessa naamallaan lattialla, miettien koska on sopivaa soittaa ambulanssi ...vai poliisi... häviää kummasti tarve koetella rajoja vanhempien kanssa, ja tilalle tulee tarve koetella rajoja oman itsensä kanssa, mikä on paljon terveempää.
 
Mutta. Suosittelen, ettei ala polttamaan välejään (appi)vanhempien kanssa seurusteluasioista nuorella iällä. Onhan se sitten hienoa, kun voi lopun ikää manata ne kävyt alimpaan helvettiin ja olla niin vihainen että! 99% tapauksista kuitenkin johtuu vain vanhempien huolesta lastaan kohtaan. Ei ne loppupeleissä voi kahden ihmisen seurustelua estää, että kärsivällisyyttä, ymärrystä ja aikuisuutta vaaditaan joskus lastenkin puolelta, kyllä. Toki idiootteja löytyy vanhemmistakin. Sen ne huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kuolevat yksin vanhaikodissaan...
 
Tuohonkin olen sitä mieltä, ettei kukaan kunnioita peesaajaa ja jees-miestä. Niin appivanhempien kuin muidenkin kunnioitus ansaitaan parhaiten olemalla päättäväisesti omaa mieltä, aikuisella, tasavertaisella ja kohteliaalla käytöksellä mutta tekemättä tarpeettomia myönnytyksiä.
 
Kyllä se kunnioitus siitä syntyy, kun huomataan että asiat joita ei voi muuttaa pitää vain hyväksyä. Se on paljon parempi suhde, kuin valheellinen ja kaksinaismoraalinen kohteliaisuussuhde, tai mielistelevä ripustautuminen perinnön tai hoivan toivossa.
Jani The Rock22.02.2006 17:52:22
Ei mun tarttekkaan enää sanoa mitään kun Kivi jo sano kaiken.
Diablero22.02.2006 17:54:28
Mun appiukko on sitä mieltä että en seuraa tarpeeksi urheilua.
ten22.02.2006 18:01:49
Tuohonkin olen sitä mieltä, ettei kukaan kunnioita peesaajaa ja jees-miestä. Niin appivanhempien kuin muidenkin kunnioitus ansaitaan parhaiten olemalla päättäväisesti omaa mieltä, aikuisella, tasavertaisella ja kohteliaalla käytöksellä mutta tekemättä tarpeettomia myönnytyksiä.
 
Kyllä se kunnioitus siitä syntyy, kun huomataan että asiat joita ei voi muuttaa pitää vain hyväksyä. Se on paljon parempi suhde, kuin valheellinen ja kaksinaismoraalinen kohteliaisuussuhde, tai mielistelevä ripustautuminen perinnön tai hoivan toivossa.

 
Olenkin koittanut päässäni hahmottaa tätä asiaa. Hyvin puit sen sanoiksi. Ota plussa!
Ossi22.02.2006 23:20:25
"Aluksi veisaamme virrestä..... ja svidut, se harmooni puuttuu vielä."
 
Menen ylläolevien kirjoitusten inspiroimana vähän sivuraiteille. Taas kerran :)
 
En tiedä oikeista kasvatusmetodeista tuon taivaallista mutta minusta lapselle on hyvä antaa sopivasti vapautta ja vastuuta ihan pienestä pitäen mutta samalla on syytä osoittaa selvät rajat joiden sisällä liikutaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Edelliseen liittyy oleellisesti myös se, että tehdään selväksi mikä on oikein ja mikä väärin, ettei kaikkia asioita tarvitse oppia kantapään kautta sillä elämässä kolhiintuu muutenkin ihan riittävästi. Jokainen.
 
Voi olla, että alvariinsa nelipyöräluisussa kaahaavasta "marginaalihuushollista" ei välttämättä löydy aikaa ja voimia tuollaiseen, mutta maalaisjärjelläkin pärjää pitkälle. Jopa tällaisissa tavallistakin tavallisemmissa kuvioissa, joissa olen itse kasvanut ja nytkin elelen.
 
Liputan jonniinmoisen myötäsukaisen ja ohjaavan kasvatuksen puolesta; antaa jälkikasvun mennä omalla painollaan mutta vahditaan kuitenkin sivusilmällä ja tyrkätään tämä liki huomaamattomalla, mutta itseasiassa napakalla täsmätönäisyllä takaisin oikealle kaistalle jos on livetty pientareen puolelle. Vasta jälkeenpäin olen huomannut kuinka monta kertaa muakin on tyrkitty ja aivan oikeissa paikoissa.
 
Johtuneeko tuo nykyajan, toisinaan pakon sanelemana ja ihan käytännön syistäkin, pirstaloituneesta elämäntavasta vai mistä, mutta suku tuntuu monelle tosiaankin olevan se pahin. Omalla kohdallani suku on aina ollut ja on edelleen itsestäänselvä sosiaalinen ja mitä todennäköisimmin tarvittaessa ehkä taloudellinenkin turvaverkko (sic!). Ilman sen kummempia sarvia ja hampaita. Tai tekokohteliaisuutta ja mielistelyä. "Auta miestä mäessä, älä mäen alla." Ehkä tuon taustalla väijyvät karjalaiset sukujuuret tai jotain muuta yhtä tylsältä kuulostavaa.
 
Yllättävän notkeasti on mennyt tähän asti. Pelkkänä jees-miehenäkin :P Hyvä latu ja onnistunut voitelu. Jatkosta ei voi koskaan tietää mutta niin tai näin, sekin on viimekädessä nimenomaan sitä elämää, jonka perään moni kuuluttaa. Se ei tule mistään hakemalla, sitä ei voi ostaa. Se vaan on. Juuri nyt!
Synnyttäjä23.02.2006 10:01:40
Mä en voi nähdä tuohon muuta syytä, kuin että sussa ei sitten ollut kehittynyt vastuuntuntoa siihen ikään. Syynä varmasti osin se, ettet ollut joutunut kyseenalaistamaan vanhempien auktoriteetteja.
 
Vastuuntuntoa? 12-vuotiaana? No ei todellakaan. Kaksitoistakesäinen on kuitenkin lapsi vielä. Kyllä vanhemmilla on se suurin vastuu vielä. Antaa niitten lapsien nyt olla edes hetken lapsia.
 
Kun lapsi joutuu piilottamaan äidiltä partaterät ja lääkkeet, tai vahtimaan koko yön tämän humalaista unta äidin maatessa naamallaan lattialla, miettien koska on sopivaa soittaa ambulanssi ...vai poliisi... häviää kummasti tarve koetella rajoja vanhempien kanssa, ja tilalle tulee tarve koetella rajoja oman itsensä kanssa, mikä on paljon terveempää.
 
Valitettavasti kyseisiä tilanteita ilmeneenykyisin enenevässä määrin, ja usein siinä lapsi alkaa koettelemaan myös yhteiskunnan rajoja.
 
Tuohonkin olen sitä mieltä, ettei kukaan kunnioita peesaajaa ja jees-miestä. Niin appivanhempien kuin muidenkin kunnioitus ansaitaan parhaiten olemalla päättäväisesti omaa mieltä, aikuisella, tasavertaisella ja kohteliaalla käytöksellä mutta tekemättä tarpeettomia myönnytyksiä.
 
Kyllä se kunnioitus siitä syntyy, kun huomataan että asiat joita ei voi muuttaa pitää vain hyväksyä. Se on paljon parempi suhde, kuin valheellinen ja kaksinaismoraalinen kohteliaisuussuhde, tai mielistelevä ripustautuminen perinnön tai hoivan toivossa.

 
No voi helvetti, en kai minä nyt mitään perseennuolemista tarkoita, vaan enemmänkin tuota mainitemaasi molemminpuolista kunnioitusta lapsen ja vanhemman välillä. Sen syntymiseen vaaditaan kyllä aikaa ja panostusta niin lapsen kuin vanhemmankin puolelta. Molemmilla täytyy olla palikat kunnossa.
 
Itse olen ainakin alkanut ymmärtää vanhempiani ihan eri tavalla, ja nauttinut suunnattomasti suhteesta, jossa ollaan "tasavertaisia", kun molemmat osapuolet hyväksyy toisen itsenäisyyden ja oikeuden määrätä omasta elämästään. Paljon mukavampaa, kuin se jatkuva teutarointi tutkainta vastaan.
sivupersoona23.02.2006 11:38:47
Mistä olenkin johtunut ajattelemaan, etteivät ne normit nyt niin tarpeellisia ole. Ruoka- ja kotiintuloajat, säännöt, pukeutumiset ja muka-pakolliset sukulaisvisiitit (esim joulu) ovat enemmänkin asioita, joita voi tehdä jos haluaa, ilahduttaakseen muita, tärkeämpää on kertoa toisille että näiden mielipidettä arvostetaan ja näistä välitetään silloinkin kun ovat väärässä.
 
Mua kyrsi kersana, kun ei ollut mitään rutiineja, kotiintulo- tai nukkumaanmenoaikoja eikä mitään varsinaisia sääntöjä. Kai ne rutiinit tuo turvaakin. Vaikka olinkin kiltti tyttö ja luin vain kirjoja. Yksi asia, mitä vanhempien ei kyllä pitäisi tehdä, on lasten kasvatuksesta riiteleminen näiden kuullen.
Synnyttäjä23.02.2006 12:02:27
Tuossa "säännöttömyydessä" kannattaa pitää varansa, ja ryhtyä moiseen ainoastaan, jos on varma siitä, että lapsi pystyy siihen. Varmaan on lapsia, jotka on vastuuntuntoisia, ja menee ajoissa nukkumaan, pesee hampaansa ja tekee läksyt, vaikkei sitä erikseen valvottaisikaan, ei siinä mitään. Useimmat vaan pistäisi ranttaliksi.
kivi23.02.2006 12:27:32
Tuossa "säännöttömyydessä" kannattaa pitää varansa, ja ryhtyä moiseen ainoastaan, jos on varma siitä, että lapsi pystyy siihen. Varmaan on lapsia, jotka on vastuuntuntoisia, ja menee ajoissa nukkumaan, pesee hampaansa ja tekee läksyt, vaikkei sitä erikseen valvottaisikaan, ei siinä mitään. Useimmat vaan pistäisi ranttaliksi.
 
Kuinka tärkeänä pidät sitä ajoissa nukkumista, hampaiden pesua tai läksyjen tekemistä? Nyt tässä iässä, missä ihmisistä tulee jo isoisiä, olen sitä mieltä ettei noi normit, joita pidetään niin itsestäänselvinä (jos et käy koulua et voi onnistua elämässä, kunnioita itseäsi vanhempia ihmisiä jne.) ehkä kuitenkaan ole niin autuaaksi tekeviä.
 
Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että jollai se tahto oppia lähde lapsesta itsestään, niin koulu ei sitä oppia voi päähän pakottaa. Näin näen työskenneltyäni opettajana 15 vuotta.
 
Tai jos ei aikuinen itse kunnioitusta ansaitse, hän ei sitä myöskään saa.
 
En mä mitenkään erityisesti nimimerkki "Synnyttäjään" viitannut puhuessani siitä, ettei sukulaisten edessä tarvi nöyristellä. Täällä oli useampikin keskustelija ottanut esille sellaiset ongelmat, kuin rahallisen avustuksen tai perinnönsaannin mahdollisen vakeutumisen, jos ei ole mielin kielin - mutta eihän se niin ole. Tiettyyn rajaan asti tuossa on kyse vaihtokaupasta, jossa esim käyt ilahduttamassa vanhusta ja tämä antaa sulle kympin (mä en voi tietää, mulla on sukulaiset oman perheen ulkopuolelta edesmenneet jo aikaa sitten), mutta kuten muutkin sopimukset, siinä pitää olle reilu että molemmat saavat ja antavat oikeudenmukaisen määrän.
 
Ossin lastenkasvatusta en lähtisi epäilemään. Mitä häntä tunnen, niin siinä on mies, jonka perheessä ovat elämänarvot kohdallaan, ja auktoriteettia ei todellakaan tarvitse korostaa tai punnita, se on niin itsestäänselvää, että jos toivomuksia esitetään, ne ovat kohtuullisia ja hyvin perusteltuja. Mikään jees-mies hän ei ole, onpahan sen verran hyvällä itsetunnolla ja järjellä varustettu kaveri, ettei tarvitse korottaa ääntään saadakseen asiat kohdilleen:-)
 
(En minäkään koskaan kieltäytyisi suoraan jos isäni pyytäisi tekemään jotain, koska tiedän ettei niitä pyyntöjä kevytmielisesti tai oman hyvän perässä aseteta, vaan hän on varmasti miettinyt tarkkaan ennen kuin kysyy keneltäkään apua.)
Synnyttäjä23.02.2006 13:03:50
Kuinka tärkeänä pidät sitä ajoissa nukkumista, hampaiden pesua tai läksyjen tekemistä? Nyt tässä iässä, missä ihmisistä tulee jo isoisiä, olen sitä mieltä ettei noi normit, joita pidetään niin itsestäänselvinä (jos et käy koulua et voi onnistua elämässä, kunnioita itseäsi vanhempia ihmisiä jne.) ehkä kuitenkaan ole niin autuaaksi tekeviä.
 
Toki voit onnistua elämässä ilman näitä normeja. Eihän ne ole kuin yhteiskunnan asettamia tapoja, joista on tullut vakioita. Lapsi kuitenkin joutuu elämään yhteiskunnassa, joten olisi hyvä oppia, että kaikkea ei yksinkertaisesti voi tehdä, vaikka huvittaakin. Itse asiassa juuri tuosta nukkumaanmenosta, hampaidenpesusta ja läksyjen tekemisestä näen, että ne nimenomaan opettavat lapsia vastuulliseen käytökseen. Jos jo pienenä opit, että jotkut asiat on vaan pakko tehdä, saatat sopeutua helpommin muihin "elämän realiteetteihin" kun olet vanhempi.
 
Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että jollai se tahto oppia lähde lapsesta itsestään, niin koulu ei sitä oppia voi päähän pakottaa. Näin näen työskenneltyäni opettajana 15 vuotta.
 
Tuokin on tapauskohtaista varmasti. 15 vuoden opettajanura on meriitti, jota kunnioitan, ja sinä aikana on varmastikin tultu nähtyä kaikenlaista, ja koekmuksesta varmaan puhutaan. Itse oman isäni opetusuraa parikymmentä vuotta seuranneena seuraava jatkumo on tullut valitettavan tutuksi: vanhemmat dokaa/ei tule toimeen/on muuten vaan misantrooppeja -> pennun tekemisiin ei kiinnitetä korona huomiota -> pentua ei paljon nappaa koulussa -> pentu tylsistyy koulussa, mikä johtaa häiriköintiin ja muuhun hämäräperäiseen toimintaan -> pentu joutuu lain pitkän kouran kanssa tekemisiin. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta miusta se ei ole kovin autuaaksi tekevä asia, jos kaveri on rikoksenuusija kuusitoistavuotiaana.
 
Tuosta ketjusta voi nyt sitten alkaa etsimään kausaalisuhteita ja miettimään, että mikä siinä perimmiltään mättää, mutta kyllä minä korostaisin kodin ja kasvatuksen merkitystä. Mukuloitten oppimishaluun on vaikea sanoa mitään. Ei minua ainakaan mitenkään erityisemmin "huvittanut" koulussa oppia uutta, mutta se nyt oli vaan tehty selväksi, että koulussa olet, ja sitä on käytävä.
 
Tai jos ei aikuinen itse kunnioitusta ansaitse, hän ei sitä myöskään saa.
 
En mä mitenkään erityisesti nimimerkki "Synnyttäjään" viitannut puhuessani siitä, ettei sukulaisten edessä tarvi nöyristellä. Täällä oli useampikin keskustelija ottanut esille sellaiset ongelmat, kuin rahallisen avustuksen tai perinnönsaannin mahdollisen vakeutumisen, jos ei ole mielin kielin - mutta eihän se niin ole. Tiettyyn rajaan asti tuossa on kyse vaihtokaupasta, jossa esim käyt ilahduttamassa vanhusta ja tämä antaa sulle kympin (mä en voi tietää, mulla on sukulaiset oman perheen ulkopuolelta edesmenneet jo aikaa sitten), mutta kuten muutkin sopimukset, siinä pitää olle reilu että molemmat saavat ja antavat oikeudenmukaisen määrän.

 
Nyt jos mennään sitten vanhemmalle iälle, niin tuosta kunnioituksen saannista olen täysin samaa mieltä. Jos suhteessa vanhempiin on jotain perustavanlaatuisesti vialla, niin ei siinä mitään. Ei sitten pidetä yhteyttä. Joskus se on parempi niin. Perinnön tai muun rahallisen hyödyn takia yhteyden pitäminen on hanurista. Toki pienestä lapsesta on kivaa, kun ukki antaa sen kympin, kun käy katsomassa, mutta vanhemmalla iällä pitäisi osoittaa vähän enemmän kypsyyttä.
Ossi23.02.2006 23:04:37
Hoho. Tuplana....
Ossi24.02.2006 01:19:35
Öö.. tuli vielä jotain mieleen mutta vaimo pölähti tohon teatterireissultaan. Yleisen edun kannalta on parasta siirtyä hetkeksi hoitamaan parisuhdetta. Siihen kuluu todennäköisesti tommonen kolmevarttia joten palannen vielä illan mittaan :)
 
No niin! Luiskahti yli kolmenvartin. Rupatellessa.
Lyhyesti vielä lasten... tai omalla kohdalla paremminkin lapsenkasvatuksesta.
 
Jälkeenpäin on harmittanut, että allekirjoittaneen toimesta perheessämme on vain yksi jälkeläinen. Tämä ainukainen on ihan kultatyttö, mutta hän itsekin harmittelee joskus kepeästi kun ei ole sisaruksia. Ei mikään ihme, varsinkaan siinä vaiheessa kun vanhemmat eivät aikanaan ole enää saatavilla. Ja toisekseen sisarusparvessa kakrut kasvattavat tietämättään toisiaan ja oppivat sosiaalisuutta.
 
Harmittaa, että niin fyysisen kuin henkisenkin napanuoran merkityksen ymmärtää vasta nyt.
 
P.S. Kiitos Kivi lämpimistä sanoista. Fiilispohjalta mennään edelleenkin....)
greshgurt25.02.2006 03:17:37
On tää maailma kyllä melkonen hullunmylly. Varsinkin mulle ja tyttikselle. Tänään baarissa hän avautuu siitä kuinka hän on vasta 21 weee ja joskus haluttas jotain muutakin, ei oo kivaa sitoutua niin nuorena. Kyllähän minä ymmärrän, sanon, ja melkein ymmärrän. Itestäkin joskus tuntuu siltä. Ei voi mitään. Sanoisin jopa että aika normaalia. Mie ymmärrän ja ymmärrän seurauksetkin.
 
Sitten tyttökaveri kuitenkin päätyyy pussaamaan työkaveriaan tämän kihlatun nähden. Näin hän tulee kertomaan. Ei kovin kiva juttu. Lopulta tämä surullinen nainen päätyy lyömään tyttökaveriani turpaan. Kenen puolella minä olen? Tyttökaveriani minä yritän puolustaa. Siinä sitä sitten ollaankin, kun asiasta jutellaan. En tiedä miksi, mutta eniten käy sääliksi tätä työkaverin tyttökaveria. Oon vitun surullinen sen puolesta. Oma tyttis kai sai jonkin opetuksen. Itsekin tavallaan sellasisen sain pari kuukautta sitten, vaikka ei se minun vikaani ollut.
 
Mutta äsken koiraa ulkoiluttaessa sitä tuli silti ajateltua, että ihana ja ihmeellinen on elämä.
greshgurt25.02.2006 04:12:50
Saaks mitään reklamaatiota jos kasvatus on mennyt pieleen?
Minustakin tuli tälläinen työtä, armeijaa ja kaiketi vastuutakin pelkäävä paskahousu, kelle voin valittaa? Vai oonks vaan perseestä? Samanlainen oon ollut jo pienestä pitäen.
Closure25.02.2006 12:14:01
On tää maailma kyllä melkonen hullunmylly. Varsinkin mulle ja tyttikselle. Tänään baarissa hän avautuu siitä kuinka hän on vasta 21 weee ja joskus haluttas jotain muutakin, ei oo kivaa sitoutua niin nuorena. Kyllähän minä ymmärrän, sanon, ja melkein ymmärrän. Itestäkin joskus tuntuu siltä. Ei voi mitään. Sanoisin jopa että aika normaalia. Mie ymmärrän ja ymmärrän seurauksetkin.
 
Sitten tyttökaveri kuitenkin päätyyy pussaamaan työkaveriaan tämän kihlatun nähden. Näin hän tulee kertomaan. Ei kovin kiva juttu. Lopulta tämä surullinen nainen päätyy lyömään tyttökaveriani turpaan. Kenen puolella minä olen? Tyttökaveriani minä yritän puolustaa. Siinä sitä sitten ollaankin, kun asiasta jutellaan. En tiedä miksi, mutta eniten käy sääliksi tätä työkaverin tyttökaveria. Oon vitun surullinen sen puolesta. Oma tyttis kai sai jonkin opetuksen. Itsekin tavallaan sellasisen sain pari kuukautta sitten, vaikka ei se minun vikaani ollut.
 
Mutta äsken koiraa ulkoiluttaessa sitä tuli silti ajateltua, että ihana ja ihmeellinen on elämä.

 
Kuulostaa shitiltä - pienemmästäkin vituttaa jos todella rakastaa. Ja joitakin asioita on liian vaikea unohtaa, vaikka niistä puhutaankin. Ihana ja ihmeellinen elämä - usein.
ten26.02.2006 16:51:40
Lauantai 25.2. 2006
 
Heitin tyttöystäväni kaverinsa kanssa auttamaan kolmannen kaverin muutossa. Sovittiin, että haen tytöt sitten joskus baarireissujen jälkeen kotiin. No ilta meni siihen asti aivan hyvin kunnes kello alkoi olla neljä, eikä tyttöystävästä kuulu mitään. No minähän sitten lähettelen viestiä ja soitan. Puhelin kiinni. Siinäpä sitten soittelen tyttöystävän kavereille, ei vastausta.
 
Kello 5:36
Välitystiedot saapuvat puhelimeeni. Tyttöystävän puhelin on siis auki. Soitan. Ensin ei mitään vastausta. Seuraavalla soitolla joku äijä vastaa puhelimeen "haloo" ja pistää luurin kiinni. Tämän jälkeen soitan vielä kerran ja luuri lyödään suoraan korvaan. Tämän jälkeen puhelin on taas kiinni.
 
Lähden tämän jälkeen ajamaan tyttöystävän kaverille, jota he siis olivat muuttamassa. Kurkkaan ikkunasta sisään, niin mitäpä näenkään. Tyttöystäväni nukkuu kaverinsa olohuoneessa jonkun äijän sylissä. Ajan takaisin kotiin. Menen nukkumaan.
 
Kello 10:20
Herään. Lähden ajelemaan taas tyttöystäväni kaverille. Kävelen suoraan oven taakse ja rupean soittamaan ovikelloa. Ei vastausta. Soittelen siinä sitten vielä hetken, jonka jälkeen huudan postilaatikosta, että "ala nyt avaamaan sitä ovea". Tyttöystävä tulee ulos, mutta sen sijaan, että olisi yhtään häpeissään, alkaa aukomaan minulle, että kuinka mä kehtaan tulla aamulla riehumaan oven taakse. Keskustelu päättyy siihen että tyttöystäväni sanoo tarvitsevansa "omaa aikaa". Minäpä siitä sitten lähden ovet paukkuen helvettiin ja ajan hänen kotiinsa. Kaivan kaikki tavarani ulos kaapeista jonka jälkeen kirjoitan melkoisen katkeran kirjeen ja lähden omille kämpilleni.
 
Jatkoa seuraa, mutta lienee niin, että siirryn tästä "Sinkkulangan" puolelle...
Kitaravirtuaali26.02.2006 16:53:24
Jatkoa seuraa, mutta lienee niin, että siirryn tästä "Sinkkulangan" puolelle...
 
Nähdäkseni ainoa ratkaisu tuossa tilanteessa. Ei hitto, sympatiaa ja jaksamista.
Jani The Rock26.02.2006 17:14:30
Nähdäkseni ainoa ratkaisu tuossa tilanteessa. Ei hitto, sympatiaa ja jaksamista.
 
Juurikin näin. Tuollasta ei soisi tapahtuvan kenellekään. Maailma on paska ja suurin osa ihmisistä samoin.
Antroid26.02.2006 17:15:40
Jatkoa seuraa, mutta lienee niin, että siirryn tästä "Sinkkulangan" puolelle...
 
Ai saatana. Tota ei kyllä toivo kenellekään. Jaksamista. "She's not worth it..."
ten26.02.2006 17:30:35
Huomenna pitäis siis keskustella aiheesta. Paljon paskemmat fiilikset ei vois juuri olla. Tyttöystävä paskoo suhteen ja Suomi häviää Ruotsille Olympiafinaalissa! Kiitos ja näkemiin! Menen vetämään Jalua!
Jani The Rock26.02.2006 17:31:48
Huomenna pitäis siis keskustella aiheesta. Paljon paskemmat fiilikset ei vois juuri olla. Tyttöystävä paskoo suhteen ja Suomi häviää Ruotsille Olympiafinaalissa! Kiitos ja näkemiin! Menen vetämään Jalua!
 
Paljonko tossa nyt on keskusteltavaa.
DaKiller26.02.2006 17:35:16
Ai saatana. Tota ei kyllä toivo kenellekään. Jaksamista. "She's not worth it..."
ten26.02.2006 17:37:56
Paljonko tossa nyt on keskusteltavaa.
 
No sen verran, että haluan saada jonkinlaisen lopetuksen tälle jutulle, koska oon aivan pihalla, että mitä tässä on tapahtunut. Closure. Mieltä kaivaa tällä hetkellä niin monta asiaa, että pakko saada jotain vastauksia.
KTR26.02.2006 17:39:15
Voi hitto. Karmaisevaa, kuinka kusipäisiä ihmiset voi olla. Parisuhteessa kun ei koko ajan voi olla "kivaa ja ihanaa". Siihen kuuluu myös päätös olla toisen kanssa, se ei ole koko ajan vaan sitä ihanaa pusihalia. Sen suhteen alun ihq pusihali-vaihe kun menee ohi, niin se ei tarkoita että suhde on ohi. Pakostakin suhteissa tulee jossain vaiheessa ehkä pientä kyllästymisen tai väsymisen fiilistä, mutta jos on päättänyt, että on toisen kanssa niin niistä pääsee ohi ja ajan myötä se yhteenkuuluvuuden tunne siitä kasvaa. Joillain on ilmeisesti vain käsitys, että "kun tapaa sen oikean" niin kaikki ihanan yhteiselon avaimet annetaan ilmaiseksi käteen. Ei noin, kyllä se vaatii ihan työtä ja päättäväisyyttäkin. No toivottavasti joku tajusi mitä tarkoitan. Mutta olen kyllä pahoillani kaikkien kusipäisten ihmisten uhrien puolesta. :(
Härski26.02.2006 17:39:24
No sen verran, että haluan saada jonkinlaisen lopetuksen tälle jutulle, koska oon aivan pihalla, että mitä tässä on tapahtunut. Closure. Mieltä kaivaa tällä hetkellä niin monta asiaa, että pakko saada jotain vastauksia.
 
Niin, voin vaan kuvitella, että sulla on päällimmäisenä mielessä: MIKSI?
Pande26.02.2006 17:45:22
Voi hitto. Karmaisevaa, kuinka kusipäisiä ihmiset voi olla. Parisuhteessa kun ei koko ajan voi olla "kivaa ja ihanaa". Siihen kuuluu myös päätös olla toisen kanssa, se ei ole koko ajan vaan sitä ihanaa pusihalia. Sen suhteen alun ihq pusihali-vaihe kun menee ohi, niin se ei tarkoita että suhde on ohi. Pakostakin suhteissa tulee jossain vaiheessa ehkä pientä kyllästymisen tai väsymisen fiilistä, mutta jos on päättänyt, että on toisen kanssa niin niistä pääsee ohi ja ajan myötä se yhteenkuuluvuuden tunne siitä kasvaa. Joillain on ilmeisesti vain käsitys, että "kun tapaa sen oikean" niin kaikki ihanan yhteiselon avaimet annetaan ilmaiseksi käteen. Ei noin, kyllä se vaatii ihan työtä ja päättäväisyyttäkin. No toivottavasti joku tajusi mitä tarkoitan. Mutta olen kyllä pahoillani kaikkien kusipäisten ihmisten uhrien puolesta. :(
 
Naulan kantaan.
 
Eipä sitä osaa lohduttaa oikein mitenkään kun tietää miltä tossa tilanteessa tuntuu, mutta parempaa onnea seuraavaan suhteeseen!
Jani The Rock26.02.2006 17:51:39
Voi hitto. Karmaisevaa, kuinka kusipäisiä ihmiset voi olla. Parisuhteessa kun ei koko ajan voi olla "kivaa ja ihanaa". Siihen kuuluu myös päätös olla toisen kanssa, se ei ole koko ajan vaan sitä ihanaa pusihalia. Sen suhteen alun ihq pusihali-vaihe kun menee ohi, niin se ei tarkoita että suhde on ohi. Pakostakin suhteissa tulee jossain vaiheessa ehkä pientä kyllästymisen tai väsymisen fiilistä, mutta jos on päättänyt, että on toisen kanssa niin niistä pääsee ohi ja ajan myötä se yhteenkuuluvuuden tunne siitä kasvaa. Joillain on ilmeisesti vain käsitys, että "kun tapaa sen oikean" niin kaikki ihanan yhteiselon avaimet annetaan ilmaiseksi käteen. Ei noin, kyllä se vaatii ihan työtä ja päättäväisyyttäkin. No toivottavasti joku tajusi mitä tarkoitan. Mutta olen kyllä pahoillani kaikkien kusipäisten ihmisten uhrien puolesta. :(
 
Jep. Ja sellasestakin olen joskus isoilta pojilta kuullut, että kun se ensirakkauden huuma haihtuu ja arki astuu parisuhteeseen, niin todetaan jotta "oho, tää ei sit vissiin ollutkaan se oikea". Ja siirrytään seuraavaan.
KTR26.02.2006 17:57:44
Jep. Ja sellasestakin olen joskus isoilta pojilta kuullut, että kun se ensirakkauden huuma haihtuu ja arki astuu parisuhteeseen, niin todetaan jotta "oho, tää ei sit vissiin ollutkaan se oikea". Ja siirrytään seuraavaan.
 
No tiivistit sen, mitä tuossa äsken yritinkin sanoa. Jep.
ten26.02.2006 18:22:06
Jep. Ja sellasestakin olen joskus isoilta pojilta kuullut, että kun se ensirakkauden huuma haihtuu ja arki astuu parisuhteeseen, niin todetaan jotta "oho, tää ei sit vissiin ollutkaan se oikea". Ja siirrytään seuraavaan.
 
Tässä meidän suhteessa ongelmana lieni se, että KAS KUMMAA en halunnut vielä 4kk seurustelun jälkeen ruveta tekemään lapsia ja tyttö halusi. Tai oikeastaan se jäi vähän hämärän peittoon, että halusiko oikeasti, vai sanoiko vain. Itse olen kohta 22 ja tyttöystäväni on nyt 20. No toiset haluu lapsia ja toiset haluu ROKATA! Meitsi ainaki rokkaa! Vedän vähän lisää jalua ja sitten lähen Kauppatorille!
Mr.Babbit26.02.2006 18:26:17
Tässä meidän suhteessa ongelmana lieni se, että KAS KUMMAA en halunnut vielä 4kk seurustelun jälkeen ruveta tekemään lapsia ja tyttö halusi. Tai oikeastaan se jäi vähän hämärän peittoon, että halusiko oikeasti, vai sanoiko vain. Itse olen kohta 22 ja tyttöystäväni on nyt 20. No toiset haluu lapsia ja toiset haluu ROKATA! Meitsi ainaki rokkaa! Vedän vähän lisää jalua ja sitten lähen Kauppatorille!
 
pikkasen liian aikaista lapsien hankkimiselle, sanoisin.
Härski26.02.2006 18:30:36
pikkasen liian aikaista lapsien hankkimiselle, sanoisin.
 
Niinhän sitä luulis, mutta onhan noita 15 v- yh äippiäkin, että tuota...
 
Tosiaan, ehkäpä kaupungeissa asuvat näin kuvittelevat, "aikaisin on vitsa väännettävä" tuntuu olevan maaseudulla kovakin sana... Omastakin mielestäni se on niin, että ensin kasvetaan aikuiseski, ennen kuin aletaan vanhemmaksi. Sama pätee siihen seurusteluunkin. Leikitään lapsena, ei parisuhteessa.
 
EDIT: nojo, antaapa olla. Miks mua alkaa aina vaan vituttamaan tommoset kohtalot, kuten ten:illä? Aika hankkia elämä?
Mr.Babbit26.02.2006 18:40:37
Niinhän sitä luulis, mutta onhan noita 15 v- yh äippiäkin, että tuota...
 
Tosiaan, ehkäpä kaupungeissa asuvat näin kuvittelevat, "aikaisin on vitsa väännettävä" tuntuu olevan maaseudulla kovakin sana... Omastakin mielestäni se on niin, että ensin kasvetaan aikuiseski, ennen kuin aletaan vanhemmaksi. Sama pätee siihen seurusteluunkin. Leikitään lapsena, ei parisuhteessa.
 
EDIT: nojo, antaapa olla. Miks mua alkaa aina vaan vituttamaan tommoset kohtalot, kuten ten:illä? Aika hankkia elämä?

 
no ikä, mutta ennen kaikkea 4 kk suhteen jälkeen..
Jani The Rock26.02.2006 18:46:44
Miks mua alkaa aina vaan vituttamaan tommoset kohtalot, kuten ten:illä? Aika hankkia elämä?
 
Jos jostakin löydät, niin kerroppa mullekin mistä sellasen saa.
Härski26.02.2006 18:48:26
Jos jostakin löydät, niin kerroppa mullekin mistä sellasen saa.
 
Tottakai kerron. Lähden tstä treenikämpälle, joten tuloksia tuskin kannattaa odottaa ihan hetimiten. I'll be in touch.
greshgurt26.02.2006 19:36:52
Voi hitto. Karmaisevaa, kuinka kusipäisiä ihmiset voi olla. Parisuhteessa kun ei koko ajan voi olla "kivaa ja ihanaa". Siihen kuuluu myös päätös olla toisen kanssa, se ei ole koko ajan vaan sitä ihanaa pusihalia. Sen suhteen alun ihq pusihali-vaihe kun menee ohi, niin se ei tarkoita että suhde on ohi. Pakostakin suhteissa tulee jossain vaiheessa ehkä pientä kyllästymisen tai väsymisen fiilistä, mutta jos on päättänyt, että on toisen kanssa niin niistä pääsee ohi ja ajan myötä se yhteenkuuluvuuden tunne siitä kasvaa. Joillain on ilmeisesti vain käsitys, että "kun tapaa sen oikean" niin kaikki ihanan yhteiselon avaimet annetaan ilmaiseksi käteen. Ei noin, kyllä se vaatii ihan työtä ja päättäväisyyttäkin. No toivottavasti joku tajusi mitä tarkoitan. Mutta olen kyllä pahoillani kaikkien kusipäisten ihmisten uhrien puolesta. :(
 
Mun mielestä tästä vois vetää senkin johtopäätöksen, että Tenin kannattais tosiaan ainakin edes yrittää selvittää tuota asiaa mahdollisen tulevan exänsä kanssa. Jos vaaditaan ei-luovuttamisia arjessa, niin vois sitä olla luovuttamatta aina niissä pahimmissakin paikoissa. Ei ihminen tiedä parisuhteesta hevonvittuakaan ennen kuin sydän särkyy ensimmäisen tai joskus kolmannenkin kerran.
 
Tässä meidän suhteessa ongelmana lieni se, että KAS KUMMAA en halunnut vielä 4kk seurustelun jälkeen ruveta tekemään lapsia ja tyttö halusi. Tai oikeastaan se jäi vähän hämärän peittoon, että halusiko oikeasti, vai sanoiko vain. Itse olen kohta 22 ja tyttöystäväni on nyt 20.
 
Ja tästä tulee lähinnä mieleen se, että eipä vaikuta kovinkaan vastuulliselta käytökseltä wannabe-äidiltä, jos heti ukko laitetaan vaihtoon jos ei vauvanteko vielä kiinnosta. Oon kuullu juttua että vanhempien pitäisi just olla kärsivällisiä ja vastuullisia. Entäs jos se saiski lapsen mutta se ei nyt sattuis olemaankaan se maailman ihanin rääpäle? Jospa se vaikka haisee ja itkee?
 
Enkä kyllä jaksa oikeen uskoa siihenkään, että se baarista löydetty köriläs sen enempää sitä vauvaa haluaisi.
Czar26.02.2006 19:58:58
Jep. Ja sellasestakin olen joskus isoilta pojilta kuullut, että kun se ensirakkauden huuma haihtuu ja arki astuu parisuhteeseen, niin todetaan jotta "oho, tää ei sit vissiin ollutkaan se oikea". Ja siirrytään seuraavaan.
 
Hölökohtaisesti odotan aina innolla nimenomaan sitä, että se "huuma" väistyy ja tylsä arki astuu esiin.
 
No ei vais - minun kanssa arki ei nimittäin koskaan ole tylsää ;)
 
Mutta siis, se huuma on vähän niin kuin kissanpentu: Ihan söpö, ja niitä alkaa kaivata aina aika-ajoin, mutta sitten kun sellainen on, vannoo mielessään, ettei enää ikinä lankea samaan ansaan. Mieli täyttyy söpöstelystä ja lirkutuksesta oksennukseen asti, eikä terve järki juokse edes sen vertaa kuin normaalisti.
 
Ei sillä, etten pitäisi kissanpennuista. Sitä paitsi, isoissa kissoissa on enemmän luonnetta kuin penskoissa, ja näin koen myös "kypsemmät" suhteet.
 
Juuh, seinähulluja höpinöitä uuden kissanpennun innoittamana. Nimim. odotan tasaista arkea niin tasaisena kuin se minulle näyttäytyykään.
Enter27.02.2006 09:44:26
Eilen näin häntä ensimmäisen kerran viikkoon. Tuntui ihanalta katsoa häntä suoraan silmiin, ja olla lähellä. Aikaa ei vain pysäyttänyt mikään, kymmenen minuutin matkalla meni reilu 3 tuntia. Olimme parkissa hänen autossa kymmenestä yhteen illalla. Eikä millään muulla ollut mitään väliä, ei sillä että huomenna pitäisi herätä aikaisin kouluun, ei sillä että vanhemmat katsoi ikkunasta kun olimme vain, ei silläkään että hänen ajolupansa meni umpeen kello 12 yöllä, ei niin millään. Tämä ei ollut jotain tavanomaista, mitä sattuisi jokapäivä, ainakaan minulle. Tunnelma oli vain niin erilainen kuin ikinä. Tietäisittekin semmoisen onnentunteen mikä oli kun astuin ovesta sisään rauhallisen pimeään taloon.. ajatukset rakkaassani.
ten27.02.2006 22:30:43
Nyt tulee kännikirjoitus!
 
Oon tässä kelaillu tätä tapahtunutta. Olen kyllä valmis jatkamaan tätä suhdetta... joskus tulevaisuudessa, mutta nyt juuri tarvitsen vastauksia kysymyksiin. Vaikka tämä ei oikeastaan omaan arvomaailmaani mahdukaan, niin jos kyseessä on ollut vain se, että tyttöystäväni on nukkunut jonkun toisen vieressä, niin olen valmis antamaan sen anteeksi. Kunhan aika kuluu. Niin paljon rakkautta tästä sydämestä löytyy häntä kohtaan.
 
Mikään suhde ei ole helppo. Ja mielestäni hyvän suhteen takia kannattaa taistella. Olen valmis kärsimään tämän suhteen eteen. Olen myös valmis venymään ja ymmärtämään JOS saan kunnollisia perusteita tapahtuneelle ja JOS tyttöystäväni pystyy myös venymään ja ymmärtämään tietyissä asioissa.
 
Tämä täytyy aloittaa kuitenkin ihan alusta. Asutaan alkuun ihan rauhassa molemmat omissa kämpissä ja nähdään sitten kun siltä tuntuu. Ja jos tuntuu taas lähtevän hyvin, niin sitten voidaan harkita sitä yhdessä asumista uudelleen. Siis tässähän nyt on monta JOS- ja MUTTA-sanaa välissä, mutta minä olen valmis venymään.
 
PS. Olen myös kännissä!
faith27.02.2006 22:43:05
Mikään suhde ei ole helppo.
 
Aivan totta. Aina tulee jokin asia joka alkaa hiertää, jossain vaiheessa. Tai sitten suhde on eloton tai toinen osapuoli tukahtuu suhteessa. Mutta eipä juuri taida olla suhdetta ilman konflikteja. Ja hyvä niin; kumpikaan osapuoli ei ala elää "varjoelämää", mukautua toisen tapoihin liikaa tmv.
 
Ja mielestäni hyvän suhteen takia kannattaa taistella.
 
Hyvä kanta, pidä siitä kiinni!
Kitaravirtuaali27.02.2006 22:49:10
Hyvä kanta, pidä siitä kiinni!
 
Erittäin hyvä kanta.
greshgurt27.02.2006 23:26:15
Mikään suhde ei ole helppo. Ja mielestäni hyvän suhteen takia kannattaa taistella. Olen valmis kärsimään tämän suhteen eteen. Olen myös valmis venymään ja ymmärtämään JOS saan kunnollisia perusteita tapahtuneelle ja JOS tyttöystäväni pystyy myös venymään ja ymmärtämään tietyissä asioissa.
 
Minäkin olen mielestäni kärsinyt suhteessani, ja tyttöystävänikin on. Aina jälkeenpäin ajatellessani se kärsimys ei tunnu enää hirveältä. Ehkä asioita joskus ottaa jotenkin liian tosissaan. Kaikesta etsii jotain merkkiä tai kaiken pitäis tuntua just joltain tietyltä. Mutta asioita vaan sattuu. Ehkei ihminen ihan ole luotu tänne vaistojen maailmaan.
 
Niin, siis kärsimys tuntuu aina kärsiessä pahalta, enkä minä prkl haluaisi turhan takia kärsiä. Eikä kärsimyskään ole automaattisesti minkään roskiinheiton arvoista. Meitsi haluais elää mieluiten nykyisyydessä ja hieman tulevaisuudessa, menneisyydestä otetaan sitten vaan matkaeväät.
 
Tässä ei nyt ollu kai mitään järkeä, mutta emmätiiä, näyttää hyvältä.
Jani The Rock27.02.2006 23:38:24
Ja mielestäni hyvän suhteen takia kannattaa taistella.
 
Taistelukentille on jäänyt pirusti sankarivainajia. Ja joillekin on tullut elinikänen invaliditeetti. Rakkausasioissa kärsineelle ei tipu korvausta edes valtiokonttorista.
 
Mä oon pasifisti tässäkin asiassa.
Ossi27.02.2006 23:44:14
Meitsi haluais elää mieluiten nykyisyydessä ja hieman tulevaisuudessa, menneisyydestä otetaan sitten vaan matkaeväät.
 
Bingo! Päivän mietelauseen aineksia :)
ten28.02.2006 02:35:17
Taistelukentille on jäänyt pirusti sankarivainajia. Ja joillekin on tullut elinikänen invaliditeetti. Rakkausasioissa kärsineelle ei tipu korvausta edes valtiokonttorista.
 
Mä oon pasifisti tässäkin asiassa.

 
Olen valmis ottamaan sen riskin! Pasifisti olen tosin lähes kaikessa muussa!
 
Tätä asiaa on nyt kelailtu tässä muutama päivä (tai siis olen yksinäni ja kavereitten ja perheen kanssa kelaillu). Kuitenkin se, että parisuhde pääsisi taas sille tietylle tasolle, että voidaan puhua ihan mistä vaan ja olla välillä persreikiä, ottaa hetken aikaa. JOS tämä parisuhde tästä elpyy, niin se lähtee sitten ihan nollasta se elvytys. Kuulostaa joltain elokuvalta, kliseeltä, ihan miltä vaan. Mä olen tätä nyt kelaillut pääni puhki ja tämä tyttö on sellainen josta en halua luopua. Aikaa se ottaa, mutta mulla ei tässä mitään muuta olekaan kuin aikaa. Tai ainakaan mun mielestä 21-vuotiaalla ei ole muuta kuin aikaa!
 
E: Meitsi haluais elää mieluiten nykyisyydessä ja hieman tulevaisuudessa, menneisyydestä otetaan sitten vaan matkaeväät.
Tämä ansaitsee plussan!
Mikaelo28.02.2006 08:31:34
Taistelukentille on jäänyt pirusti sankarivainajia. (snip)
Mä oon pasifisti tässäkin asiassa.

 
Enemmänkin sivari ;)
Jani The Rock28.02.2006 10:23:10
Enemmänkin sivari ;)
 
Joo, tai rintamakarkuri...
 
Pitänee kumminkin tarkentaa, että meinaan sitä jotta jos eukko on mennäkseen niin menköön sitten. Mä en jaksa sellasta, jos pitää alkaa kilvoitella neidon suosiosta kuin joku sir Galahad konsanaan tai suorittaa urotekoja kuin Herkules. Jos ei tämä tavallinen minä riitä, niin olkoon riittämättä. "Eksä nyt nää että mä oon se paras vaihtoehto"! Blaahh...
 
Eri asia on sitten se, jos joku äijä alkaa väkisin kinkeämään mun ja sydänkäpysen väliin. Silloin tapellaan ja tarvittaessa tapetaan.
Mikaelo28.02.2006 10:28:26
Jos ei tämä tavallinen minä riitä, niin olkoon riittämättä. "Eksä nyt nää että mä oon se paras vaihtoehto"! Blaahh...
 
Eri asia on sitten se, jos joku äijä alkaa väkisin kinkeämään mun ja sydänkäpysen väliin. Silloin tapellaan ja tarvittaessa tapetaan.

 
Eikös tuossa ole hieman ristiriitaa?
Ei sydänkäpysiä väkisin varasteta, kyllä siinä omalla rakkaallakin on aina oma sanansa.
 
Eli väliin kinkeävää äijää vastaan olisit valmis suhteen puolesta tappelemaan, mutta muuten "sää riität"?
Jani The Rock28.02.2006 10:58:14
Eikös tuossa ole hieman ristiriitaa?
 
Ei mun mielestäni.
 
Ei sydänkäpysiä väkisin varasteta, kyllä siinä omalla rakkaallakin on aina oma sanansa.
 
Nii-in.
 
Eli väliin kinkeävää äijää vastaan olisit valmis suhteen puolesta tappelemaan, mutta muuten "sää riität"?
 
Niin, tai olen riittämättä. Ristiriitasta on mun mielestä pikemminkin se, että aina tolkutetaan siitä että "parisuhteessa pitää olla vapautta ja tilaa hengittää ja plääplääplää". Sitten kun toinen ottaa ja hengittää sitä vapauden ilmaa vähän syvempään, niin kyllä sitten noustaan barrikadeille ja ollaan niin taistelijaa että. Ja itketään kun maito on maassa. Ennaltaehkäsevä työkin on usein aika kova juttu. Semmosta mä olen koittanut parisuhteessa harjottaa. Tällä omalla vajavaisella tavallani olen koittanut olla niin hyvä mies kuin mahdollista. Sellanen, että mun kanssa olis hyvä olla. Mikä ei sitten tuloksista päätellen ole kuitenkaan toiminut kovin hyvin. Siitä huolimatta luulis kumminkin että harva nainen tai mies haluaa lähteä hyvästä suhteesta. Vaan en mä tiedä, ehkä joistain ihmisistä on kiva pistää vastakkaisen sukupuolen edustajat hyppimään pillinsä mukaan ja juoksemaan perässään. Mä en kuitenkaan ala sellaseen touhuun ollenkaan. Semmonen saippuaoopperapaska kuuluu telkkariin enkä mä halua jälkeäkään siitä omaan elämääni. Tämä ei nyt kuitenkaan liity mun entisiin seurustelukumppaneihini mitenkään. Ja mainittakoon myös tässä yhteydessä, että edelläolevat kommenttini eivät ole suunnattu millään tavalla toveri Ten:iä vastaan eikä niillä ole muutenkaan mitään tekemistä hänen postaustensa kanssa.
 
Mutta kyllähän asia niin on, että jos joku katsoo alkaa asiakseen piirittää seurustelukumppania ja kumppani kertoo siitä ei-pitävänsä, niin silloin sille asialle tehdään jotakin. Ja sillä tavalla että viesti tulee varmasti selväksi.
Mikaelo28.02.2006 11:33:52
Ennaltaehkäsevä työkin on usein aika kova juttu. Semmosta mä olen koittanut parisuhteessa harjottaa. Tällä omalla vajavaisella tavallani olen koittanut olla niin hyvä mies kuin mahdollista.
 
Asioista keskustelu on ennaltaäehkäisyyn paras ja ainoa väline.
Kaikkeen kun ei voi varautua. Sitapaitti, jos koko ajan on varautunut pahimpaan, niin kyllähän se käyttäytymisessä näkyy.
Itse olen yrittänyt olla aina "täysillä" mukana, ja turpaankin on tullut monta kertaa.
Mä kun olen perusluonteeltani ihmisiin liiankin sinisilmäisesti luottava hömppä :)
 
Mutta kyllähän asia niin on, että jos joku katsoo alkaa asiakseen piirittää seurustelukumppania ja kumppani kertoo siitä ei-pitävänsä, niin silloin sille asialle tehdään jotakin. Ja sillä tavalla että viesti tulee varmasti selväksi.
 
Kyllä, tuossa tilanteessa ilman muuta.
greshgurt28.02.2006 13:54:18
Mutta kyllähän asia niin on, että jos joku katsoo alkaa asiakseen piirittää seurustelukumppania ja kumppani kertoo siitä ei-pitävänsä, niin silloin sille asialle tehdään jotakin. Ja sillä tavalla että viesti tulee varmasti selväksi.
 
Onkohan tuo nyt tarpeen? Jos kumppani ei kerta kyseisestä myyrästä pidä, niin mitäs hätää siinä on? Minä antaisin asian aika lailla vaan olla. En kyllä mitenkään kaveerais sen tyypin kanssa, mutta enpä paljon muutenkaan välittäis. Kyllä se kumppani osaa sille sanoa. Ja jos ei usko, niin sitte siinä vaiheessa voi alkaa miettimään jotain vähän "kovempaa". Kyllä ne yleensä uskoo heti.
 
En minä ole mikään kumppanini suojeluspyhimys, ennemminkin horjumisenestolaite.
Jani The Rock28.02.2006 14:14:59
Ja jos ei usko, niin sitte siinä vaiheessa voi alkaa miettimään jotain vähän "kovempaa".
 
Tätähän mä justiin tarkotin.
 
En minä ole mikään kumppanini suojeluspyhimys, ennemminkin horjumisenestolaite.
 
Jep. Rollaattoria tässä pian alkaa tarvitsemaan itse kukin... *wirn*
Johnnyk28.02.2006 16:28:43
Pitänee kumminkin tarkentaa, että meinaan sitä jotta jos eukko on mennäkseen niin menköön sitten. Mä en jaksa sellasta, jos pitää alkaa kilvoitella neidon suosiosta kuin joku sir Galahad konsanaan tai suorittaa urotekoja kuin Herkules.
 
Tästä muuten tuli mieleen Akun, Iineksen ja Hannu Hanhen kolmiodraama. Harmi vaan että noita Iineksen kaltaisia naisia löytyy oikeastikin.
Tempura28.02.2006 18:40:14
Tästä muuten tuli mieleen Akun, Iineksen ja Hannu Hanhen kolmiodraama. Harmi vaan että noita Iineksen kaltaisia naisia löytyy oikeastikin.
 
Se Iines on kyllä yksi perkeleen hotakko. Metsään pitäisi viedä ja kaivaa mättään alle.
ten28.02.2006 19:47:19
Ei olla vieläkään puhuttu kasvokkain.
Tänään puhuttiin kahdesti puhelimessa. Minähän tässä nyt sitten olen muka se isompi paha ja lapsellinen ja muutenkin tyhmä. Asioihin ei tullut mitään selvyyttä. Vastaus lähes joka kysymykseen oli että "en mä voi muistaa, kun me oltiin kaikki niin kännissä". Olo on tällä hetkellä kutakuinkin maailman paskin! Jatkan dokaamista! Paino on pudonnut kahdessa päivässä semmosen kolme kiloa. Ei ole siistiä.
rrruby28.02.2006 21:31:50
Kaikkeen kun ei voi varautua. Sitapaitti, jos koko ajan on varautunut pahimpaan, niin kyllähän se käyttäytymisessä näkyy.
 
Tuosta mä tunnistan itseni.
rrruby28.02.2006 21:34:42
Ei olla vieläkään puhuttu kasvokkain.
Tänään puhuttiin kahdesti puhelimessa. Minähän tässä nyt sitten olen muka se isompi paha ja lapsellinen ja muutenkin tyhmä.

Mikä siinä on, että niin monesti se rumasti tehnyt ihminen kääntää kaiken kilttiä vastaan?Ei kai huomata omia vikoja.
ten28.02.2006 21:37:30
Mikä siinä on, että niin monesti se rumasti tehnyt ihminen kääntää kaiken kilttiä vastaan?Ei kai huomata omia vikoja.
 
Se on se paniikki, kun jää kiinni jostain pahasta, vaikka luuli selviävänsä siitä ilman ongelmia.
Härski28.02.2006 21:40:47
Ei olla vieläkään puhuttu kasvokkain.
Tänään puhuttiin kahdesti puhelimessa...

 
Taitaa olla kyseessä maailman turhin ihminen.
ten01.03.2006 02:37:26
Mun mielestä tästä vois vetää senkin johtopäätöksen, että Tenin kannattais tosiaan ainakin edes yrittää selvittää tuota asiaa mahdollisen tulevan exänsä kanssa. Jos vaaditaan ei-luovuttamisia arjessa, niin vois sitä olla luovuttamatta aina niissä pahimmissakin paikoissa. Ei ihminen tiedä parisuhteesta hevonvittuakaan ennen kuin sydän särkyy ensimmäisen tai joskus kolmannenkin kerran.
 
Kyllä mä olen edelleenkin valmis kokeilemaan tämän suhteen siipiä tulevaisuudessa JOS nämä asiat saadaan puhuttua halki ja jos molemmat ovat valmiita jatkamaan. Minä ainakin olen, koska olen niin umpirakastunut. Ja juuri tuo, että jos on valmis taistelemaan ja selvittämään tämän asian, niin kyllä sitten pystyy selvittämään melkein mitä vaan.
 
-> Jalu!
bonecrusher01.03.2006 02:43:08
Ilmeisesti kaikki sujuu, kun kesällä tulee 8 vuotta täyteen yhteistä taivalta kauniimman osapuolen kanssa.
ten01.03.2006 02:57:56
Ilmeisesti kaikki sujuu, kun kesällä tulee 8 vuotta täyteen yhteistä taivalta kauniimman osapuolen kanssa.
 
Mä olen onnellinen teidän puolesta! Kyllä itsekin varmaan joskus pääsen tohon!
tigrushka03.03.2006 12:51:35
Ilmeisesti kaikki sujuu, kun kuun lopussa tulee 12 vuotta täyteen yhteistä taivalta komeamman osapuolen kanssa.
Jonte04.03.2006 01:20:40
Sana on vapaa. Mikä sujuu, mikä ei? Ongelmia/ratkasuja?
 
Voisinpas ite alottaa. Harmittaa suunnattomasti kun tuo mun parempi puoli on niin hirveän epävarma itestään ja meistä; ollaan seurusteltu kohta vuosi ja se on edelleen vakuuttunu siitä että mie jätän sen heti ku löyän jonku paremman.

 
Männöö vähä vituiks. Eukko hää ei ymmärrä soittajan psyykee.
Enter06.03.2006 12:10:19
Pieni poikakin voi siis olla se mailman onnellisin.
 
Tajusin että tämä on kestänyt jo yli kuukauden. Ja se on paljon minulle, joka ei ole niin seurustelevaa tyyppiä. Itsevarmuutta olen jostain saanut, minun ei tarvitse olla enään niin seipään niellyt, toisin kuin edellisessä suhteessa. jota EN TODELLAKAAN halua muistaa koska nyt huomaan että en ollut täysiä mukana siinä, ja hyvä niin. piste.
 
Mutta takaisin nykyiseen. Ikinä en osannut kuvitella että voisin olla niinkin luonteva jonkun tytön kanssa kuin olen hänen kanssaan, enkä muiden kanssa halua ollakkaan. ikinä. Huomasin taas yhä varmemmin että tunteeni ovat aidot häntä kohtaan, koska kuten jo kerroin niin itkin (jota en usein tee silleen että vanhempani huomaavat) koska luulin menettäväni hänet, syystä jota en itsekkään tiedä, mutta haavat kuroutuivat umpeen.
 
Yksi asia jota vielä epäröin on kosketus, ei siis halaus tai pusuttelu tai tällainen. Vaan vaikka hänen lanteilleen koskeminen, niin että ihot koskevat. Mutta en usko tämän haittaavan häntä, sillä hän tietää että olen tosissani hänen kanssaan ja tietää että rakastan häntä. Sitä että kuin paljon rakastan ei voi sanoin kuvailla mutta paljon. Enemmän kuin uskoin että osaisin tiedostaa rakastavani.
 
Eilen illalla/tänä aamuna joskus puoli 3 aikaan kun lähdin tyköään, niin minulla oli tälläkertaa lämmin sydän kurkussa. En tiennyt mitä rakkaus voi tuoda mukanaan. Kaiken hyvän lisäksi onnellisuuden, ja sen että on joku jota rakastaa, tahtoo olla hyvä hänelle ja se että on joku jonka vuoksi tekis mitä vain.
 
Pieni onnen purkaus taas. :)
kirjoittelija06.03.2006 13:27:17
Parisuhde on kyllä ihan parhautta kun se toimii. Kun löytää "sen oikean". Ja kun löytää "sen oikean" sitä huomaa miten helppoa kaikki on. Kun tuntuu että oltais tunnettu aina. Ja vuodet vierii ja silti on yhtä rakastunut. Eikä tartte pahemmin riidellä tai möksöttää, yhdessä on hyvä olla. Sen ku löytää sitä tajuaa miten paljon sitä on tuhlannut aikaa ja tunteita jo ennalta tuomittuihin suhteisiin. Kun kerran löytää "sen oikean" niin tietää mihin ei kannata enää alistua tahi tyytyä, vaan mitä pitää itseltään, toiselta ja koko suhteelta vaatia.
 
Ihmiset! Älkää jääkö huonoihin suhteisiin itseänne kuluttamaan! Oikea rakkaus odottaa tuolla jossain, tiedä vaikka seuraavan kulman takana. :)
Jani The Rock06.03.2006 13:44:07
Mä oon alkanut tulla siihen tulokseen, että "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. On vaan enemmän ja vähemmän vääriä.
Krice06.03.2006 13:53:30
Mä oon alkanut tulla siihen tulokseen, että "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. On vaan enemmän ja vähemmän vääriä.
 
Ja jos se oikea on olemassa, sitä ei saa itselleen.
Veikko06.03.2006 13:56:24
Mä oon alkanut tulla siihen tulokseen, että "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. On vaan enemmän ja vähemmän vääriä.
 
On se oikea varmaan olemassa. Mutta ei kait se silti ole mikään tae kestävälle ja onnelliselle yhteiselolle.
kirjoittelija06.03.2006 14:00:27
Minä taas uskon että niitä oikeita on, kenties montakin, ja ne eivät välttämättä ole niitä oikeita läpi koko elämän. Sillä ihmisethän muuttuu, niin minä kuin "se oikeakin". Mutta sitten kun sen oikean sillä hetkellä löytää niin sen kyllä huomaa. Ja jos oikein hyvin käy se oikea pysyy oikeana myötä -ja vastamäessä kuolemaan saakka!
Järvihirviö06.03.2006 14:18:42
Kyllä se seurustelu magiaa tekee.
 
I've got two tickets to paradise!
arva06.03.2006 14:31:21
Minä taas uskon että niitä oikeita on, kenties montakin, ja ne eivät välttämättä ole niitä oikeita läpi koko elämän. Sillä ihmisethän muuttuu, niin minä kuin "se oikeakin". Mutta sitten kun sen oikean sillä hetkellä löytää niin sen kyllä huomaa. Ja jos oikein hyvin käy se oikea pysyy oikeana myötä -ja vastamäessä kuolemaan saakka!
 
Tässähän joskus tuntuu, että varsinkin naiset lyövät kirveensä kiveen kun seurustelusuhteen muuttuessa vakavammaksi ryhtyvät aktiivisesti muuttamaan kumppaniaan. Joskus kuulee juttuja joissa he etukäteen puhuvat jo jostain että "ei se nyt vielä ole niin hyvä, mutta kouluttamalla siitä saa hyvän miehen" tms.
 
Mutta kun ihmiset eivät vain toimi sillä tavalla. Et voi ottaa yhtä ominaisuutta ja muuttaa sitä muuttamatta samalla kokonaisuutta. Siksi laihduttamiseen ei auta vippaskonstit vaan elämänmuutos, sama alkoholismiin ja lukemattomiin muihin asioihin.
 
Siinä vaiheessa kun nämä muutoshaluiset saavat sitä muutosta aikaan siinä seurustelukumppanissa, ihmetellään että "minähän en tunne sinua" tai jotain vastaavaa. No mitäs sitten odotit?
Jani The Rock06.03.2006 14:35:20
Minä taas uskon että niitä oikeita on, kenties montakin, ja ne eivät välttämättä ole niitä oikeita läpi koko elämän. Sillä ihmisethän muuttuu, niin minä kuin "se oikeakin". Mutta sitten kun sen oikean sillä hetkellä löytää niin sen kyllä huomaa. Ja jos oikein hyvin käy se oikea pysyy oikeana myötä -ja vastamäessä kuolemaan saakka!
 
Eihän tää kuulosta yhtään vittumaisen nihilistin puheelta... Et kai sä vaan feikkaa?
Mikaelo06.03.2006 14:39:22
On se oikea olemassa. Mutta ei se silti ole mikään tae kestävälle ja onnelliselle yhteiselolle.
tigrushka06.03.2006 14:43:54
Parisuhde on kyllä ihan parhautta kun se toimii. Kun löytää "sen oikean". Ja kun löytää "sen oikean" sitä huomaa miten helppoa kaikki on. Kun tuntuu että oltais tunnettu aina. Ja vuodet vierii ja silti on yhtä rakastunut. Eikä tartte pahemmin riidellä tai möksöttää, yhdessä on hyvä olla. Sen ku löytää sitä tajuaa miten paljon sitä on tuhlannut aikaa ja tunteita jo ennalta tuomittuihin suhteisiin. Kun kerran löytää "sen oikean" niin tietää mihin ei kannata enää alistua tahi tyytyä, vaan mitä pitää itseltään, toiselta ja koko suhteelta vaatia.
 
Totta. Kun vielä elin nysäsuhdekierteessä kaverit jankuttivat että vaadin liikaa. Olivat väärässä: vika oli siinä että tyydyin liian vähään... ;)
 
Ihmiset! Älkää jääkö huonoihin suhteisiin itseänne kuluttamaan! Oikea rakkaus odottaa tuolla jossain, tiedä vaikka seuraavan kulman takana. :)
 
Komp! Parempi yksin kuin huonossa suhteessa, ja sinkkuna on myös vapaa aloittamaan uuden suhteen.
kirjoittelija06.03.2006 14:45:44
Eihän tää kuulosta yhtään vittumaisen nihilistin puheelta... Et kai sä vaan feikkaa?
 
Krhm. Tuota juu oikeastihan millään ei ole mitään väliä. En usko mihinkään, etenkään rakkauteen. Ja te ootte kaikki ihan perseestä.
kirjoittelija06.03.2006 14:50:55
Siinä vaiheessa kun nämä muutoshaluiset saavat sitä muutosta aikaan siinä seurustelukumppanissa, ihmetellään että "minähän en tunne sinua" tai jotain vastaavaa. No mitäs sitten odotit?
 
Olikohan tämä nyt suunnattu minulle vai ei.. No eniveis, itse puhuin muuttumisesta, en muuttamisesta. Ja väitän olevani oikeassa kun sanon että ihmiset muuttuvat elämän kuluessa. Toki osa muutoksesta johtuu ympäristöstä, mutta iso osa tulee ihan sisältäpäin. Aika harva vaikkapa kolmekymppinen on asioista edelleen samaa mieltä kuin vaikkapa 12-vuotiaana, pukeutuu samalla lailla, harrastaa samoja asioita, uskoo samaan jumalaan tms. Ja niinhän se on että ei rakkaus välttämättä pysy muutoksessa mukana. Jos olet rakastunut riskiin roskakuskiin joka ei paljon puhu tahi pussaa voi olla vaikea olla edelleen rakastunut samaan kaveriin kun se on muuttunut joogaavaksi vegaaniksi joka on puolet vuodesta retriitissä Kyrönmaalla.
Jani The Rock06.03.2006 15:18:28
Krhm. Tuota juu oikeastihan millään ei ole mitään väliä. En usko mihinkään, etenkään rakkauteen. Ja te ootte kaikki ihan perseestä.
 
Kannattas vielä vaihtaa toi allekirjotuskin. ;)
Jani The Rock06.03.2006 15:27:00
Olikohan tämä nyt suunnattu minulle vai ei.. No eniveis, itse puhuin muuttumisesta, en muuttamisesta. Ja väitän olevani oikeassa kun sanon että ihmiset muuttuvat elämän kuluessa. Toki osa muutoksesta johtuu ympäristöstä, mutta iso osa tulee ihan sisältäpäin. Aika harva vaikkapa kolmekymppinen on asioista edelleen samaa mieltä kuin vaikkapa 12-vuotiaana, pukeutuu samalla lailla, harrastaa samoja asioita, uskoo samaan jumalaan tms. Ja niinhän se on että ei rakkaus välttämättä pysy muutoksessa mukana. Jos olet rakastunut riskiin roskakuskiin joka ei paljon puhu tahi pussaa voi olla vaikea olla edelleen rakastunut samaan kaveriin kun se on muuttunut joogaavaksi vegaaniksi joka on puolet vuodesta retriitissä Kyrönmaalla.
 
Totta, niin totta.
 
Jos ajattelee omalle kohdalle, niin siinä olis 18 -kesäseen punkkari-Janiin ihastunut neito saattanut lopulta tuntea ittensä petetyksi, kun olisi huomannut rakkautensa kohteen metamorfosoituneen epäilyttävästi Viiksi-Vallulta näyttäväksi äijäksi jonka maailmankuva on mustavalkosempi kuin 20 -luvun mykkäelokuva.
greshgurt06.03.2006 15:46:06
Jos "se oikee" on olemassa, niin millähän todennäköisyydellä siihen vielä törmäiski :(
 
Ja mistä tietää olevansa väärässä suhteessa. En nyt kyllä tajua näitä tän puolen asioita.
hannaya06.03.2006 16:00:32
Ja mistä tietää olevansa väärässä suhteessa. En nyt kyllä tajua näitä tän puolen asioita.
 
Sama homma. Mistä sen tietää ettei enää rakasta? Tai että rakastaa. Jokaisessa meissä on piirteitä mitkä varmasti joskus ärsyttää toista, mutta mistä sen tietää ettei se olekaan vain tätä "normaaliärsytystä"? Entä mielipiteet? Jos ne ovat olleet aina kohtalaisen eri niin mistä sen tietää ovatko ne niin eri että ne tulevaisuudessa aiheuttavat ongelmia? Ei pysty tajuamaan vaikka kuinka yrittäisi.
sivupersoona06.03.2006 16:26:47
Jos "se oikee" on olemassa, niin millähän todennäköisyydellä siihen vielä törmäiski :(
 
Ja mistä tietää olevansa väärässä suhteessa. En nyt kyllä tajua näitä tän puolen asioita.

 
Onkohan joillekin useita oikeita ja joillekin ei yhtään. Minäkään en tajua mistään mitään.
Järvihirviö06.03.2006 16:42:29
Milloin se parisuhteen kriittinen hetki "tutkimusten mukaan" olikaan? 2,35 vuotta?
 
Vai meneekö tämä ketju sinkkulankailuksi?
tigrushka06.03.2006 16:51:54
Milloin se parisuhteen kriittinen hetki "tutkimusten mukaan" olikaan? 2,35 vuotta?
 
Muistaakseni tuo on sen ns. alkuhuuman maksimikesto. Mutta kyllä elämänkumppaniinsa voi ihastua aina uudelleen ja uudelleen.
Järvihirviö06.03.2006 16:58:47
Muistaakseni tuo on sen ns. alkuhuuman maksimikesto. Mutta kyllä elämänkumppaniinsa voi ihastua aina uudelleen ja uudelleen.
 
Olisiko tuo sitä itsenäistymisvaihetta? Tuntuu olevan yleensäkin ihmisille hauska vaihe.
Enter06.03.2006 17:05:07
Milloin se parisuhteen kriittinen hetki "tutkimusten mukaan" olikaan? 2,35 vuotta?
 
Muistaakseni tuo on sen ns. alkuhuuman maksimikesto. Mutta kyllä elämänkumppaniinsa voi ihastua aina uudelleen ja uudelleen.
 
Noniin!! nyt ne alko pelottelee!!
Billsner06.03.2006 17:27:09
Tämä kaheli se nyt ottaa riskin ja muuttaa yhteen tyttöystävänsä kanssa...
Järvihirviö06.03.2006 17:43:48
Tämä kaheli se nyt ottaa riskin ja muuttaa yhteen tyttöystävänsä kanssa...
 
Go for it, man! Ja onnea!
tigrushka06.03.2006 17:56:05
Olisiko tuo sitä itsenäistymisvaihetta? Tuntuu olevan yleensäkin ihmisille hauska vaihe.
 
Sitähän se, mutta ei suhteen siihen tarvitse kaatua.
 
Joillekin ihmisille tosin itsenäistyminen on synonyymi sille että etsitään uusi paita/perse, ja n. 2½ vuoden jälkeen edessä onkin sitten taas uusi "itsenäistyminen" jne jne jne.
Tellu06.03.2006 18:10:32
Mä oon alkanut tulla siihen tulokseen, että "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. On vaan enemmän ja vähemmän vääriä.
 
Tai näkökulmaa vaihtamalla: enemmän ja vähemmän oikeita :) Minä en nimittäin usko, että jokaiselle on absoluuttisesti vain YKSI oikea, eikä välttämättä edes absoluuttisesti oikeaa/oikeita, vaan kulloinkin se KAIKKEIN OIKEIN (jos hyvä säkä käy, tietysti - monestihan näköpiirissä on vain niitä eri tavoilla vähemmän oikeita). Hienoimmassakin jutussa on aina JOTAIN vinksallaan, jos ei itse suhteessa niin sen ulkopuolella. (No okei: MUN kokemuksen mukaan.)
 
Ajatelkaapa jotain leski-ihmistä, joka vanhoilla päivillään vielä löytää uuden onnen, tai petettyä ja jätettyä nuorempaa eläjää, tai jotakuta joka ei ole koskaan edes saanut rakkaimpansa kanssa olla, tai jotakuta joka oli niin nuori ja tyhmä että pilasi kaiken... Eihän voi olla niin, että kun se yksi oikea on kerran löytynyt ja menetetty, se oli sitten siinä? Ehkä joillakin on niin hyvä säkä etteivät koskaan joudu luopumaan, syystä tai toisestakaan, mutta monet käyvät läpi useitakin elämänvaiheita, joissa joku voi osoittautua siksi kaikkein oikeimmaksi (tai sitten ei - kuten sanottu, siihen tarvitaan hyvää säkää). Ja monesti nämä oikeat voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia ihmisiä.
 
Mielenkiinnolla odotan, millainen on se minun seuraava kaikkein oikeimpani... (Lisättäköön, että omalla kohdallani en usko näitä todella läheisiä ja tärkeitä ihmisiä tulevan elämääni kuin muutaman, ainakaan jos ihan vakavassa mielessä puhutaan. Sen verran hidas olen.)
 
P.S. Tietysti tästäkin huolimatta voi olla niin, että "kuolinvuoteella" se yksi ja ainoa nousee kaikkien muiden ohi tärkeimmäksi ja siksi ainoaksi oikeaksi. Eikä se välttämättä ole se ihminen, jonka kanssa oli kaikkein helpointa. Tiedä häntä.
P.P.S. Mutta onko sitten se, jonka kanssa oli helppoa ja mukavaa mutta jota ei rakastanut niin tulenpalavasti, vähemmän oikea? Tätä mää just tarkotan :)
Jani The Rock06.03.2006 18:14:43
Joillekin ihmisille tosin itsenäistyminen on synonyymi sille että etsitään uusi paita/perse, ja n. 2½ vuoden jälkeen edessä onkin sitten taas uusi "itsenäistyminen" jne jne jne.
 
Pitäähän sitä "itsenäistyä" kun on ensin "tukehduttu".
 
B)
tigrushka06.03.2006 18:17:22
Ajatelkaapa jotain leski-ihmistä, joka vanhoilla päivillään vielä löytää uuden onnen, tai petettyä ja jätettyä nuorempaa eläjää, tai jotakuta joka ei ole koskaan edes saanut rakkaimpansa kanssa olla, tai jotakuta joka oli niin nuori ja tyhmä että pilasi kaiken... Eihän voi olla niin, että kun se yksi oikea on kerran löytynyt ja menetetty, se oli sitten siinä?
 
Niinpa. Kun isoisoäitini jäi kahdeksankymppisenä leskeksi, ilmaantui vanha ihailija "sopivan" suruajan jälkeen kosimaan. Isomummu tosin antoi rukkaset, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä...
Jani The Rock06.03.2006 18:19:58
Tai näkökulmaa vaihtamalla: enemmän ja vähemmän oikeita :)
 
Taidat olla optimisti, kuiteskin? 8)
Tellu06.03.2006 18:20:00
Pitäähän sitä "itsenäistyä" kun on ensin "tukehduttu".
 
B)

 
Niinpä. Mistä tuleekin taas mieleen katkeraa tilitystä aiheesta seurustelevat kaverit, mutta antaapa nyt olla...
Tellu06.03.2006 18:20:27
Taidat olla optimisti, kuiteskin? 8)
 
Kyllä, sitä minä pohjimmiltani olen :)
greshgurt06.03.2006 18:26:41
Joskus tuntuu siltä ettei tuota tyttöystävää kestä hetkeäkään, tuntuu olevan ihan hirveen kauhee ja väärä ihminen.
 
Sitten jos joutuu päivänkin olemaan erossa, niin äkkiäpä tuollaiset ajatukset unohtuu. On niinkuin sillon ennenvanhaan kun ei edes voitu nähdä hirveen usein muutenkaan: ei voi ajatella oikein mitään muuta, tuntuu ihan saakelin yksinäisen vitjamaiselta. Samalla on onnellinen siitä, että kohta sen taas näkee, hengissähän se on ja pian se kotiin tulee.
 
Vitjamaisinta on käydä mielessään niitä skenaarioita, että puolisko kuolisi. Ei sitä oikein kestäis, näin oletuksena ainaskin.
tigrushka06.03.2006 18:29:08
Pitäähän sitä "itsenäistyä" kun on ensin "tukehduttu".
 
Niinpa... ;D
Mikaelo06.03.2006 18:30:20

P.P.S. Mutta onko sitten se, jonka kanssa oli helppoa ja mukavaa mutta jota ei rakastanut niin tulenpalavasti, vähemmän oikea? Tätä mää just tarkotan :)

 
Rakkaus ei ole ikinä helppoa.
Se on ihan saatanan kaukana siitä.
 
Itse en ole koskaan vihannut ketään niin paljon kuin ihmistä jota rakastan kaikista eniten.
Toisaalta, rakkaus tätä ihmistä kohtaan on ihan eri tasolla kuin aikaisempia "helppoja suhteita".
 
Kun rakastat jotakuta syvästi, tunneskaalasi ääripäät ovat kohdistettu juuri tälle ihmiselle.
Ei rakkaus ole ruusuilla tanssimista, se on elämän elämistä ilman käsijarrua.
Krice06.03.2006 18:53:34
Kun rakastat jotakuta syvästi, tunneskaalasi ääripäät ovat kohdistettu juuri tälle ihmiselle.
 
Sinä et ole oikeasti vihannut ketään. Minä tiedän mitä viha on, ja sitä ei tunne rakastamaansa ihmistä kohtaan.
Mikaelo06.03.2006 18:56:19
Sinä et ole oikeasti vihannut ketään. Minä tiedän mitä viha on, ja sitä ei tunne rakastamaansa ihmistä kohtaan.
 
Sä et ole oikeasti rakastanut ketään.
Tellu06.03.2006 19:01:19
Sä et ole oikeasti rakastanut ketään.
 
Puhutko nyt rakkaudesta vai intohimosta?
Krice06.03.2006 19:06:15
Sä et ole oikeasti rakastanut ketään.
 
Olenpas.
Mikaelo06.03.2006 19:09:41
Puhutko nyt rakkaudesta vai intohimosta?
 
Intohimo on obsessio, joka on tyydytetty kun intohimon kohde on "saavutettu".
Rakkauden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
 
Eli rakkaudesta puhun.
Tellu06.03.2006 19:19:14
Intohimo on obsessio, joka on tyydytetty kun intohimon kohde on "saavutettu".
Rakkauden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
 
Eli rakkaudesta puhun.

 
Okei no, toisaalta intohimo voi saada aikaan myös menettämisen pelkoa ja omistamisen halua, jotka jäytävät ja kalvavat pirullisen piinan lailla, ja siinä mennään takuulla tunneskaalassa laidasta toiseen. Todellisen intohimon kohdetta ei voi koskaan "saavuttaa", mikä tekeekin siitä tuskallista. Mutta selvä :)
Mikaelo06.03.2006 19:30:00
Okei no, toisaalta intohimo voi saada aikaan myös menettämisen pelkoa ja omistamisen halua, jotka jäytävät ja kalvavat pirullisen piinan lailla, ja siinä mennään takuulla tunneskaalassa laidasta toiseen.
 
Totta, mutta rakkauden aiheuttamat tunnetilat ovat syvempiä, koska niiden perustana ei ole oma epävarmuus.
Eläköön se pieni ero :)
 
Todellisen intohimon kohdetta ei voi koskaan "saavuttaa", mikä tekeekin siitä tuskallista.
 
No onhan se noinkin, tämän takia luonnehdinkin intohimoa obsessioksi.
Rakkauden eteen pystyy tekemään töitä, ja tulokset ovat nähtävissä.
Toisin kuin mainitsemassasi todellisessa intohimossa.
sivupersoona06.03.2006 19:33:35
No onhan se noinkin, tämän takia luonnehdinkin intohimoa obsessioksi.
Rakkauden eteen pystyy tekemään töitä, ja tulokset ovat nähtävissä.
Toisin kuin mainitsemassasi todellisessa intohimossa.

 
Mut olishan se nyt kiva olla Cathy myrskyävällä nummella, hullun Heathcliffin vainoamana, ikuisesti onnettomana.
Tellu06.03.2006 19:53:01
Totta, mutta rakkauden aiheuttamat tunnetilat ovat syvempiä, koska niiden perustana ei ole oma epävarmuus.
Eläköön se pieni ero :)
 
No onhan se noinkin, tämän takia luonnehdinkin intohimoa obsessioksi.
Rakkauden eteen pystyy tekemään töitä, ja tulokset ovat nähtävissä.
Toisin kuin mainitsemassasi todellisessa intohimossa.

 
Mistä se viha sitten kumpuaa?
Mikaelo06.03.2006 20:02:06
Mistä se viha sitten kumpuaa?
 
Kysytkö tosissasi?
 
ps. luetaan niitä viestejä, jookos.
PomppoK06.03.2006 20:42:48
Mistä se viha sitten kumpuaa?
 
Eiköhän tässä haeta sitä, että terve ihmissuhde antaa tarvittaessa tilaa koko tunteiden skaalalle. Asia erikseen, miten esim. viha käsitellään ja ilmaistaan, ja missä menee kenenkin rajat.
 
Etköhän tuon tosin jo tiennytkin.
rrruby06.03.2006 22:05:32
Milloin se parisuhteen kriittinen hetki "tutkimusten mukaan" olikaan? 2,35 vuotta?
Tuo hetki onki aika lähellä jo, apua.
Jouni06.03.2006 22:24:49
Rakkauden aiheuttamat tunnetilat ovat syvempiä, koska niiden perustana ei ole oma epävarmuus.
Eläköön se pieni ero :)

 
Tämän takana seison minäkin. Intohimon aiheuttamat tunneryöpyt suuntaan tai toiseen kehittyvät alituiseen sen mukaan, miten niille antaa itse liikkumatilaa. Aina ne eivät toki ole hallittavissa. Kun "tunteiden trombi" on rakkauden kantimilla, on tunteiden liikkumatila kiinni siitä, kuinka toinen osapuoli osaa niihin suhtautua. Pelkän intohimon ollessa kyseessä, tunnepompsuja synnyttävät epäilykset ja oman tilan jatkuva tarkkailu, eikä tuohon suhtautumiseen jakseta laittaa panosta sillä vastakkaisella puolella. Tulos saattaa olla keskiverto crash-boom-bang... (eikä Roxette-laulun merkityksessä)
 
Mutta kyllä elämänkumppaniinsa voi ihastua aina uudelleen ja uudelleen.
 
Vaikkei tuota "alkuhuuman maksimikestoaikaa" olekaan vielä seurusteltu umpeen, voin omasta kokemuksesta puoltaa tätä. Välillä huuma tuntuu kadonneen, mutta aika-ajoin ihastumisen tuntemukset palaavat pintaan niin, että korvissa suhisee. Silloin tietää, ettei kellu kertakäyttösuhteessa. Toivon tämän myös kestävän..
RR4E06.03.2006 22:26:13
Hyvä suhde on kuin ne lempikalsarit ; ihan kauhtuneet, pikkaisen jo pinttyneet eestä ja takaa. Mut silti ne parhaat.
Järvihirviö07.03.2006 01:13:29
Tuo hetki onki aika lähellä jo, apua.
 
Sielläkin? Hyvin menee toistaiseksi, koputetaan puuta!
 
Perustetaan muute kerho, huraa! Lopunaikaa Lähestyvät Seuqaavat Hirmut (me so smart)
greshgurt07.03.2006 01:25:56
Hyvä suhde on kuin ne lempikalsarit ; ihan kauhtuneet, pikkaisen jo pinttyneet eestä ja takaa. Mut silti ne parhaat.
 
Sääli kun mun tyttis haluis aina heittää meikän lempikalsarit roskiin. Mitä vikaa on esim. sellaisissa puolipitkissä psykedelia-pantseissa, ihan puhtaatkin ovat?
kirjoittelija07.03.2006 09:35:20
Milloin se parisuhteen kriittinen hetki "tutkimusten mukaan" olikaan? 2,35 vuotta?
 
Huh, me ollaan sitten onneksi ohitettu tuo hetki jo 3 vuotta sitten. Ja edelleen oon ihan lovena. :) Ja naimisiin mennään ens vuonna. IhQ daa.
 
En mä usko mihinkään ennaltamääriteltyihin kriittisiin hetkiin, tosin pakko sanoa että "7 year itch" pelottaa VÄHÄN. Kun kerran siitä on leffakin tehty ja kaikkea. :o
aikavaikea07.03.2006 09:56:30
"7 year itch" pelottaa VÄHÄN. Kun kerran siitä on leffakin tehty ja kaikkea. :o
 
No niin on tehty Incredible Hulkistakin, samanlaisia mörköjä molemmat, just niin todellisia kuin uskot niiden olevan :-). *20 vuoden kokemuksen syvällä rintaäänellä*
kirjoittelija07.03.2006 10:06:40
No niin on tehty Incredible Hulkistakin
 
Haha, touché. :)
Mikaelo07.03.2006 10:32:30
No niin on tehty Incredible Hulkistakin, samanlaisia mörköjä molemmat, just niin todellisia kuin uskot niiden olevan :-).
 
Unohtamatta Matti Nykästä, jonka kommentteja tähän thriidiin olisi vähintään mielenkiintoista lukea...
ten07.03.2006 13:13:35
Minä nyt en tiedä, että kuuluuko tämä tänne vai Sinkkulankaa, mutta laitan tänne.
 
Tässä on nyt reilun viikon verran odoteltu, että vastakkaiselta osapuolelta tulisi jotain yhteydenottoa. Omaa tilaa on annettu ja kaikkea muuta paskaa! Nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Syöminen ei edes näin. Paino on pudonnut kuusi kiloa, eikä mikään tunnu miltään. Paitsi paskalta! Huomenna on naistenpäivä. Muistakaa naisianne. Minä muistan, vaikka en edes tiedä tuleeko hänestä enää "naistani".
 
Olo on mitä paskin ja onnettomin. Onneksi treenikämpällä vietetyt tunnit ovat tuottaneet ison läjän itkuvirsiä. Hieman ainakin parantaa oloa. Ääni on laulettu (lue: huudettu) pois. Toivottavasti tämä menee ohi. Kyllä tästä kai yritetään jotenkin jatkaa, mutta luottamuksen rakentaminen ottaa varmaan ainakin tupla-ajan siitä mitä se aluksi otti.
 
/avautuminen
Tellu07.03.2006 14:03:45
Kysytkö tosissasi?
 
ps. luetaan niitä viestejä, jookos.

 
Kysyn. Ota huomioon, että olen paatunut yksineläjä :)
Mikaelo07.03.2006 14:40:08
Kysyn. Ota huomioon, että olen paatunut yksineläjä :)
 
Heh, ok ;)
 
PomppoK jo hvyin kysymykseesi vastasikin, ja avuliaana aatuna paiskaan viestinsä tähän.
 
Eiköhän tässä haeta sitä, että terve ihmissuhde antaa tarvittaessa tilaa koko tunteiden skaalalle. Asia erikseen, miten esim. viha käsitellään ja ilmaistaan, ja missä menee kenenkin rajat.
 
Jälkimmäiseen lauseeseen lääkkeenä on tietenkin avoin yhteiselo, jossa pahimmat särmät hiotuvat pois.
Yleensähän nämä särmät ovat juuri näitä perinteisiä, "vapauden/itsenäisyyden etc menettäminen", jotka sitten purkautuvat suhteessa ties millaisina tempauksina.
kirjoittelija07.03.2006 14:41:13
Tässä on nyt reilun viikon verran odoteltu, että vastakkaiselta osapuolelta tulisi jotain yhteydenottoa. Omaa tilaa on annettu ja kaikkea muuta paskaa!
 
Mistäänhän en mitään tiedä mutta jos mun mies ei tulisi yöksi kotiin, nukkuisi vieraan naisen vieressä, ei vastaisi puhelimeen, huutaisi sitten kun mainitsisin asiasta eikä ilmoittaisi mitään itsestään viikkoon niin se mies olisi kyllä entinen mies.
Mun kaksi penniä: tyttösi on kusettaja. Unohda se äkkiä ja säästät itseäsi isolta kasalta paskaa.
Järvihirviö07.03.2006 15:38:29
Huh, me ollaan sitten onneksi ohitettu tuo hetki jo 3 vuotta sitten. Ja edelleen oon ihan lovena. :) Ja naimisiin mennään ens vuonna. IhQ daa.
 
Onneksi olkoon! Näitä on aina mukava lukea :) Positive vibrations, yeah!
ten08.03.2006 06:10:14
Tiedättekö, rakkaus on kummallinen asia. Minulla on nyt hyvä olo.
 
Väkersin koko yön autotallissa pientä naistenpäivän lahjaa tytölle (vaikkei hän sitä ehkä ansaitsisikaan), mutta tahdoin silti tehdä hänelle jotain. Minuahan tässä periaatteessa pitäisi lahjoa, mutta kun rakastaa, niin sitten rakastaa vaikka mikä tulisi.
 
Vein tämän lahjan äsken hänelle ennenkuin hän lähti töihin. Vastaukseksi sain hymyn, kiitoksen, halauksen ja suudelman. "Sä oot ihan hupsu kun sä tällasia teet"-kommentin saattelemana. Sitten joimme aamukahvit yhdessä ja kävimme tupakalla. Lähtiessäni sain vielä toisen halauksen ja suudelman. Perään vielä hymy ja katse syvälle silmiin.
 
Kuulostaako tämä nyt vammaselta? Minä en vain jaksa olla vihainen ja kun kaikki sanat on jo sanottu, niin ajattelin että pakko ottaa järeämmät aseet käytöön.
 
Olkaa sitten ihan mitä mieltä vain, mutta kun minä niin kovin tahtoisin viettää lopun elämääni tämän ihmisen kanssa.
Mikaelo08.03.2006 09:44:31
Kuulostaako tämä nyt vammaselta? Minä en vain jaksa olla vihainen ja kun kaikki sanat on jo sanottu, niin ajattelin että pakko ottaa järeämmät aseet käytöön.
 
Olkaa sitten ihan mitä mieltä vain, mutta kun minä niin kovin tahtoisin viettää lopun elämääni tämän ihmisen kanssa.

 
Meitä on harvassa, kaivapa mun valentiinonpäivä-postaus. Löytyy tästä ketjusta sivulta 15.
 
Olet hieno ihminen.
 
Tai sitten me vaan ollaan "vammasia" ;)
 
+
LNA08.03.2006 12:19:57
Uujee. Kyllä nyt LNA:a imarrellaan.
 
Kymmenen jättikokoista samettiruusua naistenpäivälahjaksi Häneltä. Eli väärältä mieheltä. Tuoksuvat kyllä oikein ihanilta.
 
Elämä on.
aikavaikea08.03.2006 13:13:37
Kuulostaako tämä nyt vammaselta?
 
Kyllähän se vähän kuulostaa aiemman lukemani perusteella, mutta
 
kun minä niin kovin tahtoisin viettää lopun elämääni tämän ihmisen kanssa.
 
minkäs sille tuossa tilanteessa mies itselleen voi.Toivotan kovasti onnellisuutta ja jatkuvuutta sekä ohutta yläpilveä parisuhteellenne. Älkää teloko itteänne!
Järvihirviö08.03.2006 15:52:50

Kymmenen jättikokoista samettiruusua naistenpäivälahjaksi Häneltä. Eli väärältä mieheltä. Tuoksuvat kyllä oikein ihanilta.

 
Miksi Hän on väärä mies? With a capitol H goddamit?
Vai pitäisikö tässä tuntea saaga?
sivupersoona08.03.2006 15:55:43
Miksi Hän on väärä mies? With a capitol H goddamit?
Vai pitäisikö tässä tuntea saaga?

 
"ja vielä ihmetellään, minkä takia Seiskalla on niin suuri levikki."
Järvihirviö08.03.2006 16:04:42
"ja vielä ihmetellään, minkä takia Seiskalla on niin suuri levikki."
 
"Lue sitä Dostojevskia." Hänen teoksensa "puppe matkaa maalle" on saanut suurta suitsutusta, pitäisit varmasti.
sivupersoona08.03.2006 16:06:16
"Lue sitä Dostojevskia." Hänen teoksensa "puppe matkaa maalle" on saanut suurta suitsutusta, pitäisit varmasti.
 
Jos siinä on paljon kuvia.
Järvihirviö08.03.2006 16:07:04
Jos siinä on paljon kuvia.
 
Totta kai, ei sitä muuten jaksa lukea.
Pande08.03.2006 16:34:10
Milloin se parisuhteen kriittinen hetki "tutkimusten mukaan" olikaan? 2,35 vuotta?
 
Tuli mieleen tämä lupsakka muinainen kirjoitus Ilta-Sanomien keskustelupalstalta:
 
Syy seksin vähenemiseen
 
Nainen on saanut jostain kumman syystä eläinkunnassa sellaisen ominaisuuden että voi nauttia seksistä orgasmin muodossa, ainoastaan kääpiösimpanssi muista eläinlajeista pystyy samaan.
No tämä ominaisuus on kehittynyt pelkästään geeniperimän siirtämismielessä, tätä todistaa molempien orgasmin saavien lajien samanlainen käytös.
 
Elikkä homma on se että saadakseen geenimuuntelua=parasta jälkikasvua, nainen on uuden sopivaksi katsomansa ehdokkaan tavattuaan hyvin halukkaalla tuulella, jolloin yleensä kaikki seksi käy ja sitä saa runsaasti ja nainen jopa nauttii siitä että saa karjulle antautua.
 
Sitten kun jälkikasvua on yhdeltä ehdokkaalta saatu, tai jos sitä ei ole tullut tietyn ajan kuluttua geenit vievät vaihtelun perään.
Tähän ei auta mikään temppu. Ainoastaan naisen "järki" saattaa koittaa jonkin aikaa vastustaa pakollista, jos esim. mies on niin sanottua ykköstavaraa. Tämähän tarkoittaa muiden naisten havittelemia ominaisuuksia, varallisuutta (hienot autot, veneet ym) korkeaa asemaa nokkimajärjestyksessä, eksoottista haluttua tummaa hipiää, naisten suosiossa olevia ulkoisia ominaisuuksia, kylän suurinta kyrpärää ym.)
Mutta huom! nämäkin toimivat vain pienen yliajan.
 
No mistä naisesta huomaa että geenikello vieraisiin taas käy.
Siitä että noin viikko-puolitoista ennen kuukautisia, jolloin nainen on hedelmällisimmillään oma mies ei pääse kovin helposti lähelle, ei ainakaan pukille, vaan lähentely aiheuttaa helposti riitaa. Vaikka nainen on kaikista vastaanottavaisimmillaan ja kiimaisimmillaan.
 
Tähän aikaan kuusta nainen haluaa mielellään kylään miehen miespuolisia tuttuja , sekä ajoittaa tyttöjen illat myös ajalle.
 
Jos huomaat ongelman kaikki on jo menetetty, eikä seksielämäsi enää parane vaikka mitä teet, vaan parempi antautua ja siirtyä myös uuteen tämän kiimakaudeksi.
 
Kaikki naisen tekosyyt siitä että kyllä hän jaksaisi jos auttaisit jne. ovat täyttä kusetusta, vaikka todennäköisesti nainen jopa itse uskoo selityksiinsä. Todellinen syy on geenien perimmiltään aiheuttama kyllästyminen ja tämän pihtaamisvaivan loppumiseen auttaa naisen puolella vain uusi mies.
 
On helppoa pitää vähän aikaa kirjaa seksiin kyllästyneen avo/aviovaimon kuukautista edeltävän ajan mieliajoista, niin tietää onko oma aika mennyt.
 
Geenikoneet vievät toivon kuitenkin paremmasta vaikka sadasti vaihtaisit.
 
Miesten puolelta on ikävää että heillä on geenistö joka määrää että kun saa hyvää ja myös naisen puolelta aktiivista seksiä samaltakin partnerilta niin se riittää hyvin. Tietenkin mies käyttää helposti sopivat tilanteet hyväski jos vierasta saa, mutta uuteen vaihtaminen ei ole mikään luonnonlaki kuten naisilla.

 
(En kyllä muista mikäkuka nimimerkki tämän kirjoitti.) Kommentoikaa :)
Jouni08.03.2006 17:22:51
Tuli mieleen tämä lupsakka muinainen kirjoitus Ilta-Sanomien keskustelupalstalta:
 
---
 
(En kyllä muista mikäkuka nimimerkki tämän kirjoitti.) Kommentoikaa :)

 
Aika hurja väite.. Jos naispuolisen luodun uuteenvaihtovietti on geeneissä, missäs miespuolisen sitten? Turha sitä on väittää, ettei sellaista olisi..
JM09.03.2006 20:37:23
Vajaan kuukauden päästä tulee kokonaiset kaksi vuotta täyteen paremman puoliskoni kanssa. Auvoista on yhteisolo ollut, tuntuu että ymmärrämme toisiamme asiassa kuin asiassa. Sen suuremmin romantisoimattakin voin sanoa, että en voisi toivoa ketään toista rinnalleni, niin onnellinen olen. Parhaillaan käynnissä oleva inttikään ei ole välejä ratkonut, päinvastoin, paskimmatkin marssit on jaksanut, kun tietää jonkun odottavan lomilla..
 
Niin, ja päivääkään emme ole samalla paikkakunnalla asuneet. Ensi kesänä yhteinen koti, jos hyvin käy.
Villi poika10.03.2006 23:50:14
Piru vie kun on tottunu siihen, että saa nähä tyttöystävää päivittäin ja viettää suurimman osan vapaa-ajasta, niin sillon kun ei näe tyttöä koko päivänä tai vain nopeasti päivän aikana, niin tuntuu ettei mitään oikeen osaa tehdä.
 
Tänäänkin oon koko illan vaan hajoillut kotona kun tyttö näkee kaveriaan. Yleensä perjantait vietetään yhdessä telkkaria kattellen tai sitten jossakin muualla mutta harvoin olen viimesen puolen vuoden aikan ollut yksin kotona viikonloppuna.
 
Ja huomenna on ilmeisesti luvassa sama juttu edessä. Paska kun kaveritkin ovat just tänä viikonloppuna jossain muualla tahi niillä on muuta tekemistä.
 
En mä saatana osaa eää elää ilman sitä. vittu.
Mikaelo11.03.2006 08:45:31
En mä saatana osaa eää elää ilman sitä. vittu.
 
Kannattaa opetella.
Ei jatkuva pelkästään kaksin olo ole parisuhteelle pidemmän päälle tervettä.
En nyt puhu mistään "mä tarvin omaa aikaa"-paskasta, vaan ihan siitä että on tervettä olla välillä myös omia menoja, tai yhteisiä menoja rakkaan kanssa.
Illat ja viikonloput rupeavat äkkiä menemään samalla kaavalla jos ne vietetään aina vaan kahdestaan samoilla rutiineilla.
Ja kaikkihan tietävät mitä siitä seuraa.
 
Terve ikävä tekee välillä hyvää.
Enter11.03.2006 17:43:36
Piru vie kun on tottunu siihen, että saa nähä tyttöystävää päivittäin ja viettää suurimman osan vapaa-ajasta, niin sillon kun ei näe tyttöä koko päivänä tai vain nopeasti päivän aikana, niin tuntuu ettei mitään oikeen osaa tehdä.
 
Minä olin sunnuntaista perjantai iltaan erossa kullastani, ja tietäisitki sen ikävän määrän jota tunsin. Vaikkakin olemme vasta suhteen alkutaipaleella, tai jotain sinnepäin. Onneksi kuitenkin on kännykkä keksitty jolla pitää edes pientä yhteyttä.
 
Tähän väliin ilmoitan että kaikki menee enempi kuin hyvin ja varma en voi olla mutta lähellä olen että hänenkin osalta.
Ossi11.03.2006 22:45:54
...niin sillon kun ei näe tyttöä koko päivänä tai vain nopeasti päivän aikana, niin tuntuu ettei mitään oikeen osaa tehdä.
 
Tuttu fiilis! Liki kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeenkin :)
Jouni12.03.2006 01:00:00
Kannattaa opetella.
Ei jatkuva pelkästään kaksin olo ole parisuhteelle pidemmän päälle tervettä.
En nyt puhu mistään "mä tarvin omaa aikaa"-paskasta, vaan ihan siitä että on tervettä olla välillä myös omia menoja, tai yhteisiä menoja rakkaan kanssa.
Illat ja viikonloput rupeavat äkkiä menemään samalla kaavalla jos ne vietetään aina vaan kahdestaan samoilla rutiineilla.
Ja kaikkihan tietävät mitä siitä seuraa.
 
Terve ikävä tekee välillä hyvää.

 
Mulla on tuosta antaa sitten se vastine, huono esimerkki..
 
Aikas paljon oli viime syksynä menoa. Oli koulun lisäksi keikkaa, töitä ja muuta sählinkiä ja välillä oli vaiheita, että nähtiin ihan luvattoman vähän. Pikkuhiljaa alkoi kaikki se vapaa-aika mitä yhdessä oltiin kulua siihen, että piti potea sitä kuinka vähän nähdään. Kai siinä ilmassa oli jotain muutakin mätää, mutta se oli aika näkyvä reikä. Minähän en tätä yhteisen ajan puutetta ollut hoksannut ihan samalla vakavuudella, kun oli ollut jatkuvasti kädet täynnä hommaa. Eihän sitä silloin ajattele. Alkoi silloin alkutalvesta sitten ihan suoranaisesti vituttaa. Keskustelut aiheesta kulkivat aina saman linjan kautta nollatilanteeseen ja jossain vaiheessa tilanne rakoili jo pahasti. No, kiire alkoi hellittää, mutta joku mätti yhä paljon. Ehkä molempi osapuoli oli tullut sokeaksi koko tilanteen tosiluonteelle. Tultiin tilanteeseen, että minä ehdotin pientä aikalisää. Se tuli harkintaan, mutta ennen kuin koko asiaa kummemmin pantiin käytäntöön, saatiin nollattua meidän suhteen trippimittari. Hullulla romantisoinnilla se oikeastaan nollattiin, mutta se antoi meille mahdollisuuden päivittää asioita ja tehdä vaivoille oikein kunnon ruumiinavaus, johon ei kaiken sen aiemman märinän keskellä ollut jäänyt aikaa. Nyt menee kyllä hyvin, mutta olis voinu mennä huonompaankin suuntaan.. Sitä mieltä olen, että tämän ihmisen kanssa aion viettää enempivähempi aikaa sekä lyhyemmällä, että pidemmällä aikajänteellä..
 
Siinä olen kyllä eri mieltä, ettäkö tämän "oman ajan" tarvetta ei olisi.. Ainakin omalle kohdalle on se näin nähtävä, että vaikka kuinka (välillä hyper)sosiaalinen tyyppi olen, niin tarvitsen tietyn määrän aikaa olla ihan itsekseen. Monesti tämän ajan saa yhdistettyä omiin menoihin, mutta kyllä sitä aikaa tarvitsee, että voi olla ihan itsensä kanssa. Eivät välttämättä kaikki, mutta kai miussa on sen verran erakonverta..
 
Tuli aika pitkä, kiitos jotka jaksoitte lukea. Tätä episodia ei tämän lyhempänä olisi voinut selostaa..
seitikki15.03.2006 14:15:12
Sinä et ole oikeasti vihannut ketään. Minä tiedän mitä viha on, ja sitä ei tunne rakastamaansa ihmistä kohtaan.
 
Hah, ei vai?
ten15.03.2006 14:19:19
Toivotan kovasti onnellisuutta ja jatkuvuutta sekä ohutta yläpilveä parisuhteellenne. Älkää teloko itteänne!
 
Tuli telottua! Melkein vois sanoa, että teloitettua!
Kävin tänään taas yhden valvotun yön jälkeen hänen ovensa takana ja sanoin, että voisin viedä noi mun loput kamat pois. Mä olen tässä nyt kaikkeni yrittänyt, enkä enää suostu vedätettäväksi kuin pässi narussa.
 
Pitää varmaan lopettaa olemasta ystävällinen, ymmärtäväinen ja huomaavainen. Siitä on kuulemma apua. Isot pojat on kertonu.
JCM15.03.2006 14:41:57
Kyllähän rakastuminen _voi_ olla kerrassaan tyhmintä mitä mies koskaan voi tehdä.
 
Ihannetilanteessa se on tietysti parasta mitä koskaan voi sattua, mutta mies kun menee rakkaudesta rikki niin siinäpä sitä on korjaamista.. ja pahimmillaan käy niin että miehestä tulee tunteeton kusipää loppuelämäkseen. Naiset saattavat toisinaan olla jo valmiiksi tunne-elämältään niin sekaisin että rohtunut rakkaus ei hallaa enää tee. (tämä nyt on tarkoituksella kärjistettyä, pliis älkää käykö kimppuun).
 
Toisaalta, ei se välttämättä ole paha asia.
 
Naisen rakkaus taas on niin kummallista, niin pirullisen kummallista. Onkohan se edes rakkautta mitä nainen tuntee näissä tapauksissa? Tai, onkohan se edes rakkautta mitä mies voi tuntea, vaiko silkkaa tyhmyyttä?
 
Rakkaus joka tapauksessa, siksi sitä sanottakoon, on vain semmoinen asia mitä ei välttämättä pysty välttämään.. ja siinä sitä sitten ollaan pää enemmän tai vähemmän sekaisin sen jälkeen. Oli kyllä niin hyvin lausuttu tuo virke, että rekkaan itselleni toisen nikin ja annan itselleni plussan.
 
Minä olen elämässäni aina rakkauden tunnustanut (E: ja näyttänyt myös), mielestäni vilpittömästi.. ja se riittäköön. Sitten jos se ei riitä, se vain ei riitä ja sillä hyvä. Sitten vain voidaan huonosti niin kauan, kunnes voidaan paremmin.
faith16.03.2006 23:04:51
Jaahas, täällä on käyty hyvää keskustelua. Antoisaa. Hienoa hienoa =)
 
Naisen rakkaus taas on niin kummallista, niin pirullisen kummallista.
 
Joo, niin on. Eikä ne itekkään ymmärrä sitä.. =) tai mie ainaki onnistun monesti yllättään itteni.
 
Rakkaus joka tapauksessa, siksi sitä sanottakoon, on vain semmoinen asia mitä ei välttämättä pysty välttämään.. ja siinä sitä sitten ollaan pää enemmän tai vähemmän sekaisin sen jälkeen. Oli kyllä niin hyvin lausuttu tuo virke, että rekkaan itselleni toisen nikin ja annan itselleni plussan.
 
Ei tarvi, saat sen multa. +
 
Itellä on nyt semmonen hassu vaihe menossa.. toisaalta menee tosi hyvin, nähään enemmän ku ennen ja puhutaan yhteen muuttamisesta ihan vakavasti. Mutta toisaalta siinä varjostaa tietosuus siitä että erinäisten syitten takia se on mahollista vasta vuoden, ehkä kahen päästä. Ja mie tiiän että joudun kohta muuttaan kauas eikä mahollisuuksia nähä ole enää ku harvoin.
 
Toisaalta se sitte taas kehittää suhdetta; on pakko suunnitella asioita, miettiä tulevaisuutta ihan vakavissaan ja kertoa miten toivois asioiden menevän. Ja tietysti ottaa myös muut osapuolet huomioon. Ja tietysti, pitää nyt nauttia tästä yhteiselosta niin kauan ku vielä voi eikä miettiä liikaa sitä kun asutaan kaukana toisistamme.
Jouni17.03.2006 22:19:54
Kävi niin, että ajauduttiin tässä pattitilanteeseen.. Jokunen viesti ylöspäin, ja referoitu yhteenveto edellisestä vastaavasta on nähtävillä, mutta nyt oltiin perimmäisellä rannalla.. Samat asiat (aikapula, ns. kelpaamattomuus..) olivat jälleen vaakakupissa, ja ehdittiin jo sopia, että aikalisälle lähdetään. Siinä saman päivän aikana tajusin mitä olin menettämässä. Huomatessani, että hampaat olivat yhä koulussa istuessa pesemättä, ajattelin sekunnin murto-osan pyytäväni parempaa puoliskoani tuomaan sen minulle tullessaan. Sekunnin murto-osan myöhemmin havahduin karuun todellisuuteen; heipat oli sanottu.
No, ystavän yhdessä vietetyt syntymäpäivät ja perinpohjaiset keskustelut toivat meidät lopputulokseen, jossa sovittiin pelisäännöt: Aloitetaan puhtaalta pöydältä, mutta jos homma menee taas hervottomaksi tappeluksi, pistetään pillit pussiin toistaiseksi.
 
Uuslähentyminen on alullaan, mutta pelkään, että jotain on kadonnut. Ääni tuntuu kolkommalta, katseessa on epäilys.. kenties kaikki omassa päässäni. En toki voi syyttää häntä siitä, että mielessään on epäilystä. Voin vain toivoa, ettei se lämpö ja ymmärrys ole lopullisesti historiaa, sillä kahdeksantoista elinvuoteni aikana Hän on parasta jota minulle on tapahtunut, enkä antaisi itselleni anteeksi jos olisin onnistunut ajamaan Hänet pois..
greshgurt17.03.2006 22:24:26
Saattas olla tänne asiaakin mutta jättäydyn kertomasta & juon itteni kuoliaaks tai ainaskin sänkyyn asti.
 
Sitä vaan huomaa itsestään jotain soturimaisia piirteitä, ei ikinä uskois.
Enter18.03.2006 12:54:25
Olen joko mailman vainoharhaisin, tai sitte tarkkaavaisin. Miksi minua kokoajan pelottaa että teen jotain joka pahoittaa hänen mielensä, miksi luulen että en riitä, miksi luulen että kaikki joka satuttaisi häntä on jo tehty minun kautta. Olen yrittäny olla herrasmies, en sikaile enkä puhu paskaa, yritän käyttäytyä. Mutta silti pelkään että menetän hänet. Vaikka jostain kaukaa sisältä pieni ääni sanoisi että ei ole hätää, mutta luulen että on, vaikkei varmaan mitään hätää olekkaan. Sen huomaa että kiintyy nopeaa ihmiseen jota rakastaa. Vuoden päivät olen tuntenut hänet, ja tuntuu että olisin tuntenu koko ikäni.
Enter21.03.2006 09:09:02
Tuntuu että sanonta rakkaus on pesti hulluuteen pitää paikkaansa. Tuntuu ettei pää kestä, mutta joinain päivinä menee hienosti.
Uruk27.03.2006 10:07:56
Minun parisuhde on nyt erittäin kriittisessä tilassa. Olen nyt yli vuoden tapaillut erästä tyttöstä ja olen siinä ajassa rakastunut häneen. Meidän yhteiselo on hieman järkkynyt viime kuukausien aikana (Naiset ja heidän huono itsetunto ja niin poispäin, olen ollut välillä täysi perse kun olen stressaantunut ja väsynyt) niin pitkälle että hän pyysi etten ottaisi häneen yhteyttä kunnes hän on saanut mietittyä jatkaako kanssani vai ei. Pelkään kamalasti rukkasia, koska en osaa kävellä yksin tässä elämässä. Olen erittäin riippuvainen muista ihmisistä ja rakkauteni muita kohtaan on murskattu niin useasti että en usko että enää löytäisin yhtä niin fiksua ja mukavaa ihmistä kuin hän. Mutta en voi tehdä muuta kuin odottaa ja rukoilla. Viime tilanteessa vaikka anelen anteeksiantoa ja toista mahdollisuutta, niin paljon tuosta ihmisestä välitän. Että ehkä tämän viikon aikana saan tietää kirjoitanko tänne vai sinkkulangoille. .__.
 
Vituttaa. Pelottaa.
Enter27.03.2006 14:12:00
...Että ehkä tämän viikon aikana saan tietää kirjoitanko tänne vai sinkkulangoille. .__.
 
Vituttaa. Pelottaa.

 
Pidän peukkuja että kirjoitat tänne vielä.
Uruk27.03.2006 16:22:40
Pidän peukkuja että kirjoitat tänne vielä.
 
:) Mäkin pidän.
 
EDIT: Sitä välillä miettii missä teki väärin, missä on ne illat kun kahdestaan tanssittiin sylikkäin ja kuunneltiin Curea?
Uruk27.03.2006 22:23:58
Taidan sittenkin kirjoittaa tänne. :)
Jani The Rock27.03.2006 22:32:34
Taidan sittenkin kirjoittaa tänne. :)
 
Hienoa! Keep it that way. 8)
Kitaravirtuaali27.03.2006 22:56:32
Taidan sittenkin kirjoittaa tänne. :)
 
Tuo on pirun ehana tunne. Tsemppiä, pidä tyttöäs hyvänä.
Uruk28.03.2006 06:42:17
Yep. Ens viikon torstaina pitäis mennä kahville ja jutella asiat puhki. Jos olis varaa niin ostaisin kukkia, joten säästämään.
Ritsku28.03.2006 13:43:30
Pelkään kamalasti rukkasia, koska en osaa kävellä yksin tässä elämässä.
 
Tervetuloa kerhoon.. Mulla menee tällä hetkellä poikaystävän kanssa aika kehnosti ja tuntuu ettei hän haluais enää ees yrittää olla mun kanssa. (toivon totisesti olevani väärässä). Pelottaa että poikaystävä jättää pian. Harmittaa kylläkin aika suuresti, sillä välitän hänestä äärettömän paljon. Ehkä eniten kaikista tuntemistani ihmisistä, vaikkei se poikaystävä sitä itse varmaan edes ymmärrä..
ten28.03.2006 13:46:48
Tervetuloa kerhoon.. Mulla menee tällä hetkellä poikaystävän kanssa aika kehnosti ja tuntuu ettei hän haluais enää ees yrittää olla mun kanssa. (toivon totisesti olevani väärässä). Pelottaa että poikaystävä jättää pian. Harmittaa kylläkin aika suuresti, sillä välitän hänestä äärettömän paljon. Ehkä eniten kaikista tuntemistani ihmisistä, vaikkei se poikaystävä sitä itse varmaan edes ymmärrä..
 
Kannattaisko kysyä asiasta? En itsekään ole ikinä ollut mikään maailman paras puhumaan asioista jotka mieltäni painavat, mutta jotenkin asiat ovat aina kääntyneet parhain päin silloin kun olen suuni avannut tai joku on jotain asiaa kysynyt.
 
Eihän toi puhuminen varmasti läheskään kaikille ole maailman helpoin asia, mutta se on mielestäni sellainen taito mikä pitää vain opetella. Vaikka väkisin.
Uruk28.03.2006 20:47:20
...Tai sitten en. Saa nähdä, pikkuhiljaa alkaa vituttamaan entistä enemmän.
Ritsku28.03.2006 21:22:21
Kannattaisko kysyä asiasta? En itsekään ole ikinä ollut mikään maailman paras puhumaan asioista jotka mieltäni painavat, mutta jotenkin asiat ovat aina kääntyneet parhain päin silloin kun olen suuni avannut tai joku on jotain asiaa kysynyt.

Eihän toi puhuminen varmasti läheskään kaikille ole maailman helpoin asia, mutta se on mielestäni sellainen taito mikä pitää vain opetella. Vaikka väkisin.

 
Pitää varmaan yrittää. Hyvähän se olis asiat selvittää, mitkä painaa.
Muttei se aina oo nii yksinkertasta, miltä kuulostaa. ei todellakaan.
Vaikka kyllä me ollaan yleensä saatu poikaystävän kanssa tosi hyvin asiat puhuttua. nyt on vaan aika arka tilanne.. pelottaa vähän.
Koitan kuitenki puhua hänen kanssaan :) kiitos!
Mufasa28.03.2006 21:56:29
Vähän kummallinen fiilis. Tyttöystävä oli nyt eilen humalapäissään pussaillu kaverinsa kanssa. Kuulemma ihan viatonta eikä mitään semmosta. Vähän vaan mietityttää kun nää on ennen meiän suhdetta paneskellu tai jotain... Mitäköhän sitä pitäis oikein ajatella...
faith28.03.2006 22:04:40
Mikäs tässä, pientä ongelman poikasta meinas tulla joku aika sitte ku aina jos jotaki tapahtu niin toinen oli sillai "Anteeks anteeks, minun vika" .. jopa asioista joista se kuuli vasta sitte ku vahinko oli jo tapahtunu, eli hällä ei ollu asian kans mitään tekemistä. Saatiin nyt onneksi keskusteltua aiheesta.
 
Ja vietettiin tänään virallista 1-vuotispäivää. Hyvä fiilis =)
Jani The Rock28.03.2006 23:22:30
Vähän kummallinen fiilis. Tyttöystävä oli nyt eilen humalapäissään pussaillu kaverinsa kanssa. Kuulemma ihan viatonta eikä mitään semmosta. Vähän vaan mietityttää kun nää on ennen meiän suhdetta paneskellu tai jotain... Mitäköhän sitä pitäis oikein ajatella...
 
Kenkää.
LamaAjanElvis28.03.2006 23:28:26
Kenkää.
 
Ehdottomasti.
Mufasa28.03.2006 23:28:29
Kenkää.
 
Aika jyrkkä ratkasu olis.
Jani The Rock28.03.2006 23:37:25
Aika jyrkkä ratkasu olis.
 
No olishan se, mutta... Niin. Ei mulla oo tarkotus tylyillä tai olla muuten pirullinen, mutta kylmä totuushan on se että nyt teidän välille on kylvetty suhteellisen kookkaita epäluottamuksen siemeniä. Piruko tietää, kuinka rumia orjantappuroita niistä kasvaa? Jos jatkat tytön kanssa, saat tuntea epävarmuutta joka kerran kun hän lähtee baanalle ilman sinua. Lopettamalla suhteen pääsisit ainakin tosta tunteesta eroon. Jos nyt jo tunnet epäilystä, tuskin se myöhemminkään helpottaa. Mietippä kuinka paljon tyttösi sinun tunteistasi välittää, kun pussailee kännipäissään kaveriaan? Sellasta ei vaan yksinkertaisesti tehdä, jos välitetään toisesta. Mun mielestäni tossa ei oo mitään neuvoteltavaa.
Mufasa28.03.2006 23:47:14
No olishan se, mutta... Niin. Ei mulla oo tarkotus tylyillä tai olla muuten pirullinen, mutta kylmä totuushan on se että nyt teidän välille on kylvetty suhteellisen kookkaita epäluottamuksen siemeniä. Piruko tietää, kuinka rumia orjantappuroita niistä kasvaa? Jos jatkat tytön kanssa, saat tuntea epävarmuutta joka kerran kun hän lähtee baanalle ilman sinua. Lopettamalla suhteen pääsisit ainakin tosta tunteesta eroon. Jos nyt jo tunnet epäilystä, tuskin se myöhemminkään helpottaa. Mietippä kuinka paljon tyttösi sinun tunteistasi välittää, kun pussailee kännipäissään kaveriaan? Sellasta ei vaan yksinkertaisesti tehdä, jos välitetään toisesta. Mun mielestäni tossa ei oo mitään neuvoteltavaa.
 
Onhan se kyllä noinkin. Ei vaan oikeen tiiä miten sitä pitäis olla ja ajatella. Kuitenkin välittää toisesta niin hemmetisti eikä haluais rakkaasta ihmisestä eroon tämmösen jutun takia. En tiiä, pitää vähän sulatella...
sivupersoona28.03.2006 23:51:27
Onhan se kyllä noinkin. Ei vaan oikeen tiiä miten sitä pitäis olla ja ajatella. Kuitenkin välittää toisesta niin hemmetisti eikä haluais rakkaasta ihmisestä eroon tämmösen jutun takia. En tiiä, pitää vähän sulatella...
 
Ei kannata kuunnella muitten neuvoja. Itte tiijätte mitä tunnette, minkä kokoinen asia tämä teille on ja niin edelleen.
Jani The Rock29.03.2006 00:04:48
Ei kannata kuunnella muitten neuvoja.
 
Eikä mun neuvoja varsinkaan. Mun parisuhteideni historia kun ei varsinaisesti ole täynnä loistavia triumfeja. Lisäksi olen hieman hullu.
sivupersoona29.03.2006 00:06:49
Olen hieman hullu ja seurusteluennätykseni on 3 kk. Joten mua kyllä kannattaa kuunnella.
Järvihirviö29.03.2006 01:21:54
Mä oon kans vähänhm greisi ja silleeN mut sanonNI kuitenki et tämä teerenpeli on aikansa elänyt ja että HILJAA ASDASDASDA:D.
ltg29.03.2006 17:47:02
Nyt alkaa olla yhteinen kämppä sisustettu, ja oma pikkuyksiö olisi vielä viimeisteltävä seuraavaa asukasta varten. Tässä kaksi päivää pesusienen kanssa läträtty, mutta fiilis on korkealla. Vaikka raha-asiat menevätkin päin vittua, eikä töitäkään tahdo löytyä, niin onpahan joka ilta kotona tukena avopuoliso, ettei yksin tarvitse murheen alhossa märehtiä.
 
Sitä vaan odottaa, että pääsee kotiin ja rakkaan kainaloon.
Uruk29.03.2006 20:16:56
Musta tuntuu tosiaan ettei tuota toista kiinnosta minun seura joten sen on turha tehdä sitä hienovarasesti.
 
Edit: Meen tappamaan itteni ny.
Jani The Rock29.03.2006 20:19:02
Edit: Meen tappamaan itteni ny.
 
Anna ny olla vaan.
 
Edit: Eletään vaan vaikka piruuttaan, kato.
Uruk29.03.2006 20:21:04
Vituttaa muutenkin ja tuntuu että parin vuoden takainen kevätdepressio olis tulossa takaisin. Eniveis, meen itkemään itteni uneen niin ehkä parantuisin tästä räkätaudista.
faith29.03.2006 23:01:50
Vituttaa muutenkin ja tuntuu että parin vuoden takainen kevätdepressio olis tulossa takaisin. Eniveis, meen itkemään itteni uneen niin ehkä parantuisin tästä räkätaudista.
 
*tsemppihali*
 
Kyllä se kuule siitä. Yritä ajatella hetki jotaki ihan muuta. Hommaa joku kaveri reenikaveriksi vaikka punttisalille ja rehkit siellä, pyrkimyksenä saaha kaikki ajatukset pois hetkeksi. Keskityt kroppaas. .. toisaalta myös soittaminen voi ajaa saman asian. (ite käytän rentoutumiskasetteja/cd:itä, mulla on pari loistavaa..)
 
Joka tapauksessa, ku saat hetkeksi etäisyyttä siihen mieltä painavaan asiaan, saatat löytää siitä ihan uusia piirteitä. Kenties kommunikointi ei pelaakkaan ihan niinku pitäis ja joku pienenpieni juttu aiheuttaa koko ongelman. Tai sitten vain huomaat niitä positiivisia asioita. Niitä kyllä löytyy aina, jos ettii tarpeeksi ahkerasti.
 
Ja muuten, itkeminen on ihan hyvä keino välillä nollata niitä tunteita. Saa ulos itestään sitä tuskaa mitä tuntee.
Enter29.03.2006 23:14:17
Eihän toi puhuminen varmasti läheskään kaikille ole maailman helpoin asia, mutta se on mielestäni sellainen taito mikä pitää vain opetella. Vaikka väkisin.
 
Oppisinkin puhumaan.. en tunnu millään keksivän mitään aihetta, enkä uskalla sanoa että rakastan. vaikka hän sen tietää. tiedän että hän tietää. vielä jonain päivänä opin puhumaan :)..
faith29.03.2006 23:21:42
Oppisinkin puhumaan.. en tunnu millään keksivän mitään aihetta, enkä uskalla sanoa että rakastan. vaikka hän sen tietää. tiedän että hän tietää. vielä jonain päivänä opin puhumaan :)..
 
Kokeile ensin kirjallisesti? Niin mieki tein...
Synnyttäjä30.03.2006 11:59:29
Pitää nyt hieman avautua omasta tuskasta...
 
Parisuhdehan elää ja voi hyvin, naimisiinkin saakka päästy ja niin edespäin ja kaikki menee muutenkin sillä rintamalla hyvin. Ongelma on ehkä vähän naurettava joillekin, mutta vuodatan nyt kuitenkin.
 
Jo muutama vuosi on ollut perinteenä kavereitten kanssa tehdä pääsiäisenä viikon mittainen snoukkailu/ryyppyreissu Kuusamon seudulle. Niin tänäkin vuonna. Sanomattakin selvää, ettei tuo parempi puolisko ole aivan innoissaan asiasta, muttei halua kahlitakaan minua nilkasta, vaan on päästänyt menemään.
 
Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että ensimmäistä kertaa reissujemme historiassa vaimoni on raskaana ja koirakin löytyy talosta. Luvat on kysytty ja matkat varattu kauan ennen tätä. Nyt on sitten ihan hel-ve-til-li-nen morkkis tuosta reissusta, vaikkei matkaan ole edes päästy. Tyyliin "Sie siis jätät raskaana olevan vaimos kotiin vahtimaan koiraa ja tekemään töitä siks aikaa, ku ite juopottelet viikon putkeen poikien kanssa?" "Ööö... joo."
 
Tiedän, olen aivan paska ihminen, kiitos! Tiedän myös, ettei rouva ole yhtään tyytyväinen asiantilaan, ja se on tyystin minun vikani. Muutama vuosi sitten reissulla ei tuntunut missään, mutta nyt oikeasti vain haluaisi olla kotona rauhassa viettämässä niitä koti-iltoja. Jos olisin tämän tiennyt puoli vuotta sitten, kun matkaa varattiin, en olisi lähtemässä. Nyt kuitenkin kaikki järjestelyt on tehty ja kuvetta kaivettu sen verran, ettei poiskaan viitsi jäädä. Hommaa ei missään nimessä helpota, että lähes heti matkan jälkeen pitää lähteä työreissulle San Franciscoon, ja taas jättää vaimo kotiin viikoksi. Pitää tilata sille reissun päältä kukkia tai muuta ovelle kannettuna ja huomioida sitä aivan helvetisti muutenkin. Ahdistaa tällainen meininki, kun tekee tällaista ihmiselle, jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
 
Pitikö tämän purkauksen nyt helpottaa oloa? Mistä minä tietäisin?
Jani The Rock30.03.2006 12:03:57
Pitikö tämän purkauksen nyt helpottaa oloa? Mistä minä tietäisin?
 
Heh, jaa-a.
 
En osaa sanoa muuta kuin että jos ei tunnu hyvältä lähteä reissun päälle, niin jää hyvä mies kotiin. Eiköhän ne kaverit sen ymmärrä (ja jos ei ymmärrä niin omapa on häpeänsä), ja mitäs siitä rahasta. Parempi kai olla emännän kanssa himassa kun reissussa syyllisyydentunnetta potien. Tuskin se on kovin hyvää vastinetta sille rahalle, olettasin.
Synnyttäjä30.03.2006 12:11:47
Heh, jaa-a.
 
En osaa sanoa muuta kuin että jos ei tunnu hyvältä lähteä reissun päälle, niin jää hyvä mies kotiin. Eiköhän ne kaverit sen ymmärrä (ja jos ei ymmärrä niin omapa on häpeänsä), ja mitäs siitä rahasta. Parempi kai olla emännän kanssa himassa kun reissussa syyllisyydentunnetta potien. Tuskin se on kovin hyvää vastinetta sille rahalle, olettasin.

 
Jep, paska homma vaan siinä, että tiedän, että siellä reissussa tulee kyllä olemaan aivan pirullisen hauskaa (kts. omakuva). Siitä huolimatta se syyllisyydentunto tulee aina säännöllisin väliajoin möyrimään tuonne sydänalaan. Oikeinhan se minulle on, jos tunnen pistoa sydämessä, ei siinä mitään. Pitää nyt vielä vähän kuulostella...
sivupersoona30.03.2006 12:15:09
Jep, paska homma vaan siinä, että tiedän, että siellä reissussa tulee kyllä olemaan aivan pirullisen hauskaa (kts. omakuva). Siitä huolimatta se syyllisyydentunto tulee aina säännöllisin väliajoin möyrimään tuonne sydänalaan. Oikeinhan se minulle on, jos tunnen pistoa sydämessä, ei siinä mitään. Pitää nyt vielä vähän kuulostella...
 
No mene hyvä mies, kun kerta kumminkin haluat.
Synnyttäjä30.03.2006 12:18:37
No mene hyvä mies, kun kerta kumminkin haluat.
 
Joo, ei ole kysymys siitä, että menisinkö. Mitä todennäköisemmin menenkin. Avauduinpahan vain tuota omaa selkärangattomuuttani. Haluaisin olla parempi ihminen.
sivupersoona30.03.2006 12:19:49
Joo, ei ole kysymys siitä, että menisinkö. Mitä todennäköisemmin menenkin. Avauduinpahan vain tuota omaa selkärangattomuuttani. Haluaisin olla parempi ihminen.
 
No, ens vuonna sitten (on aikaa paremmalle ihmisyydelle).
aikavaikea30.03.2006 12:21:49
No mene hyvä mies, kun kerta kumminkin haluat.
 
Mä olin sanomassa ihan samaa. Kaikesta kuulee että olet hyvä aviomies ja sellainen jos joku tarvitsee välillä niitä "poikien iltoja". Ne on oikeesti tärkeitä juttuja. Mä olen pitänyt neljän jätkän kanssa kööriä pystyssä parikymmentä vuotta ja se on perheen jälkeen tärkeintä mitä on. Hieno porukka jolle vaimot on kateellisia positiivisessa mielessä :-). Ja kaikki ollaan naimisissa olevia lapsellisia miehiä. Ollaan todettu että jos me ei itse pidetä porukkaa kasassa, niin ei sitä kyllä kukaan muukaan tee.
 
Mene!
Jani The Rock30.03.2006 12:28:31
Mä olin sanomassa ihan samaa. Kaikesta kuulee että olet hyvä aviomies ja sellainen jos joku tarvitsee välillä niitä "poikien iltoja". Ne on oikeesti tärkeitä juttuja. Mä olen pitänyt neljän jätkän kanssa kööriä pystyssä parikymmentä vuotta ja se on perheen jälkeen tärkeintä mitä on. Hieno porukka jolle vaimot on kateellisia positiivisessa mielessä :-). Ja kaikki ollaan naimisissa olevia lapsellisia miehiä. Ollaan todettu että jos me ei itse pidetä porukkaa kasassa, niin ei sitä kyllä kukaan muukaan tee.
 
Mene!

 
No tää on kyllä varmasti ihan totta.
 
Mä en vaan oikein osaa samaistua, kun ei mulla oo ikinä ollu kavereita.
aikavaikea30.03.2006 12:45:58
No tää on kyllä varmasti ihan totta.
 
Niinku Jani The Rock voisi sanoa: "Kyä näi o". Meillä on noiden ukkojen kanssa välimatkaakin toistasataa kilometriä, eli niitä saunailtoja / viikonloppuja tms. järjestetään about pari kertaa vuodessa menojen mukaan, mutta aina se homma vaan ikään kuin jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Kliseistä? Ei se mitään. Väliajoilla pidetään yhteyttä lähinnä sähköpostilla, joskus voidaan jopa soittaa puhelimella!
 
Usko pois, tuokin on parisuhteen hoitoa. Ja siellä muuten puhutaan siitä parisuhteesta myös. Yleensä kehutaan vaimojamme kilpaa. Aika tarkkaan tietää kaverin aviollisen sukupuoliaktiviteetinkin. Saatana kun ne onkin hienoja ukkoja, taidanpa pistää niille just nyt meiliä että muistavat sen itsekin!
Synnyttäjä30.03.2006 12:51:41
Mä olen pitänyt neljän jätkän kanssa kööriä pystyssä parikymmentä vuotta ja se on perheen jälkeen tärkeintä mitä on. Hieno porukka jolle vaimot on kateellisia positiivisessa mielessä :-). Ja kaikki ollaan naimisissa olevia lapsellisia miehiä. Ollaan todettu että jos me ei itse pidetä porukkaa kasassa, niin ei sitä kyllä kukaan muukaan tee.
 
Tää on kyllä ihan sama minulla. Tuo meidän porukka on nyt pysynyt yhdessä hieman reilut kymmenen vuotta, ja vaimot edelleen ihmettelee syytä sille. Vaikka perhe on tärkein, on kaveriporukka ja sieltä saatu tuki ollut minullekin henkireikä vuosien saatossa.
 
Meillä on noiden ukkojen kanssa välimatkaakin toistasataa kilometriä, eli niitä saunailtoja / viikonloppuja tms. järjestetään about pari kertaa vuodessa menojen mukaan, mutta aina se homma vaan ikään kuin jatkuu siitä mihin viimeksi jäi.
 
Meillä on kanssa tuota välimatkaa, mutta juurikin noita yhteisiä menoja ja yhteydenpitoa siunaantuu sen verran, ettei tunnu missään. On molemminpuoleisia saunailtoja, bänditoimintaa, onkikisoja, mökkireissuja ym. ym. Juuri viime viikonloppuna kolme kaveria bunkkasi meillä ja hauskaa oli. Ehkä se välimatka on loppupeleistä vaan hyvästä. Tuleepahan ne väliajat keskityttyä sitten paremmin siihen perheeseen.
 
Niin ja kiitos positiivisista kommenteista kaikille.
Enter03.04.2006 09:10:58
Kokeile ensin kirjallisesti? Niin mieki tein...
 
Mitä tarkotat tällä kirjallisesti sanalla.. lätisen paperille mukavia ja kehun paperia kauniiksi ja sanon että rakastan?
 
En välitä oikein jutella nettiyhteyden varassa, koska minusta on parempi puhua kasvokkain.
Uruk03.04.2006 10:06:57
Mitä tarkotat tällä kirjallisesti sanalla.. lätisen paperille mukavia ja kehun paperia kauniiksi ja sanon että rakastan?
 
En välitä oikein jutella nettiyhteyden varassa, koska minusta on parempi puhua kasvokkain.

 
Kirjota paperille suunnitelma, mistä aiot puhua ja ota mieleen mitä hän ottaisi puheeksi jne. Koeta tehdä jonkinlainen konversaatio paperille, käytä hienoja sanoja. Itse aion turvautua itkemiseen ja sääliin.
 
e: Siistin kun ei taas aivot toimi.
Enter03.04.2006 13:26:44
Kirjota paperille suunnitelma, mistä aiot puhua ja ota mieleen mitä hän ottaisi puheeksi jne. Koeta tehdä jonkinlainen konversaatio paperille, käytä hienoja sanoja. Itse aion turvautua itkemiseen ja sääliin.
 
e: Siistin kun ei taas aivot toimi.

 
vois kyllä kokeilla.. eihän se pahaakaan tee tollanen keskustelemisen opetteleminen :)
JCM03.04.2006 13:39:30
Aika jyrkkä ratkasu olis.
 
Ainoa oikea, tuossa tilanteessa.
 
Kenkää pettäjille.
greshgurt03.04.2006 14:16:46
Ainoa oikea, tuossa tilanteessa.

Kenkää pettäjille.

 
Ei se aina noin mene.
kontrabasisti03.04.2006 15:54:08
Uuslähentyminen on alullaan, mutta pelkään, että jotain on kadonnut. Ääni tuntuu kolkommalta, katseessa on epäilys.. kenties kaikki omassa päässäni. En toki voi syyttää häntä siitä, että mielessään on epäilystä. Voin vain toivoa, ettei se lämpö ja ymmärrys ole lopullisesti historiaa, sillä kahdeksantoista elinvuoteni aikana Hän on parasta jota minulle on tapahtunut, enkä antaisi itselleni anteeksi jos olisin onnistunut ajamaan Hänet pois..
 
Muistan vielä kuinka syksy illoin
Oltiin peiton alla kahdestaan
Oli mukavaa vielä silloin
Tehdä jotain hassua muuten vaan
 
kertsi:
Enää ei olla niinkuin ennen
Tuskin edes poskelle suudellaan
Kun sanot "Hyvää yötä" kuin ohimennen
Silti sinusta en luopuisi milloinkaan
 
Niin nopeasti kaikki muuttuu
Ettei sitä edes huomaakaan
Kun jo elämästä jotain puuttuu
Eikä kaikki ole kohdallaan
 
Jep, Leevi and the leavings, suomalaisten tunteiden tulkki... :)
Jani The Rock03.04.2006 15:55:46
Jep, Leevi and the leavings, suomalaisten tunteiden tulkki... :)
 
Näino... "Elämä kuin Euroviisu" on kans aika kuvaava. 8)
 
Oma elämä taitaa kyllä pikemminkin muistuttaa jotain David Lynchin elokuvaa.
 
Edit: En kuitenkaan tarkoita Elefanttimiestä.
kontrabasisti03.04.2006 16:01:17
Näino... "Elämä kuin Euroviisu" on kans aika kuvaava. 8)
 
Oma elämä taitaa kyllä pikemminkin muistuttaa jotain David Lynchin elokuvaa.
 
Edit: En kuitenkaan tarkoita Elefanttimiestä.

 
Kiinalaisessa pesulassa... Heh heh. Mutta, olen tosiaan näihin biiseihin joutunut/saanut tutustua rakkaiden ystävieni esi-tupareissa... :)
ten03.04.2006 16:02:44
Näino... "Elämä kuin Euroviisu" on kans aika kuvaava. 8)
 
Oma elämä taitaa kyllä pikemminkin muistuttaa jotain David Lynchin elokuvaa.
 
Edit: En kuitenkaan tarkoita Elefanttimiestä.

 
Mun elämä taitaa muistuttaa hieman High Fidelityä. Tai aika paljon. :D
E: Hollywood-lopetus on vielä kirjottamatta.
faith03.04.2006 22:07:44
Mitä tarkotat tällä kirjallisesti sanalla.. lätisen paperille mukavia ja kehun paperia kauniiksi ja sanon että rakastan?
 
En välitä oikein jutella nettiyhteyden varassa, koska minusta on parempi puhua kasvokkain.

 
Niin siis just sitä että kirjotat paperille niitä asioita mitä haluaisit toiselle sanoa. Vaikka kirjeen muodossa. Ei sitä tietenkään ole pakko ikinä lähettää/antaa sille toiselle, mutta silti.
Mie yritin tehä sen mahollisimman yksityiskohtasesti, ja siihen meniki sitte 12 sivua.. vähän aikaa sitä mietiskelin sitte (no okei, aika kauan), ja sitte ku olin miettiny tarpeeksi niin pystyin sitte puhumaanki niistä asioista =) ..siis ku tuntu tavallaan niinku olis jo kertaalleen sanonu ne asiat, niin oli helppoa kasvokkain. =) sen kerran jälkeen on ollu helppo puhua ihan ilman mitään kirjotteluja =)
 
Nettikirjottelut voi olla siinä mielessä tosi paha juttu että väärinkäsityksiä syntyy helposti, ku kaikkia puheessa tulevia sävyjä, ilmeitä ym ei ole, ja muutenki se on semmosta kylmää. Itekkään en sitä suosi jos ei oo pakko. =)
sivupersoona03.04.2006 22:10:29
Mun elämä taitaa muistuttaa hieman High Fidelityä. Tai aika paljon. :D
E: Hollywood-lopetus on vielä kirjottamatta.

 
Mun elämä on yks yhteen Poliisiopisto 6:n kanssa.
faith03.04.2006 22:18:27
Suhde syvenee ja tuntuu että ollaan koko ajan kasvamassa enemmän kiinni toisiimme.. hyvässä mielessä. Toki etäisyyttäki tulee otettua välillä, mutta jälleennäkeminen tuntuu aina vaan paremmalta. Yhteisen asunnon suunnittelu on käynnissä, harmi vain että toteutus ei ole vielä mahollista.
aarghto03.04.2006 23:36:37
Kaukosuhteet on kamaluutta. Kokoajan saa tuntea hirveää ikävää ): ja siihen kun päälle vielä rahapula niin näkeminen on todella vähäistä vaikka molemmilla osapuolilla olis halua ja intoa vaikka mihin.
kirjoittelija04.04.2006 10:41:04
Hitto. Nymmää sanon.
 
Jos susta jotenki alitajuntaisesti tuntuu että olet epätasapainoisessa ja ei-niin-toimivassa parisuhteessa mutta toisaalta oot kuitenki ihan sillee että "no mutku mä rakastan sitä niin paljon ja kyl tää tästä sit taas" niin kokeilepa seuraavaa:
 
Ala pitää parisuhdepäiväkirjaa. Puolen vuoden ajan kirjoita joka päivä minkälainen päivä oli parisuhteen kannalta, ja merkkaa päivän kohdalle + tahi - kertomaan että jäätiinkö plussalle vai oliko pelkkää miinusta koko päivä. Puolen vuoden jälkeen ota aikaa itsellesi ja lue päiväkirja läpi. Laske plussapäivät ja miinuspäivät ja vertaa niiden suhdetta. Jos plussaa on 90% niin nou hätä, melko hyvällä pohjalla se teirän parisuhde on. Mutta jos plussien ja miinusten suhde onkin 50/50 ja monen päivän kohdalla lukee seuraavaa: "X ei tullut taaskaan yöksi kotiin", "Xlle soitti joku eikä se suostunut kertomaan kuka. Epäilyttää.", "Oltiin sovittu koti-illasta mutta X soitti että meneekin treeneihin ja siitä se meni tietty vielä kaljalle ja tuli vasta kolmelta yöllä kotiin. Aamulla piti mennä vanhempien luo kylään mutta eihän se krapuloissaan pystyny lähtee." jne. jne. NIIN SITTEN: kannattaa pysähtyä miettimään että onko tällainen parisuhde juuri se mitä parisuhteelta haluan? Olenko minä tämän arvoinen, vai ansaitsisinko kenties jotain parempaa? Koenko todella että vastakkainen osapuoli haluaa minulle pelkkää hyvää, vai tuntuuko enemmänkin siltä että hän on täysin välinpitämätön minun suhteeni? Rakastanko todella vastakkaista osapuolta vai onko kyseessä esim. yksinäisyyden pelko, läheisriippuvuus, himo tahi pakkomielle?
 
Hitto että kyrsii kun on taas joutunu kuulemaan sellasta parisuhdeläppää että oksat pois. Roikutaan suhteessa missä toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään, paitsi silloin kun tekee pahaa. HERÄTKÄÄ IHMISET! Ei parisuhde ole sitä että miettii kokoajan mitä tein väärin ja miksi tuo kohtelee mua noin ja ehkä huomenna kaikki on hyvin. Jos puolen vuoden ajan tulee enimmäkseen paskaa käteen ja luottamus on pitkälti nollassa niin LÄHTEKÄÄ KÄVELEE! ANSAITSETTE PAREMPAA!
 
Kiitos.
Jani The Rock04.04.2006 12:09:22
Hitto. Nymmää sanon.
 
Ja perhana, sanoitkin muuten hyvin. Lätkäsen plusmerkin.
tigrushka05.04.2006 21:43:38
Hitto. Nymmää sanon.
 
Laske plussapäivät ja miinuspäivät ja vertaa niiden suhdetta. Jos plussaa on 90% niin nou hätä, melko hyvällä pohjalla se teirän parisuhde on. Mutta jos plussien ja miinusten suhde onkin 50/50 NIIN SITTEN: kannattaa pysähtyä miettimään että onko tällainen parisuhde juuri se mitä parisuhteelta haluan? Olenko minä tämän arvoinen, vai ansaitsisinko kenties jotain parempaa? Koenko todella että vastakkainen osapuoli haluaa minulle pelkkää hyvää, vai tuntuuko enemmänkin siltä että hän on täysin välinpitämätön minun suhteeni? Rakastanko todella vastakkaista osapuolta vai onko kyseessä esim. yksinäisyyden pelko, läheisriippuvuus, himo tahi pakkomielle?
 
HERÄTKÄÄ IHMISET! Ei parisuhde ole sitä että miettii kokoajan mitä tein väärin ja miksi tuo kohtelee mua noin ja ehkä huomenna kaikki on hyvin. Jos puolen vuoden ajan tulee enimmäkseen paskaa käteen ja luottamus on pitkälti nollassa niin LÄHTEKÄÄ KÄVELEE! ANSAITSETTE PAREMPAA!

 
Kyllä! Harvinaisen hyvin sanottu.
 
Kun aikoinani kärvistelin nysäsuhteissa, turvauduin tilastomatematiikkaan juuri yllä kuvatulla tavalla. Metodi toimi (nykyinen suhde on kestänyt jo 12 v...)
Enter18.04.2006 18:33:29
Nostetaas.
 
Noniin, en oikein tiiä missä mennään. en tiiä että oonko tehny jotaki pahaa, en omasta mielestä, oon yrittäny olla hyvä ja kohtelias hänelle.. Illalla laitan kuitenkin hyvän yön toivotukset, ja katson että saanko takaisin viestiä. Toivottavasti käy hyvin. Perhanan epätietoisuus..
NeonKnight18.04.2006 19:20:26
Noh, itse olen ollut "jo" reilun kolme vuotta saman tyttelin kanssa yhdessä. Tuo "jo" siksi, että olen vasta 18v. Vähän on tässä vain mieltä painanut se, että mitenköhän sitä jaksaa kun tuo armeija-aika koittaa. Kumminkin vkl on lyhyt aika, kun pitäisi siinä sitten pitää bändikin pystyssä vielä. :/ Luottamus on 100%, että sen suhteen ei ongelmia ole. Mutta huolettaa vaan, että miten sitä aikaa saa luotua... kai sitä sitten on soitettava bändin kanssa yöt. :)
 
E: typo
kontrabasisti18.04.2006 20:57:25
Noh, itse olen ollut "jo" reilun kolme vuotta saman tyttelin kanssa yhdessä. Tuo "jo" siksi, että olen vasta 18v. Vähän on tässä vain mieltä painanut se, että mitenköhän sitä jaksaa kun tuo armeija-aika koittaa. Kumminkin vkl on lyhyt aika, kun pitäisi siinä sitten pitää bändikin pystyssä vielä. :/ Luottamus on 100%, että sen suhteen ei ongelmia ole. Mutta huolettaa vaan, että miten sitä aikaa saa luotua... kai sitä sitten on soitettava bändin kanssa yöt. :)
 
E: typo

 
Meillä on edessä ihan sama homma poikakaverin kanssa. siis hän menee armeijaan ja viikonloput aika paljon kuluvat myös keikoilla joten... Luottamus on meilläkin molemminpuolinen, ei minua ne muut kiinnosta kun on löytänyt oikean kumppanin. kuitenkin painaa mieltä miten ikävästä selviää. varsinkin kun "muutetaan yhteen" tässä vähän ennen armeijaa, kumpikin tosin on jo asuttu omillamme. Minä joudun/saan sitten asua yksin yhteisessä kämpässä. onkohan hyvä vai huono asia että toisen tavarat on muistuttamassa sen olemassa olosta? onko vinkkejä armeijan kestämiseen?
 
edit. yhdessä ollaan oltu armeijan alkaessa jotain yli puolitoista vuotta. En epäile suhteen kestävyyttä, koska ehkä kihlojakin vaihdetaan, mutta oma ikävä on varmaan jonkinmoinen. :)
Bacchus18.04.2006 21:07:31
Noh, itse olen ollut "jo" reilun kolme vuotta saman tyttelin kanssa yhdessä. Tuo "jo" siksi, että olen vasta 18v. Vähän on tässä vain mieltä painanut se, että mitenköhän sitä jaksaa kun tuo armeija-aika koittaa. Kumminkin vkl on lyhyt aika, kun pitäisi siinä sitten pitää bändikin pystyssä vielä. :/ Luottamus on 100%, että sen suhteen ei ongelmia ole. Mutta huolettaa vaan, että miten sitä aikaa saa luotua... kai sitä sitten on soitettava bändin kanssa yöt. :)
 
E: typo

 
Ihan intin alussa toisesta oli paljonkin tukea, ja tuntui hyvältä, että oli joku jonka luokse tulla lomilta. Oli jotain odotettavaa viikonlopuiltakin, kun pääsi pois sieltä paskan keskeltä.
 
Sitten rupesin ryyppäämään siihen vitutukseen, ja join joka lomilla järjettömät perseet, jonka jälkeisenä krapulapäivänä ei jaksanut mitään tehdä. Olin ollut silloin vähän yli kolme vuotta yhdessä tämän tytön kanssa. No, ei meillä kyllä ennen inttiäkään ollut vähään aikaan mitenkään vahvasti mennyt, joten teillä on varmasti siinä suhteessa ihan erilainen tilanne. Oltiin kuitenkin loppujen lopuksi armeija-aika enemmän tai vähemmän (painotus jälkimmäisellä) yhdessä, mutta erottiin jälkeenpäin.
 
Jos suhde on vahvoissa kantimissa ennen armeijaa, niin kyllä se kestää.
ten19.04.2006 06:16:35
onkohan hyvä vai huono asia että toisen tavarat on muistuttamassa sen olemassa olosta? onko vinkkejä armeijan kestämiseen?
 
No eipähän ainakaan tule hölmöiltyä mitään kun on niitä tavaroita muistuttamassa toisen olemassaolosta. :D
Eiköhän se ihan hyvä ole. Sitäpaitsi onhan puhelimet keksitty. Kyllä sieltä varmaan saa soitella...
 
E:
Jos suhde on vahvoissa kantimissa ennen armeijaa, niin kyllä se kestää.
Niin! Sivari tekee miehistä poikamiehiä. Tai teki minusta ainakin. Kahdesti vieläpä. :D
JM19.04.2006 20:03:14
onko vinkkejä armeijan kestämiseen?
 
Luottamus on avainsana. Itse olen jo palvelukseni ehtoopuolella, enää viidesosa vuodesta jäljellä, ja täytyy ihan puuta koputtaa ja sanoa, että hyvin on mennyt. Hetkeäkään en tosin ole suhteen kestävyyttä kyseenalaistanut, ja kun tyttöystävän kanssa olemme yhdessä asiasta keskustelleet, niin tavallaan intti on vain lujittanut suhdetta. Etenkin intin aikana syntynyt päätös yhteen muuttamisesta antoi rutkasti pontta viimeisiin kuukausiin. Takana on kuitenkin jo reilu kaksi vuotta silkkaa kaukosuhdetta, jossa samalla paikkakunnalla ei olla virallisesti asuttu päivääkään.
 
Mitään niksipirkan vinkkejä on paha sanoa armeijan kestämiseen, jokainen suhdehan on erilainen. Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen kumppanin kanssa puhuminen, ja hänen ymmärtäminen. Mulla meinasi heti alkuun tulla kieli poskella-tekstiä tetsaamisesta ja kaikesta muusta hurjasta sotailusta, mutta myöhemmin tahti on hiipunut; intin voi ottaa vähän kuin duuninia, riippuen tosin missä ja kuinka kauan palvelee. Keskittyy sitten viikonloppuisin kertomaan ja osoittamaan vain sen tärkeimmän armeija-arjesta, eli kuinka paljon on taas parempaa puoliskoaan kaivannut.
 
Paha tähän loppuun on mitään lopullista yhteenvetoa kiskaista, sanoisin, että reipasta asennetta, avoimmuutta, tukemista ja yhteistä aikaa lomilla kun lyö soppaan, niin hyvä tulee. Ei se vuosikaan aivan loputon aika ole.
kontrabasisti19.04.2006 20:40:58
No eipähän ainakaan tule hölmöiltyä mitään kun on niitä tavaroita muistuttamassa toisen olemassaolosta. :D
Eiköhän se ihan hyvä ole. Sitäpaitsi onhan puhelimet keksitty. Kyllä sieltä varmaan saa soitella...

 
Meidän tavarat ainakin sopii yhteen tosi hyvin sisustuksellisesti. :) Heh, tuskinpa toisinkaan sinne muita miehiä...
Enter20.04.2006 08:07:01
n. 3kk ja ohi on.. Melko varmaan. Hän ei jaksa ees aatella kuulemma seurustelua kun stressaa jotain niin paljo. Kummallista kyllä istun koulun penkillä enkä makaa kotona itsesäälissä. Totta helkkarissa tuntuu pahalta, ja itku meinaa päästä kun ajattelee joitain hetkiä. Ehkä kaikkea ei ole vielä menetetty, jos aika näyttäisi mutta miten se käytännössä tapahtuu.
kenkkunen20.04.2006 08:52:03
onko vinkkejä armeijan kestämiseen?
 
Minulla ja silloisella tyttöystävälläni (jota nykyisin vaimoksi kutsun) kesti kiihkeimmässä vaiheessa ollut parisuhde armeijan hyvin, mutta armeija ei parisuhdetta. Eli 8 kk hirmuista vitutusta ja lomien odotusta, kun ikävä oli niin kova. Se heijastui väistämättä palveluksessa, eli motivaatio puuttui täysin. Harmi sinänsä, helpompi se aika olisi ollut kestää jos hommat olisi ottanut enemmän vakavissaan ja samalla huumorilla.
 
Jos ei parisuhde kestä armeijaa niin ei se sitten kestä mitään muutakaan. Eli ei siitä kannata paineita ottaa.
Tapio7920.04.2006 11:50:03
Jos ei parisuhde kestä armeijaa niin ei se sitten kestä mitään muutakaan. Eli ei siitä kannata paineita ottaa.
 
Juuri näin. Oma parisuhteeni kesti armeijan lisäksi useampaan otteeseen asumista eri kaupungeissa ja kerran jopa eri valtioissa. Harmillista vain, että menin sitten loppujen lopuksi sotkemaan kaiken siinä vaiheessa kun taas saimme asua ja elää yhdessä.
Jani The Rock20.04.2006 11:51:01
n. 3kk ja ohi on.. Melko varmaan. Hän ei jaksa ees aatella kuulemma seurustelua kun stressaa jotain niin paljo. Kummallista kyllä istun koulun penkillä enkä makaa kotona itsesäälissä. Totta helkkarissa tuntuu pahalta, ja itku meinaa päästä kun ajattelee joitain hetkiä. Ehkä kaikkea ei ole vielä menetetty, jos aika näyttäisi mutta miten se käytännössä tapahtuu.
 
No jukolauta. Mitäs se plikka nyt oikein stressaa?
kontrabasisti20.04.2006 12:01:34
Minulla ja silloisella tyttöystävälläni (jota nykyisin vaimoksi kutsun) kesti kiihkeimmässä vaiheessa ollut parisuhde armeijan hyvin, mutta armeija ei parisuhdetta. Eli 8 kk hirmuista vitutusta ja lomien odotusta, kun ikävä oli niin kova. Se heijastui väistämättä palveluksessa, eli motivaatio puuttui täysin. Harmi sinänsä, helpompi se aika olisi ollut kestää jos hommat olisi ottanut enemmän vakavissaan ja samalla huumorilla.
 
Jos ei parisuhde kestä armeijaa niin ei se sitten kestä mitään muutakaan. Eli ei siitä kannata paineita ottaa.

 
Nyt oon vaan entistä varmempi, että kaikki menee hyvin, tosin en suhteen kestävyyttä epäillytkään. Miksi muuten edes miettisin kihoihin menoa...
 
Nyt mies on muutenkin tosi kiireinen, samoin minä aivan riittävän, joten yhteinen aika jää yöaikoihin, joka taas verottaa nukkumistakin. hankalaa olla koulussa väsyneenä. Mutta toivottavasti tämä on vain väliaikaista...
Sinap20.04.2006 12:04:34
n. 3kk ja ohi on.. Melko varmaan. Hän ei jaksa ees aatella kuulemma seurustelua kun stressaa jotain niin paljo. Kummallista kyllä istun koulun penkillä enkä makaa kotona itsesäälissä. Totta helkkarissa tuntuu pahalta, ja itku meinaa päästä kun ajattelee joitain hetkiä. Ehkä kaikkea ei ole vielä menetetty, jos aika näyttäisi mutta miten se käytännössä tapahtuu.
 
Stressi ja rakkaus ei sovi samaan aikaan naisen päähän(kuin ei myös miehenkään..aina..mut paremmin kuiteski :D). Tossa tuli tyttöystäväni päättötyön aikana se todettua. Lonely nights. Ja silloin kun hän oli kotona, olin vain hänen tiellään. Tunsin itseni aika turhaksi.
kirjoittelija20.04.2006 15:51:22
Olenko ihan väärässä kun mun mielestä tollaset "ei se johdu sinusta vaan minusta" ja "en nyt voi seurustella" -jutut ovat vaan ihan liikaa käytetty kiertoilmaus lauseelle "en rakasta sinua tarpeeksi paljon seurustellakseni kanssasi"?
Bacchus20.04.2006 16:11:45
Olenko ihan väärässä kun mun mielestä tollaset "ei se johdu sinusta vaan minusta" ja "en nyt voi seurustella" -jutut ovat vaan ihan liikaa käytetty kiertoilmaus lauseelle "en rakasta sinua tarpeeksi paljon seurustellakseni kanssasi"?
 
Sitäpä se.
Enter20.04.2006 17:34:12
No jukolauta. Mitäs se plikka nyt oikein stressaa?
 
Kuulemma yo kokeita, pääsykokeita opiskeluipaikkaan ja kotoa pois muuttamista. En tiiä.. Ajattelin että jos ajan kanssa tapahtumat vois olla toisin ja vastausta odottelen. Toivon tietenki parasta että joskus vois olla paremmin kuin nytten.. Tiiän että välitän aina hänestä, oli tilanne mikä tahansa.
Jani The Rock20.04.2006 17:47:26
Kuulemma yo kokeita, pääsykokeita opiskeluipaikkaan ja kotoa pois muuttamista. En tiiä.. Ajattelin että jos ajan kanssa tapahtumat vois olla toisin ja vastausta odottelen. Toivon tietenki parasta että joskus vois olla paremmin kuin nytten.. Tiiän että välitän aina hänestä, oli tilanne mikä tahansa.
 
Perhana. Nuo ns. siirtymävaiheet on aina vaikeita... Toivottavasti homma ei nyt oo kuitenkaan totaalisesti katkolla.
Enter20.04.2006 19:33:52
Perhana. Nuo ns. siirtymävaiheet on aina vaikeita... Toivottavasti homma ei nyt oo kuitenkaan totaalisesti katkolla.
 
Toivon mukaan. Vastausta odotellessa olen ihmetellyt tunnetta joka on ei surullinen eikä iloinen. Semmonen neutraali, mutta jos varma vastaus tulee niin luulen tunteen muuttuvan hyvään tahi huonoon. Jos ei niin pitää alkaa varmaan huolestuun että mihinkäs tunteet katosi.
Cujo20.04.2006 19:37:50
Jos ei niin pitää alkaa varmaan huolestuun että mihinkäs tunteet katosi.
 
No en tiiä, kyllä ihminen aika hyvin pystyy tunteensa sisälleen kätkemään. Mutta jos vaan jotenkin pystyt tunteitasi purkamaan niin anna mennä vaan. Miusta tuntuu, että jos asioita jää vaan vatvomaan sisällään, niin siitä ei synny kuin katkeruutta ja kyynisyyttä. Miullakin nuo aina välillä mieleen nimittäin nousevat.
Enter20.04.2006 19:43:47
No en tiiä, kyllä ihminen aika hyvin pystyy tunteensa sisälleen kätkemään. Mutta jos vaan jotenkin pystyt tunteitasi purkamaan niin anna mennä vaan. Miusta tuntuu, että jos asioita jää vaan vatvomaan sisällään, niin siitä ei synny kuin katkeruutta ja kyynisyyttä. Miullakin nuo aina välillä mieleen nimittäin nousevat.
 
Mutta sehän siinä on, en ole varmaan ikinä tuntenut jotain toista ihmistä kohtaan mitään näin tai niin voimakasta mitä tunnen tätä tyttöä kohtaan. Vaikka haluaisin purkaa tunteita niin en osaa.
JCM20.04.2006 19:45:24
Olenko ihan väärässä kun mun mielestä tollaset "ei se johdu sinusta vaan minusta" ja "en nyt voi seurustella" -jutut ovat vaan ihan liikaa käytetty kiertoilmaus lauseelle "en rakasta sinua tarpeeksi paljon seurustellakseni kanssasi"?
 
Kyllä moisillekin lauseille on todistettavasti perusteensa joissain tapauksissa. Harmittavan usein ne vain ei pidä paikkaansa.
 
Kuitenkin, joskus on syytä ottaa tuollaisetkin puheet tosissaan ja antaa kaverille aikaa jos niin haluaa. Voi hyvinkin olla, että tilanne kääntyy ja asiat paranevat kaikin puolin.
Cujo20.04.2006 21:06:33
Mutta sehän siinä on, en ole varmaan ikinä tuntenut jotain toista ihmistä kohtaan mitään näin tai niin voimakasta mitä tunnen tätä tyttöä kohtaan. Vaikka haluaisin purkaa tunteita niin en osaa.
 
No sitten aikaa ja lisää aikaa.
AP20.04.2006 21:13:58

 
Kuitenkin, joskus on syytä ottaa tuollaisetkin puheet tosissaan ja antaa kaverille aikaa jos niin haluaa. Voi hyvinkin olla, että tilanne kääntyy ja asiat paranevat kaikin puolin.

 
Tähänpä myö nyt kaikki luotamme.
 
Ja se on justiin se se kenkku juttu, kun ei tiedä että onko se kiertoilmaisu vaiko suoraan sanomista. Etenkin tunnetusti suorapuheisen ihmisen suusta.
JCM20.04.2006 21:20:37

Ja se on justiin se se kenkku juttu, kun ei tiedä että onko se kiertoilmaisu vaiko suoraan sanomista. Etenkin tunnetusti suorapuheisen ihmisen suusta.

 
Siinäpä se!
 
Tota ei voi tietää, ja sitten saattaakin katkerasti pettyä.
 
Vaikeita on nuo jutut, kyllä...
Sinap20.04.2006 21:47:27
Kuulemma yo kokeita, pääsykokeita opiskeluipaikkaan ja kotoa pois muuttamista. En tiiä.. Ajattelin että jos ajan kanssa tapahtumat vois olla toisin ja vastausta odottelen. Toivon tietenki parasta että joskus vois olla paremmin kuin nytten.. Tiiän että välitän aina hänestä, oli tilanne mikä tahansa.
 
Stressi kun on kova niin kaikki kysymyksesi saattaa tuntua hänestä ahdistavilta. Tässä toimii vanha klisee: Anna hänelle aikaa. Tytöt on semmosia, että ne ottaa nuo koulujutut vähän liian vakavasti. Antaa niitten häslätä ja sitte kun ne on saanu asiansa valmiiksi niin väsyneinä taas lämmin kainalo kelpaa :D
Enter20.04.2006 22:01:11
Stressi kun on kova niin kaikki kysymyksesi saattaa tuntua hänestä ahdistavilta. Tässä toimii vanha klisee: Anna hänelle aikaa. Tytöt on semmosia, että ne ottaa nuo koulujutut vähän liian vakavasti. Antaa niitten häslätä ja sitte kun ne on saanu asiansa valmiiksi niin väsyneinä taas lämmin kainalo kelpaa :D
 
Toivotaan näin.
Bobana21.04.2006 02:03:18
Olen ollut eukon kanssa samassa huushollissa n. 4 vuotta ja sitä ennen seurusteltiin saman verran ja vähän päälle. Se on hassu juttu että jos toisesta oikeasti tykkää niin se vaan vahvistuu koko ajan niinkuin on käynyt enkä voisi ajatellakkaan muuta.
 
Nyt pukkaa mökkiä ja perunamaata....
4roth21.04.2006 05:03:30
Vai harmittaako. No pakko sanoa, että joskus harmittaa. Ihana nainen, mutta edellisissä suhteissa hänellä ollut paljon pettymyksiä ja petetyksi tulemisia. Nyt tuntuu, että tuo epäluottamus on siirtynyt "perintönä" minulle.
 
Ollaan kyllä puhuttu aiheesta ja haluan uskoa, että kaikki kyllä järjestyy. En kyllä minäkään ole aiemmassa suhtessani kaikkea tehnyt oikein, enkä varmaan tässäkään. Naimisiin aion tämän naisen kanssa mennä. Itse en ole täydellinen enkä sitä voi toiseltakaan odottaa. Kyllä ne hyvät puolet on kuitenkin selvästi voitolla;)
Enter21.04.2006 17:08:25
Valoa tunnelin päässä. Ollaan väliajalla, mutta silleen että kaikki vakava on katkolla. Niinkuin alkuajoissa :). Tuntuu hyvälle tietää että on vielä jotain.
hannaya21.04.2006 21:22:10
Valoa tunnelin päässä. Ollaan väliajalla, mutta silleen että kaikki vakava on katkolla.
 
Kuinkalaisella väliajalla? Kun itse olen muutamiakin kertoja miettinyt, että pitäisikö laittaa ns. katkolle, eli että kumpainenkin tahollaan miettii mitä haluaa tulevaisuudelta. En kuitenkaan ole niin tehnyt, koska jo ajatuksin tuntuu aika epämukavalta ja väärältä tavalta ratkaista ongelmat. Jos siis tällaista tarkoitat niin sitten en ihan ymmärrä miten se vielä todennäköisemmin johtaisi valoon kuin lopulliseen "pimentoon".
faith21.04.2006 22:13:29
Hmm.. mitenkäs selibaattipäätös vaikuttaa parisuhteeseen, onko kellään kokemusta? Oon mietiskelly sitä joskus.. Niin ja tässä juteltiin kullan kanssa aiheesta. Ei kuulemma meinannu ruveta semmoseen =D ..siis totaalikieltäytymiseen. Ite voisin kyllä harkita vähän aikaa. Lupasin kyllä että kulta saa koittaa saaha minut muuttaan mieleni, eli haastetta riittäis. =)
naitti21.04.2006 22:23:06
Seurustelu on parasta.
Enter22.04.2006 00:39:28
Kuinkalaisella väliajalla? Kun itse olen muutamiakin kertoja miettinyt, että pitäisikö laittaa ns. katkolle, eli että kumpainenkin tahollaan miettii mitä haluaa tulevaisuudelta. En kuitenkaan ole niin tehnyt, koska jo ajatuksin tuntuu aika epämukavalta ja väärältä tavalta ratkaista ongelmat. Jos siis tällaista tarkoitat niin sitten en ihan ymmärrä miten se vielä todennäköisemmin johtaisi valoon kuin lopulliseen "pimentoon".
 
Siis tunnepeli on yhtä vahvaa niin kuin ennen, mutta asiat ovat miten on ja hyväksyn ne.
LumPuTar22.04.2006 01:01:49
Tytöt on semmosia, että ne ottaa nuo koulujutut vähän liian vakavasti. Antaa niitten häslätä ja sitte kun ne on saanu asiansa valmiiksi niin väsyneinä taas lämmin kainalo kelpaa :D
 
Kylä näin o!!!
Minä ainakin stressaan tosi paljon kaikista koulujutuista, mutta mikään ei oo ihanampaa, ku turvautua oman kullan kainaloon pahana hetkenä! Ja pittää olla kiitollinen, että tuo toinen puolisko jaksaa kaikki kiukuttelut ja muut, mitä on ollut viime aikoina paljon koulun ja työn takia.
Uruk23.04.2006 19:01:25
Pienimuotoinen parantumisvaihde meneillään, taidetaan vielä rakastaa toisiamme kun se tossa soitti eilen ja jaksoi muistuttaa merkkipäivästämme. :) On hieman hyvä fiilis, olen alkanut kirjoittamaan päiväkirjaa ja pistämään merkintöjä. Mutta edelleen on sellanen pieni tunne että olen numero kaksi hänen elämässään.
Kitaravirtuaali23.04.2006 19:31:02
Hitto mie rakastan miun tyttöäni.
 
E: Ihan vain ajattelin ilmoittaa. Kun lähellä ei ole vuoria joille voisin mennä sen huutamaan, niin kai tämä saman asian ajaa.
Uruk23.04.2006 20:27:19
Hitto mie rakastan miun tyttöäni.
 
E: Ihan vain ajattelin ilmoittaa. Kun lähellä ei ole vuoria joille voisin mennä sen huutamaan, niin kai tämä saman asian ajaa.

 
Oliskin ees kallioita, menisin sinne.
Uruk01.05.2006 18:54:17
Oli hauska kirjoitella tänne, muttei sitäkään enää jatku. Pelkoni kävivät toteen: Jäin yksin.
kontrabasisti03.05.2006 09:17:56
Toisen kanssa on tosi hyvä olla. Aina jos on erossa pari päivää esim. eri paikkakunnilla, tulee ikävä. Ja niiden parin erossaolopäivän jälkeen on taas vielä mukavampaa yhessä. On ihana herätä toisen vierestä, kohta ihan yhteisestä kodistakin, muutto 1.6.
noir03.05.2006 09:28:22
Oli hauska kirjoitella tänne, muttei sitäkään enää jatku. Pelkoni kävivät toteen: Jäin yksin.
 
Se on aina kuraa. Itse vastaavassa tilanteessa rupesin miettimään asioita ja tajusin valehdelleeni itselleni lähes koko suhteen ajan. Tuntui käsittämättömän pahalta. Onneksi tajusin myös, koska viimeksi olen ollut onnellisessa parisuhteessa. Siitäkin on sentään kolme vuotta. Nyt olen sitä mieltä, että tämä edellinen eroamiseni oli parasta, mitä minulle on tapahtunut. Opin käsittämättömän paljon itsestäni, ennenkaikkea siitä, mitä haluan.
 
Nyt onkin sitten taas samanlainen olo, kuin kolme vuotta sitten...
Tellu03.05.2006 10:09:04
Olen ollut eukon kanssa samassa huushollissa n. 4 vuotta ja sitä ennen seurusteltiin saman verran ja vähän päälle. Se on hassu juttu että jos toisesta oikeasti tykkää niin se vaan vahvistuu koko ajan niinkuin on käynyt enkä voisi ajatellakkaan muuta.
 
Nyt pukkaa mökkiä ja perunamaata....

 
Hitsi, kätken nämä sanat sydämeeni ja kaivan ne sieltä esiin toivottomalta tuntuvina hetkinä. Onnellisia pareja on harvassa, mutta että ne osaakin antaa toivoa!
Bobana03.05.2006 11:47:28
Hitsi, kätken nämä sanat sydämeeni ja kaivan ne sieltä esiin toivottomalta tuntuvina hetkinä. Onnellisia pareja on harvassa, mutta että ne osaakin antaa toivoa!
 
Mulla on käyny hyvä mäihä. Edellinen suhde oli taasen aivan käänteinen ja todella vaikea ja kaoottinen. Suoraan sanottuna painajainen jota ei aika edes pysty kultaamaan. Silloin tosiaan luulin ettei mistään tule ikinä mitään. Niin maahan minut henkisesti lyötiin. Että kyllä ne naisetkin osaa olla todella julmia ja raakoja. Anteeksi vaan.
Mutta nykyinen suhde taas luojan kiitos auttoi löytämään uskon ihmiseen ja oikeudenmukaisuuteen.
 
Tsemppiä vaan. Kyllä meille kaikille on se joku jossain. Minunkaan ei loppupeleissä tarvinnut muuta tehdä kuin avata silmät...
Tellu03.05.2006 14:05:53
Että kyllä ne naisetkin osaa olla todella julmia ja raakoja. Anteeksi vaan.
 
Totta ihmeessä osaa, sehän on ihmisen perustaitoja :)
 
Mutta nykyinen suhde taas luojan kiitos auttoi löytämään uskon ihmiseen ja oikeudenmukaisuuteen.
 
*kirjaa taas muistiin*
 
Tsemppiä vaan. Kyllä meille kaikille on se joku jossain. Minunkaan ei loppupeleissä tarvinnut muuta tehdä kuin avata silmät...
 
Se varmasti monesti loppujen lopuksi saattaa ollakin se ratkaiseva juttu.
Uruk05.05.2006 18:09:58
Kai tämä tästä, elelen päivän kerrallaan ja hiljaa iltasin toivon että eukon hullut tempaukset loppuisi ja palautuisi ennalleen niin voisin puhua sille.
aikavaikea13.07.2006 07:29:02
Tämä ketju piti kaivaa kahdenneltatoista sivulta. Ei pääse sinkkulanka sinne asti, ei. Paitsi lukotuttuaan.
 
Niin, sen minä vaan tahdoin tänne julkituoda, että tänään on viidestoista hääpäivä sydämeni valitun rinnalla. Äitimuorikin meille lennähti Turusta kylään lasten kaveriksi, jotta pääsemme edes hieman juhlistamaan merkkipäiviämme. Toinen merkkipäivä on melkein heti perään, eli ensi tiistaina meillä tulee tasaiset 20 vuotta yhdessäoloa täyteen.
 
Saakeli että mulla on käynyt mieletön munkki! Hyvä me!
 
Vai miten se Tom Petty lauloikaan...
 
You better watch what you say
You better watch what you do to me
Don't get carried away
Girl, if you can do better than me, go
Yeah go but remember
 
Good love is hard to find
Good love is hard to find
You got lucky babe
Yeah, you got lucky, babe
When I found you...
kenkkunen13.07.2006 08:15:02
Niin, sen minä vaan tahdoin tänne julkituoda, että tänään on viidestoista hääpäivä sydämeni valitun rinnalla.
 
Onneksi olkoon!
 
Meillä on tässä kuussa vasta yhdeksäs hääpäivä, vaikka yhdessä on oltu melkein 18 vuotta. Hitaasti hyvä tulee...
Synnyttäjä13.07.2006 09:37:10
No, tässä seurassa ei sitten meikäläisen yksivuotishääpäivä ole enää yhtään mitään :-) Yhdessä sentään ollaan oltu seittemän vuotta.
 
Mukavallehan tämä perhe-elämä vaikuttaa. Sitä joutuu joskus oikein miettimään iltaisin pihakeinussa, miten onnekas onkaan kun ei tarvitse mennä yksin sisälle. Kunhan tuo juniori muutaman viikon päästä syntyy, niin siinä sitten tulee lisää ilonaihetta. Leijuminen on kivaa.
tigrushka13.07.2006 09:37:42
Niin, sen minä vaan tahdoin tänne julkituoda, että tänään on viidestoista hääpäivä sydämeni valitun rinnalla. Äitimuorikin meille lennähti Turusta kylään lasten kaveriksi, jotta pääsemme edes hieman juhlistamaan merkkipäiviämme. Toinen merkkipäivä on melkein heti perään, eli ensi tiistaina meillä tulee tasaiset 20 vuotta yhdessäoloa täyteen.
 
Saakeli että mulla on käynyt mieletön munkki! Hyvä me!

 
ISOT onnittelut!
 
Tässä huushollissa juhlitaan kuukauden (ja päivän) kuluttua 10-vuotishääpäivää. Kimpassaolon 12-vuotispäivää juhlittiin maaliskuun lopussa. Elämäni parasta aikaa.
Jani The Rock13.07.2006 09:45:35
Jea! Helkkarinmoisen kokoset onnittelut Aikavaikealle. Way to go!
 
Ja lievähkön kateuden sekainen peukunnosto myös kaikille muille tasapainoisessa parisuhteessa eläville. Te ootte onnekkaita pirulaisia... ;)
Sävis13.07.2006 09:47:46
Tämä ketju piti kaivaa kahdenneltatoista sivulta. Ei pääse sinkkulanka sinne asti, ei. Paitsi lukotuttuaan.
 
Niin, sen minä vaan tahdoin tänne julkituoda, että tänään on viidestoista hääpäivä sydämeni valitun rinnalla. Äitimuorikin meille lennähti Turusta kylään lasten kaveriksi, jotta pääsemme edes hieman juhlistamaan merkkipäiviämme. Toinen merkkipäivä on melkein heti perään, eli ensi tiistaina meillä tulee tasaiset 20 vuotta yhdessäoloa täyteen.
 
Saakeli että mulla on käynyt mieletön munkki! Hyvä me!

 
Onnea!
 
No, ollaan mekin oltu jo yli vuosi kihloissa! :)
pehko13.07.2006 10:13:13
meni homma vituiks, koska tyttö oli sitämieltä, että olen vielä liian kiinni edellisessä. Tai jotain..
Jani The Rock13.07.2006 10:15:59
meni homma vituiks, koska tyttö oli sitämieltä, että olen vielä liian kiinni edellisessä. Tai jotain..
 
Sekö tiesi ton asian paremmin kuin sinä? Tyypillistä.
pehko13.07.2006 10:20:19
Sekö tiesi ton asian paremmin kuin sinä? Tyypillistä.
 
mie en tiedä mistään yhtään mitään...puhuttiinhan me asiasta hieman.
Tempura16.07.2006 07:33:18
Niin, sen minä vaan tahdoin tänne julkituoda, että tänään on viidestoista hääpäivä sydämeni valitun rinnalla. Äitimuorikin meille lennähti Turusta kylään lasten kaveriksi, jotta pääsemme edes hieman juhlistamaan merkkipäiviämme. Toinen merkkipäivä on melkein heti perään, eli ensi tiistaina meillä tulee tasaiset 20 vuotta yhdessäoloa täyteen.
 
Saakeli että mulla on käynyt mieletön munkki! Hyvä me!

 
Noni! Munkit ne onkin hyviä! Olkaas onnellisia lopun ikäänne ja vähän päälle.
Mufasa19.07.2006 16:09:51
Ihan kivaa kuuluu mullekkin. Nyt olis kohtapuoliin tyttöystävän kanssa yhteenmuutto edessä. Vähän ahdistaa kun ollaan niin nuoria ja kaikkea mutta toivottavasti kaikki menee hyvin.
faith19.07.2006 16:20:04
Ihanaa ku joku vaivautu kaivaan tän ylös, halipus =o* (okei, toi termi ei sopinu mun käyttöön ja oli muutenki hassu. Antakee anteeksi.. =D)
 
Ihan kivaa kuuluu mullekkin. Nyt olis kohtapuoliin tyttöystävän kanssa yhteenmuutto edessä. Vähän ahdistaa kun ollaan niin nuoria ja kaikkea mutta toivottavasti kaikki menee hyvin.
 
Kuulostaa hyvältä, oon melko kade. Mulla se on valitettavasti sillai että muutan n. 150km päähän paremman opiskelupaikan perässä ja parempi puoli jää tänne, vuodeksi tai kaheksi. Pelottaa hulluna että miten tää alkaa toimiin.. Toisaalta nyt ku oon vieny kamoja uuteen kämppään niin ollaan kovasti jo suunniteltu sitä ku muutetaan yhteen.. eli eroamassa ei olla.
 
Mutta se välimatka on niin tuskanen. Onhan siinä hyvät puolensa, mutta.. niin. Kun mielummin suunnittelis yhteistä kotia ja sitten joutuuki toteamaan että siihen on niinki paljon (edelleen) aikaa, niin ei se mukavalta tunnu.
toxic19.07.2006 16:32:58
Mutta se välimatka on niin tuskanen. Onhan siinä hyvät puolensa, mutta.. niin. Kun mielummin suunnittelis yhteistä kotia ja sitten joutuuki toteamaan että siihen on niinki paljon (edelleen) aikaa, niin ei se mukavalta tunnu.
 
Minulla ja omalla naarasolennollani oli 220 kilometrin välimatka, mutta eij mitään ongelmaa. Tuota kesti siis noin vuoden ajan.
faith19.07.2006 16:40:14
Minulla ja omalla naarasolennollani oli 220 kilometrin välimatka, mutta eij mitään ongelmaa. Tuota kesti siis noin vuoden ajan.
 
Niin, no eiköhän se sitte jälkeenpäin tunnu pieneltä matkalta ja ajalta.. nyt vain kauhistuttaa ku pitää olla niin kaukana. Kyllä se siitä sitte asettuu. toivottavasti...
 
..ja nyt mie lähen siskon kans Keski-Eurooppaan 3 viikoksi. Lupasin jo vuos sitte että lähen, mutta olishan se mukavampaa jos tuo muru olis mukana....... "/
aikavaikea25.08.2006 11:53:53
Tämän Ilta-Sanomissa olleen uutisen haluan postata tänne jakaakseni ihmetystäni tuon yhden toteamuksen vuoksi. Lukekaapa ensin.
 
Laulaja ja viime vuoden Idols-kilpailun tuomari Nina Tapio on eronnut miehestään Martti Forsbergista. Pariskunta on jättänyt yhteisen avioerohakemuksen Helsingin käräjäoikeuteen tämän vuoden helmikuussa.
 
- Pitää paikkansa. Eroomme ei liity mitään dramatiikkaa, Nina kertoi eilen IS:lle.
 
Ninan ja Martin avioliittoa kesti kymmenen vuotta. Sinä aikana he saivat kaksi tyttöä, Adan, 9, ja Elsan, 6, jotka jäävät eron jälkeen asumaan Ninan luokse.

 
No hyvä. Kiinnittikö kukaan muu huomiota tuohon "Eroomme ei liity mitään dramatiikkaa" -kohtaan? Jos ollaan yhdessä ja avioliitossa vuosikausia pari lastakin siinä väsäten, niin pitää jo olla aikamoista tunnekylmyyttä jos siihen ei liity_mitään_dramatiikkaa. Tai sitten minä vain luen kuin piru raamattua...
kalakukko25.08.2006 11:58:21
No hyvä. Kiinnittikö kukaan muu huomiota tuohon "Eroomme ei liity mitään dramatiikkaa" -kohtaan? Jos ollaan yhdessä ja avioliitossa vuosikausia pari lastakin siinä väsäten, niin pitää jo olla aikamoista tunnekylmyyttä jos siihen ei liity_mitään_dramatiikkaa. Tai sitten minä vain luen kuin piru raamattua...
 
Voi olla, että se tarkotti tolla lauseella, että saivat käytännön jutut hoidettua ilman hirveitä riitoja yms ja että välit säilyivät about hyvinä vielä. Mutta mistäs minä tiiän, veikkaanpa vaan. Voi olla että siinä on tunteet kuitenki ollu pinnassa tai sitten ei emt. Tiiä sitten mitä tolla tarkotti.
baron25.08.2006 12:24:46
No hyvä. Kiinnittikö kukaan muu huomiota tuohon "Eroomme ei liity mitään dramatiikkaa" -kohtaan? Jos ollaan yhdessä ja avioliitossa vuosikausia pari lastakin siinä väsäten, niin pitää jo olla aikamoista tunnekylmyyttä jos siihen ei liity_mitään_dramatiikkaa. Tai sitten minä vain luen kuin piru raamattua...
 
Et usko sellaiseen, että "kasvoimme erilleen" jolloin se tapahtuu pikku hiljaa eikä siihen tarvitse liittyä dramatiikkaa vaan voidaan rauhallisesti keskustellen todeta, että enää niin vähän yhteistä, että yhtä hyvin voidaan jatkaa kokonaan erillään?
aikavaikea25.08.2006 12:33:05
Et usko sellaiseen, että "kasvoimme erilleen" jolloin se tapahtuu pikku hiljaa eikä siihen tarvitse liittyä dramatiikkaa vaan voidaan rauhallisesti keskustellen todeta, että enää niin vähän yhteistä, että yhtä hyvin voidaan jatkaa kokonaan erillään?
 
Kai sitä on olemassa, mutta vähän se kuulostaa samalta liturgialta kuin "musiikilliset erimielisyydet", jotka mainitaan kun todellisia syitä ei haluta kertoa. Mutta sitäkin tuossa vähän hain, että jos nyt vaikka "kasvettaisiin erilleen" ja on "niin vähän yhteistä", niin pari mukulaa on kuitenkin aika paljon yhteistä, eikä se isojako ihan ilman dramatiikkaa voi mennä. Vaan mistäpä minä tiedän, kunhan tuossa taas takerruin varvikkoihin.
5000025.08.2006 13:49:05
Eroomme ei liity mitään dramatiikkaa, Nina kertoi eilen IS:lle.
 
Olennaista tuossa on viimeinen sana. IS:n asteikolla erossa ei ollut dramatiikkaa - siihen ei siis ilmeisesti liittynyt esim. vakavia syömis/juomishäiriöitä, entisiä olympiaurheilijoita, tms.
eino mutku25.08.2006 14:02:11
Et usko sellaiseen, että "kasvoimme erilleen" jolloin se tapahtuu pikku hiljaa eikä siihen tarvitse liittyä dramatiikkaa vaan voidaan rauhallisesti keskustellen todeta, että enää niin vähän yhteistä, että yhtä hyvin voidaan jatkaa kokonaan erillään?
 
6- ja 9-vuotiaat lapset on jo musta niin paljon yhteistä, että jos kerran on noin hyvät välit, niin miksei sitä voi jatkaa yhtä hyvin yhdessäkin..? Arjeksihan sitä dramatiikan puuttumista elämästä kutsutaan.
 
Kai tuossa on vain tosiaan viisaasti kerrottu asia kertomatta oikeasti mitään, joka onkin hyvä valinta, mitäpä sitä repostelemaan. Vaikea asiahan se on muutenkin. Mitäpä se kenellekään kuuluukaan.
stickyfinger25.08.2006 15:53:53
Tämän Ilta-Sanomissa olleen uutisen haluan postata tänne jakaakseni ihmetystäni tuon yhden toteamuksen vuoksi. Lukekaapa ensin.
 

 
No hyvä. Kiinnittikö kukaan muu huomiota tuohon "Eroomme ei liity mitään dramatiikkaa" -kohtaan? Jos ollaan yhdessä ja avioliitossa vuosikausia pari lastakin siinä väsäten, niin pitää jo olla aikamoista tunnekylmyyttä jos siihen ei liity_mitään_dramatiikkaa. Tai sitten minä vain luen kuin piru raamattua...

 
Luet kuin piru raamattua, tai sitten meillä on eri käsitys parisuhteesta. Kyllä sitä ihmiset, saattavat kasvaa erilleen vaikka useita vuosia yhdessä olisivat olleetkin. Miksi sitä dramatiikkaa pitäisi välttämättä eroon liittyä. Eroavathan monet ystävinä.
Sävis25.08.2006 16:12:00
Kai tuossa on vain tosiaan viisaasti kerrottu asia kertomatta oikeasti mitään, joka onkin hyvä valinta, mitäpä sitä repostelemaan. Vaikea asiahan se on muutenkin. Mitäpä se kenellekään kuuluukaan.
 
Näin minäkin ajattelisin. Ihan tarpeeksi saa lukea lehdistä hirveitä revittelyjä toisten ihmisten parisuhdeongelmista. Ei sellaiset asiat oikeasti kuulu muille.
ten26.08.2006 03:41:15
Nainen lähti Tallinnaan kylpylään kaverinsa kanssa kahestaan. Sen kaverilla on synttärit. Meikä jäi tänne dokaamaan, mutta PARKELE kun on ikävä. Varsinkin kun kinasteltiin just tossa puhelimessa. Tappeleminen / kinasteleminen ei sinäänsä oo mitään järin kivaa, mutta pitäähän parisuhteessa olla haastetta!!! Jos ei olisi mitään haastetta, niin tuskin seurustelisin tällä hetkellä!
 
Kävin muutes äsken Järvenpään Hevenissä kattomassa Flipperiä! Vittumaisen hyvä bändi!
Czar26.08.2006 10:30:11
Tappeleminen / kinasteleminen ei sinäänsä oo mitään järin kivaa, mutta pitäähän parisuhteessa olla haastetta!!!
 
Mitähän haastetta kinasteleminen ilmentää?
Loijaa26.08.2006 13:00:28
Muutin tyttöystäväni kanssa yhteen jo melkein pari vuotta sitten. Nyt olen alkanut miettimään, että tapahtuikohan se liian aikaisin, jos tässä loppuelämä meinataan näillä näkymin olla yhdessä. Olen kuiteskin vasta 22. Ja ihana nainen hän on suurimman osan ajasta, harmittavaa kyllä, yleensä ei silloin kun olen muusikoiden.netissä.
Zerzy26.08.2006 19:06:11
Minulla ja omalla naarasolennollani oli 220 kilometrin välimatka, mutta eij mitään ongelmaa.
 
Meillä on aina vähintään sellanen 3000km ja tällä hetkellä joku vajaat 10000km. Ei suurempia ongelmia, mutta kaipuu tietysti aivan järjettömän kova koko ajan molemmilla. No, odotellaan tulevaisuutta. Hyvältä näyttää.
 
Välimatkalla ei sinänsä ole mitään väliä, jos molemmat on täysillä mukana ja voi luottaa toiseen.
Toveri26.08.2006 19:48:38
Ehämmä pärjää noissa etäisyyksissä alkuunkaan; huomisesta eteenpäin taas arkipäivien ajaksi 280,0 kilometriä. Sitten on jälleen yhtä vähän kuin nyt, sylissä istuen.
Loco happy26.08.2006 20:16:47
edit: tais sopia paremmin sinkkulangalle..
Zerzy26.08.2006 20:31:08
Sitten on jälleen yhtä vähän kuin nyt, sylissä istuen.
 
Juu kuukauden päästä sama täällä. Ja sitten voikin olla taas 3kk yhdessä. Sitä päivää odotellessa. Viimenäkemästä vain viikko. Tässä kyllä oppii arvostamaan toista eri tavalla kuin ns. normisuhteessa. Ei ainakaan pidä itsestäänselvyytenä. Tiedä sitten mikä on parasta mielenterveyden kannalta...
 
Niin ikävää, mutta niin kaunista.
Toveri14.10.2006 16:58:23
Aika hämäristä nousee tämä ketju. Ei muuta mainittavaa, kuin että eilen ohitettiin todella merkittävä kahden kuukaden rajapyykki. Oli toki perjantai, 13. päivä. :)
tigrushka14.10.2006 17:11:03
Aika hämäristä nousee tämä ketju. Ei muuta mainittavaa, kuin että eilen ohitettiin todella merkittävä kahden kuukaden rajapyykki. Oli toki perjantai, 13. päivä. :)
 
13. päivä on yhtä hyvä päivä kuin mikä tahansa muukin päivä. Ja 2 kk on hyvä alku. Onnea! :)
 
t.nim. 12½ vuotta pulkassa
Shakti14.10.2006 19:06:37
Jotenkin sitä vaan pitää itteänsä niin saatanan surkeena ja kaikinpuolin epäonnistuneena yksilönä, ainakin ajoittain. Ja joskus se itsesääli sitten saattaa purkautua myös toisen syyttelynä.
 
Tuttu tunne, mutten kuitenkaan viitsi alkaa siitä tilittämään. Ajatushan on vain minun pääni sisällä. Tiedän, että miut hyväksytään ja miusta pidetään juuri tällaisena.
 
Jos asia vaivaa kovin, voihan siitä aina keskustella ihan avoimesti. Ei tällä "Mä oon niin läski ja ruma! Älä selitä, sä et tykkää musta yhtään" -tyylillä. Aina se ohi menee kun rakas ihminen sanoo ihanaksi tai luo hellän katseen. Minä ainakin silloin viimeistään osaan sulkea tyhmät ajatukset pois päästäni.
Silkki16.10.2006 11:41:21
Meillä on aina vähintään sellanen 3000km ja tällä hetkellä joku vajaat 10000km. Ei suurempia ongelmia, mutta kaipuu tietysti aivan järjettömän kova koko ajan molemmilla. No, odotellaan tulevaisuutta. Hyvältä näyttää.
 
Välimatkalla ei sinänsä ole mitään väliä, jos molemmat on täysillä mukana ja voi luottaa toiseen.

 
Aikalailla sama tilanne täällä päässä. (Kilometrit on tosin vähän vähäisempiä) Erossa on jouduttu olemaan, kun olen töissä toisella puolen Eurooppaa. Helmikuussa sitten takas Suomeen ja ilmeisesti sillon ois yhteenmuutto edessä.
 
Lauantaina tyttönen onneks tulee tänne Dubliniin ja sitten tehdään yhdessä Suomen reissu... Kivaa.
Manicci16.10.2006 14:52:45
3kk tuli eilen täyteen. Tosin havaittavissa on, että pientä ongelman poikasta on kehissä :/ Taino, tiedä sitten.
AP16.10.2006 15:09:11
6- ja 9-vuotiaat lapset on jo musta niin paljon yhteistä, että jos kerran on noin hyvät välit, niin miksei sitä voi jatkaa yhtä hyvin yhdessäkin..? Arjeksihan sitä dramatiikan puuttumista elämästä kutsutaan.

 
Tässä on paljon viisautta.
 
Sitäpaitsi dramatiikasta tulee aina mieleen sellaisia asioita kuin sairauskohtaus, veromätkyt, vieraita tulossa tai mitä muuta harmia nyt voikaan olla.
Että jos sellaista ei paljoa, niin hyvä.
Mieluummin roman- kuin dramatiikkaa, sano.
tigrushka16.10.2006 15:13:47
Mieluummin roman- kuin dramatiikkaa, sano.
 
Mahtava kiteytys!!! Lussa tuli.
AP16.10.2006 15:14:34
Mahtava kiteytys!!! Lussa tuli.
 
Oijoi. Kiitos.
ten16.10.2006 23:53:36
Moro!
 
Jotakin aika paljon kuukausia takana... miinus tietysti tuo puolen vuoden tauko, mutta nyt on asiat aika mallillaan. Isompaa kämppää ollaan jo etitty jonkun aikaa, mutta hiljasta ollu toistaseks. Olen kovin onnellinen. Jos nyt päästään yhteisymmärrykseen kokonaisuudesta, niin ehkä sitten häät ensi syksynä. Pienimuotoset tietenkin. Aivan kuten köyhän rokkarin kuuluukin. :)
 
Jatkoja...
Antero--17.10.2006 00:27:40
No hyvä. Kiinnittikö kukaan muu huomiota tuohon "Eroomme ei liity mitään dramatiikkaa" -kohtaan? Jos ollaan yhdessä ja avioliitossa vuosikausia pari lastakin siinä väsäten, niin pitää jo olla aikamoista tunnekylmyyttä jos siihen ei liity_mitään_dramatiikkaa. Tai sitten minä vain luen kuin piru raamattua...
 
Minun vanhemmilleni tuli tuommoinen "ei-dramatiikkaa"-ero taannoin. Kaksikymmentä vuotta olivat naimisissa, mutta viimeisenä kymmenenä vuotena isäni oli yhä enemmän poissa kotoa ulkomailla, ja äitini hoiti lapset, talon ja eläimet käytännössä kokonaan itse. Pikkuhiljaa isäni vain erkani kaikista meistä.
Eräänä päivänä äitini ilmoitti, että nyt ollaan erottu. Sanoi, että mikään ei eron myötä tule muuttumaan. Eikä muuttunut. Lapset sanoivat että jaa. Me lapset säilytimme hyvät välimme isäämme.
Missä dramatiikka?

Usein myös sanotaan, että ero jättää aina karmeat jäljet lapsiin. Aikamoista potaskaa. Kyllä ero voi tapahtua siististikin, ilman että lapset siitä paljoa kärsivät. Tai ainakaan itse en ole koskaan mitään surua vanhempieni erosta tuntenut.
 
Menee ehkä ohi aiheen, mutta menköön.
 
Antero
faith17.10.2006 15:04:10
Joo, kaukosuhde näköjään toimii hyvin. Tosin välimatkaa on "vain" semmoset 150km, mutta pitkältä se tuntuu kun on tottunu oleen niin lähellä, ikävä rassaa. Onneksi kuitenki yhteydet pelaa, eli pääsee näkemään harva se viikonloppu. 1½ vuotta on kohta täynnä, ja hyvältä vaikuttaa edelleen. Oon onnellinen =)
Anonymous-jazz17.10.2006 15:08:55
On se varsin henkisesti kasvattavaa olla yli 4 v. viha-rakkaussuhteen vuoristoradalla ja kierrokset senkuin kiihtyy vuosi vuodelta, ellei sitten hyppää tuon suhteen kyydistä pois.
 
Aviopari on muuten Viroksi "tuplapulm"... HOHO
odd17.10.2006 15:18:59
Joo, kaukosuhde näköjään toimii hyvin.
 
Ei toimi....tana.
m.naksu17.10.2006 19:29:23
Kai tännekin on pakko tulla kommentoimaan... Oma ongelmani on etten osaa osoittaa kiintymystä ja huomiota. Siihen olen kämyttäny osan suhteistani.. toisaalta olen vasta nuori, mutta sentään en halua tuhota suhdetta sen takia.
Naiset, antakaa vinkkejä miten haluaisitte teitä huomioitavan?
Raipe18.10.2006 01:13:38
Kai tännekin on pakko tulla kommentoimaan... Oma ongelmani on etten osaa osoittaa kiintymystä ja huomiota. Siihen olen kämyttäny osan suhteistani.. toisaalta olen vasta nuori, mutta sentään en halua tuhota suhdetta sen takia.
Naiset, antakaa vinkkejä miten haluaisitte teitä huomioitavan?

 
Sano sille jotain kaunista tai anna sille kukkia.
 
Jos kunnolla kalvaa, niin keitä molemmille kuppi kahvia ja puhu sille noista asioista ja tuntemuksistasi.
Jos se on kiva nainen, se ymmärtää. Jos se on kusipää, se pistää välit poikki.
Yleensä ne on kivoja ja yleensä puhuminen auttaa (ainakin meilläpäin).
Perzzza22.10.2006 09:56:20
10kk loppui eilen, yhtäkkiä.
 
torstai-iltana yhtäkkiä kesken puhelimessa olevan, väsyneen kärhämän jälkeen kysyttiin että entä jos ollaanki kavereita? just ollaan selvitty vaikka mistä ja kaikki näytti paremmalta
 
eilen sanottiin että ei muuta vaihtoehtoa ku tämä
 
ja kaveruus kuulemma toimisi (en pysty)
 
kaikkea oli suunniteltu viikonlopulle, ens viikolle, ens kuulle (maiden tampereella, odotettu helmikuusta asti), jouluksi
 
synttäri- ja joululahjoja oli mietitty
 
kaikenlaista muuta kivaa oli kanssa mietitty ja puhuttu
 
kummallakin takana rankkaa koulua ja väsymystä, ei oltu nähty puoleentoista viikkoon
 
en ole ikinä ollut näin yksinäinen.
 
365 päivää (mukaanluettu ylimalkaan ne ajat jolloin ei virallisesti yhessä) on ollu joku jolle pistää se hyvää yötä - joka ilta. siitä me ei laistettu.
 
eilen ei ollu enää illalla, en pystyny
 
tältäkö tämä tuntuu sitte? mä en pysty kantamaan kaunaa, mä en pysty ymmärtämään
 
selitystä en saanut suoraan että miksi, miksei pysty jatkamaan, se iltainen oli tosi väsynyt ja se kärhämä oli ehkä kaikista pienin mikä meillä oli
 
ei puhuttu, oli kuulemma mietitty päiviä, viikko kaks. ei mulle puhuttu mitään. ja sitte mietitään että mä en ole kuunnellu tai mua ei ole kiinnostanut kuunnella; olen ollu vaan häntä varten puolitoista viikkoa. en ole tehny mitää, raivasin omia menoja että jos nähtäisiin. hän oli kovassa kuumeessa melkein koko syysloman ja teki sitte omat menonsa, ärsytti se hieman.
 
tota, ei kiintopistettä. pahoittelen tekstin ulkoasua, jotenki kirjoittaa nopeasti. en voi sille mitään.
 
The Killersin uus levy on tosi hyvä.
 
ja oma huone ei ole mitään muuta kuin täynnä helvetin hyviä muistoja viimeiseltä 10kk:lta, valokuvia, pehmoleluja, penaalissa olevia kyniä, tietokonetta, takkia, vaatteita, petivaatteita, huoneen järjestystä, omaa leukapartaa, tukkaa.. kaikkea näitä myöten.
 
tältäkö tän pitäis tuntua? sattuu.
Spike22.10.2006 13:11:31
365 päivää (mukaanluettu ylimalkaan ne ajat jolloin ei virallisesti yhessä) on ollu joku jolle pistää se hyvää yötä - joka ilta. siitä me ei laistettu.
 
Ihme sääntöjä. Ei kai tollasen jutun tartte olla mikään velvollisuus.
Jani The Rock22.10.2006 13:24:18
Ihme sääntöjä. Ei kai tollasen jutun tartte olla mikään velvollisuus.
 
No jos se ei ollu mikään sääntö tai velvollisuus? Joitain asioita voinee tehdä pakottamattakin.
Perzzza22.10.2006 13:26:51
No jos se ei ollu mikään sääntö tai velvollisuus? Joitain asioita voinee tehdä pakottamattakin.
 
ei se ollu sääntö. se vaan oli. se toi hyvän olon itselle ja toiselle. säännöt ja ehdot parisuhteessa ovat perseestä.
Jenka22.10.2006 17:39:10
10kk loppui eilen, yhtäkkiä.
 

 
tältäkö tän pitäis tuntua? sattuu.

 
No huh, totta kai tuntuu pahalta koska tuntuu ihan vähän pahalta jo se, että uusi tuttavuus, jonka suhteen on jo vähän ollut unelmia osoittautuu ihmiseksi, jonka kanssa ei ole tulevaisuutta.
 
Voimia sinne hyvin paljon!
Anonymous-jazz22.10.2006 17:44:13
Sehän siinä on aika kyrsivää kun toinen antaa ja toinen ottaa. Toinen jää usein aina ilman ja tämä on sitten sitä parisuhdetta missä itsekkyydellä on monet kasvot. Se ei ole mitään muuta kuin täysin inhimillistä meininkiä.
Perzzza22.10.2006 19:31:10
Hitto vie kun itkettää.
 
Kiitos viesteistä. Harvassa ovat mutta sitäkin tärkeämmät.
 
sattuu niin hlvetisti.
 
muistoja, hyviä sellaisia (mitään muuta ei olekaan!) on koko ajan ympärillä. niiltä ei voi välttyä.
 
miten pystyy jatkamaan?
Jani The Rock22.10.2006 19:47:49
muistoja, hyviä sellaisia (mitään muuta ei olekaan!) on koko ajan ympärillä. niiltä ei voi välttyä.
 
miten pystyy jatkamaan?

 
Toi on sitä kaikkein suurinta helvettiä, kun periaatteessa kaikki ympärillä muistuttaa siitä mitä oli Ennen.
 
Mutta jatkamaan pystyy siitä huolimatta. Tänään sattuu saatanasti ja huomenna vielä enemmän, mutta parin kuukauden päästä tilanne voi jo olla toinen. Parisuhteen loppu ei oo elämän loppu, vaikka siltä se aluksi tuntuukin.
 
Kyä sää pärjäät.
Hard as a rock22.10.2006 22:22:00
muistoja, hyviä sellaisia (mitään muuta ei olekaan!) on koko ajan ympärillä. niiltä ei voi välttyä.
 
Hmh, koitappa jaksaa :/ Osaan kuvitella tilanteen, itsellä takana vasta vajaat puolitoista vuotta nykyistä parisuhdetta, mutta on se vaan niin mukavaa, kun tietää että tyttöystävä jaksaa mm. kuunnella innostunutta vuodatustani asiasta kuin asiasta, vaikkei se pätkääkään kiinnostaisi.
JCM23.10.2006 11:04:51
Hitto vie kun itkettää.
 
miten pystyy jatkamaan?

 
Sepä se. Tuossa tilanteessa tuntuu, että ei jaksa.
 
Eikä siihen auta kuin aika, toisilla menee kauemmin. Sekin vaihtoehto on olemassa että löytää jonkun ihanan ihmisen, johon vois vaikka rakastua.. mut ei varmaan nyt tunnu siltä.
 
Tsemiä.
myrskis23.10.2006 12:59:05
Kröhöm. Olin tulossa tänne kirjoittamaan ikävästäni ja poikaystäväni viikon ulkomaanmatkasta, mutta en taidakaan sanoa enää mitään.
 
Voimia, Perzzza. Muuta en voi sanoa kun en osaa. Alku on aina pahinta mutta aika auttaa.
Kreivi_Krappula28.10.2006 23:47:13
Kohta 11kk tytön kanssa takana ja hyvin menee. Suhde vain vahvistuu. Pitää kyllä nostaa hattua tytölle kun sai tälläisen äijän rauhoitettua, siis siinä mielessä, että suurinosa naisista tuskin voisi ikinä ajatella mua poikaystävänä, koska olen hiukan villi,rakastan heittää läppää (jota muut eivät yleensä tajua) ja oon just sellane "oot kiva kaverina"-tyyppi. Tyttö näyttää jaksavan mua ja jopa ihan tosissaan rakastavan. Mutta yks puoli mussa on sellane mitä tytöt arvostaa. Kaikki tytöt joiden kanssa olen jutellut vakavasti sanovat/uskovat etten pystyisi ikinä pettämään ja se on totta. Ja tyttönikin tietää sen. Eli tältä osalta on hyvin pullat uunissa. Mutta mikä siinä muuten on kun on varattu niin tytöt muut tytöt kiinnostuvat? Mulla oli yks tyttönen "hallussa" kunnes tää nykyinen tuli paikalle? Ei sitten ollu 16vuoteen kukaan ollu kiinnostunu mut sit niitä tulee kaks yhtäaikaa... Maailma on epäreilu. No nyt ikää on se 17v ja kohta baareihin, tyttö tulee vaan puolvuotta perässä niin mitenköhän meinaa tyttö suhtautua?
faith28.10.2006 23:57:52
Kröhöm. Olin tulossa tänne kirjoittamaan ikävästäni ja poikaystäväni viikon ulkomaanmatkasta, mutta en taidakaan sanoa enää mitään.
 
Voimia, Perzzza. Muuta en voi sanoa kun en osaa. Alku on aina pahinta mutta aika auttaa.

 
Saa kirjottaa kaikista itelle tärkeistä (ja vähemmänki tärkeistä) asioista =)
Itekki aattelin todeta tänne että taas tulee vaikeaa ku on ollu loman murun kans ja nyt pitää lähteä takas kotiin. Pelottaa mitä huomisesta tulee.. Ei ainakaan mitään mukavaa. No, on siitä ennenki selvitty.
Skebameizi31.10.2006 00:55:44
Oon parin viikon ajan tapaillut yhtä tyttöä ja viime viikonloppuna aloimme humalapäissämme miettimään että "entä jos..." Tänään tämä neito oli sitten meillä ja oli halipusijee-meininkiä eli kivaa :)
 
Mietin tässä vaan että missä vaiheessa homma lähtee oikeasti lentoon ja se tietty hermostuneisuus häviää? Eipä oo ala-asteen jälkeen tullu "seucattua" kuukauden päiviä pidempään.
Ossi31.10.2006 01:20:48
Mietin tässä vaan että missä vaiheessa homma lähtee oikeasti lentoon ja se tietty hermostuneisuus häviää?
 
Tähän ei ole mitään valmista sapluunaa ranskalaisin viiruin. Sen kyllä huomaa, kun/jos noin onnekkaasti käy. Prosessin myötä häviää hermostuneisuus ja kaikki muukin :)
askomiko31.10.2006 02:05:54
Tähän ei ole mitään valmista sapluunaa ranskalaisin viiruin. Sen kyllä huomaa, kun/jos noin onnekkaasti käy. Prosessin myötä häviää hermostuneisuus ja kaikki muukin :)
 
Luin jotain että potenssi häviää ja .. rölö, taijanpa mennä nukkumaan.
kontrabasisti31.10.2006 10:20:48
Nyt jotain 4 ja puoli kuukautta onnellisesti kihloissa. yhdessä pari vuotta. asuttu yhdessä 5 kk. elämä on ihanaa. toinen on kyllä armeijassa ja vielä 9kk, mutta se on vaan asioita joita on pakko kestää. hyvää parisuhdetta ei voi luoda jos ei osaa elää yksin ja siihen on nyt hyvät mahdollisuudet. oman elämän hyvä kunto on parisuhteen edellytys.
 
jossain vaiheessa tuli sellainen vaihe, että oltiin tiiviisti yhdessä, eikä enää ollut niin aikaa harrastuksille ja kavereille, mutta liika on liikaa. ihminen on onnellinen kun ei kyllästy, ja on muitakin asioita mietittävänä kuin työ/opiskelu ja parisuhde.
 
kaikesta ollaan selvitty niitä sen kummemmin erittelemättä. mutta sellaisistakin asioista, joita kaikki ei haluaisi koskaan antaa anteeksi. kaikesta voi ja pitää puhua. ihastumisia puolin ja toisin, rahavaikeuksia ja opiskeluongelmia... mutta ei elämä ole täydellistä. eikä elämä ole edes onnellista, jos itse ei panosta siihen mitä haluaa.
 
vaikka aika-ajoin parisuhde on vähemmän romanttinen tässä vaiheessa, kyllä välillä vaan on niin hyvä ja rakastunut olo, täydellisin olo maailmassa juuri sen toisen kanssa ettei siitä voi luopua. minä olen ja haluan olla tämän miehen kanssa ja mennä naimisiin muutaman vuoden päästä. minulla on nyt hyvä olla.
Manan lapsi31.10.2006 10:38:30
Mietin tässä vaan että missä vaiheessa homma lähtee oikeasti lentoon ja se tietty hermostuneisuus häviää? Eipä oo ala-asteen jälkeen tullu "seucattua" kuukauden päiviä pidempään.
 
Huomaat sen sitten kun käytätte vessaa ovi auki ja kuljette kämpässä alasti. :)
kontrabasisti31.10.2006 10:39:55
Huomaat sen sitten kun käytätte vessaa ovi auki ja kuljette kämpässä alasti. :)
 
Toihan nyt on ihan tuttua. Mutta se saa miehen virkeäksi kun riisuuntuu "suihkuun menoa" varten. :)
kontrabasisti31.10.2006 10:40:09
Huomaat sen sitten kun käytätte vessaa ovi auki ja kuljette kämpässä alasti. :)
 
edit. tuli tuplat.
Manan lapsi31.10.2006 10:46:54
Toihan nyt on ihan tuttua.
 
Mutta ei varmaankaan ihan seurustelun ekoina kuukausina? Tai sitten oon vaan erityisen estokas yksilö. :p
kontrabasisti31.10.2006 10:48:12
Mutta ei varmaankaan ihan seurustelun ekoina kuukausina? Tai sitten oon vaan erityisen estokas yksilö. :p
 
No ei kai vielä heti suhteen alussa. sillon kuuluukin olla vähän semmoinen ujo meininki, se on vaan söpöä. mutta jossain vaiheessa se tulee varmasti. :)
Jani The Rock31.10.2006 10:53:47
Ja sitten tulee se vaihe, jolloin alasti kuljeskelu toisen nähden ei ole enää "jännää" eikä se toinen osapuolikaan jaksa innostua siitä kuin harvoin.
 
Edit: Ja silloin kun se innostuu, vastineeksi tulee tympääntynyt tokaisu: "Olis ihan kiva kun sais joskus mennä rauhassa suihkuun, älä kiehnää siinä".
stickyfinger31.10.2006 12:27:35
Ja sitten tulee se vaihe, jolloin alasti kuljeskelu toisen nähden ei ole enää "jännää" eikä se toinen osapuolikaan jaksa innostua siitä kuin harvoin.
 
Edit: Ja silloin kun se innostuu, vastineeksi tulee tympääntynyt tokaisu: "Olis ihan kiva kun sais joskus mennä rauhassa suihkuun, älä kiehnää siinä".

 
Hahah, totuuden sanoja.
Skebameizi31.10.2006 13:37:56
Ja sitten tulee se vaihe, jolloin alasti kuljeskelu toisen nähden ei ole enää "jännää" eikä se toinen osapuolikaan jaksa innostua siitä kuin harvoin.
 
Edit: Ja silloin kun se innostuu, vastineeksi tulee tympääntynyt tokaisu: "Olis ihan kiva kun sais joskus mennä rauhassa suihkuun, älä kiehnää siinä".

 
Ja sen jälkeen mennään panemaan naapurin muijaa. Eiku!
kirjoittelija31.10.2006 13:51:17
Noniin. Mitä mieltä olette seuraavasta ja mitä mielestänne asialle voisi/kannattaisi tehdä vai pitäisikö mitään:
 
On olemassa avopari joille on syntynyt 10 viikkoa sitten vauveli. Muuten kaikki on ihan ok, mitä nyt mies pelaa 24h vuorokaudessa World of warcraftia jos ei ole töissä. Asiasta on keskusteltu ja itketty ja vihdoin mies on suostunut siihen että klo 22-23 välisenä aikana... hän EI pelaa vaan viettää sen tunnin perheensä kanssa! Pitäisikö naisen vaan ottaa vauva ja lähteä kävelemään? Tai onko olemassa jotain "taikasanoja" joilla miehen voisi saada tajuamaan tilanteen kauheuden? En vaan ymmärrä tuota, siis en ole itse lapsirakas ihminen, mutta eikös tuon vauvaiän pitäisi olla sitä aikaa mitä kukaan ei halua menettää kun ne kasvaa niin nopeasti jne.? Ja eikö ole lievästi sanottuna törkeän epäitsekästä siltä mieheltä sälyttää lapsenhoito täysin naisen harteille? Kun kuulin ystäväni eilen kertovan tätä tilannetta olin sanaton ja raivoissani. Miten kukaan voi pistää jonkun typerän tietokonepelin oman avovaimonsa, vastasyntyneen lapsensa ja parisuhteensa edelle, en vaan tajua.
Jani The Rock31.10.2006 13:55:33
Noniin. Mitä mieltä olette seuraavasta ja mitä mielestänne asialle voisi/kannattaisi tehdä vai pitäisikö mitään...
 
Minun mielestäni tollanen tilanne olis pitänyt ehkäistä jo ennalta. Nyt alkaa olla myöhäistä itkeä.
aikavaikea31.10.2006 14:02:22
...mutta eikös tuon vauvaiän pitäisi olla sitä aikaa mitä kukaan ei halua menettää kun ne kasvaa niin nopeasti jne.?
 
*syvä huokaus* Taitaa tuo "isä" olla siinä vauvaiässä edelleen. En käsitä, en.
Mechanizm31.10.2006 14:07:05
Joutunut yhden taistelun verran sentään tinkimään, että on ehtinyt panemaan sen lapsen alulle. Ehkä ei olisi kannattanut.
Ossi31.10.2006 20:41:38
Luin jotain että potenssi häviää ja .. rölö, taijanpa mennä nukkumaan.
 
Niin. Aattelit, että metusalemi kirjottelee omasta kokemuksesta ;) Kieltämättä elämä yksinkertaistuisi tuon myötä monessakin mielessä. Vois esim. luopua noista keikkakuteiksi vakiintuneistä puolireiteen ulottuvista T-paidoista ;)
myrskis31.10.2006 23:12:47
Saa kirjottaa kaikista itelle tärkeistä (ja vähemmänki tärkeistä) asioista =)
Itekki aattelin todeta tänne että taas tulee vaikeaa ku on ollu loman murun kans ja nyt pitää lähteä takas kotiin. Pelottaa mitä huomisesta tulee.. Ei ainakaan mitään mukavaa. No, on siitä ennenki selvitty.

 
Niin tietysti... Tajusin vaan keskustelua lukiessani kuinka mitättömiä mun omat parisuhde"ongelmani" ovatkaan. Mutta tietysti jokaisella on omanlaisensa ongelmat eikä niiden aina tarvitse olla maatajärisyttäviä jotta niistä olisi oikeus puhua.
 
Jokatapauksessa. Juuri nyt olen onnellisempi kuin hemmetin pitkiin aikoihin. Mukavaa huomata, että vuosienkin yhdessäolon jälkeen toinen saa sydämen pomppimaan yhtä hurjasti kun sillon ekan suudelman aikoihin... Somaa.
stickyfinger31.10.2006 23:32:40
Noniin. Mitä mieltä olette seuraavasta ja mitä mielestänne asialle voisi/kannattaisi tehdä vai pitäisikö mitään:
 
On olemassa avopari joille on syntynyt 10 viikkoa sitten vauveli. Muuten kaikki on ihan ok, mitä nyt mies pelaa 24h vuorokaudessa World of warcraftia jos ei ole töissä. Asiasta on keskusteltu ja itketty ja vihdoin mies on suostunut siihen että klo 22-23 välisenä aikana... hän EI pelaa vaan viettää sen tunnin perheensä kanssa! Pitäisikö naisen vaan ottaa vauva ja lähteä kävelemään? Tai onko olemassa jotain "taikasanoja" joilla miehen voisi saada tajuamaan tilanteen kauheuden? En vaan ymmärrä tuota, siis en ole itse lapsirakas ihminen, mutta eikös tuon vauvaiän pitäisi olla sitä aikaa mitä kukaan ei halua menettää kun ne kasvaa niin nopeasti jne.? Ja eikö ole lievästi sanottuna törkeän epäitsekästä siltä mieheltä sälyttää lapsenhoito täysin naisen harteille? Kun kuulin ystäväni eilen kertovan tätä tilannetta olin sanaton ja raivoissani. Miten kukaan voi pistää jonkun typerän tietokonepelin oman avovaimonsa, vastasyntyneen lapsensa ja parisuhteensa edelle, en vaan tajua.

 
No voe helvetti...Hankalahan tohon tilanteeseen on neuvoa antaa. Ihmetyttää vaan että mikä saatanan idiootti siellä isänä on.
Skebameizi31.10.2006 23:45:31
Tämä nyt ei ole mikään onkelmatilanne, mutta ajattelin vain raportoida sen, että neitoni lähtee torstaina viikoksi Kanarialle emmekä ehdi huomenna näkemään :/ Ahistaapi.
Synnyttäjä01.11.2006 09:44:30
Noniin. Mitä mieltä olette seuraavasta ja mitä mielestänne asialle voisi/kannattaisi tehdä vai pitäisikö mitään:
 
On olemassa avopari joille on syntynyt 10 viikkoa sitten vauveli. Muuten kaikki on ihan ok, mitä nyt mies pelaa 24h vuorokaudessa World of warcraftia jos ei ole töissä. Asiasta on keskusteltu ja itketty ja vihdoin mies on suostunut siihen että klo 22-23 välisenä aikana... hän EI pelaa vaan viettää sen tunnin perheensä kanssa! Pitäisikö naisen vaan ottaa vauva ja lähteä kävelemään? Tai onko olemassa jotain "taikasanoja" joilla miehen voisi saada tajuamaan tilanteen kauheuden? En vaan ymmärrä tuota, siis en ole itse lapsirakas ihminen, mutta eikös tuon vauvaiän pitäisi olla sitä aikaa mitä kukaan ei halua menettää kun ne kasvaa niin nopeasti jne.? Ja eikö ole lievästi sanottuna törkeän epäitsekästä siltä mieheltä sälyttää lapsenhoito täysin naisen harteille? Kun kuulin ystäväni eilen kertovan tätä tilannetta olin sanaton ja raivoissani. Miten kukaan voi pistää jonkun typerän tietokonepelin oman avovaimonsa, vastasyntyneen lapsensa ja parisuhteensa edelle, en vaan tajua.

 
No pelasiko tämä jamppa ennen lapsen syntymää hullun lailla, vai laukaisiko iloinen perhetapahtuma pelihimon? Jos kaverin taipumukset oli etukäteen tiedossa, niin kyllähän tuosta olisi jo emännänkin pitänyt ottaa asia puheeksi ennen kuin päättää tortillaa kaverille antaa. Nyt tää kaikki on tietty jossittelua, eikä tilannetta auta millään lailla.
 
Noin henkilökohtaisena mielipiteenä WoWimiehelle, että ota nyt se pääs pois sieltä hanuristas ja ota vastuu teoistas! Ei kai nyt kukaan tanopää saatana luule, että vauvan tulon jälkeen hommat voi jatkua ihan ennallaan, ja voi tehdä ihan mitä huvittaa. Tää sinänsä sylettää, kun oma eka muksu on just saman ikäinen, ja se oli koko ajan selvää, että omista menoista jouttuu tinkimään. Se hinta on maksettava, jos lapsen haluaa saada, eikä ole kyllä kaduttanut pätkääkään. Ei siinä, kyllähän sitä omaakin aikaa pitää olla, ja kyllä mäkin löydän aikaa soitteluun, salilla käymiseen ja semmoseen. Ne vaan on sovittava silleen, että aikaa jää myös muulle perheelle.
 
Tähän loppuun pätevä lainaus John Singletonin loistavasta Boyz n the Hood -elokuvasta: Any fool with a dick can make a baby, but only a real man can raise his children
paavi01.11.2006 10:23:06
No pelasiko tämä jamppa ennen lapsen syntymää hullun lailla, vai laukaisiko iloinen perhetapahtuma pelihimon? Jos kaverin taipumukset oli etukäteen tiedossa, niin kyllähän tuosta olisi jo emännänkin pitänyt ottaa asia puheeksi ennen kuin päättää tortillaa kaverille antaa. Nyt tää kaikki on tietty jossittelua, eikä tilannetta auta millään lailla.
 
Joo, aika perseestä. Ilmeisesti tossa on nyt kyseessä myös pahemmanlaatuinen pelihimo ja riippuvuus. Jokaisella meillä on jotain riippuvuuksia ja voidaan sitä kautta jotenkin ymmärtää tuota tilannetta. Konehan tossa tilanteessa pitää vaan heittää jorpakkoon. Ei välttämättä kaikki toivo vielä mennyt. Toivotaan näin.
Flow01.11.2006 11:18:22
Nyt se ei ainakaan pelaa ku on serverit kiinni. Perkule...Vielä tunti.
 
Joo mutta on tosiaan miehenä poika, kyllä sitä jos vaakamambosta isäksi päästään niin pitäisi pitää huoli siitä ettei laiminlyö muita perheenjäseniään pelaamalla saati millään muulla tavalla.
Huoh...
kirjoittelija01.11.2006 15:42:53
Miehellä, josta kirjoitin, on ilmeisen addiktiivinen luonne, eli on aikaisemmin ollut koukussa mm. punttiksella käymiseen. Mutta ei oo koskaan aikasemmin ollu näin jumissa missään hommassa kiinni. Ja ikää on 30 joten eipä voi sanoa että ikä tuo viisautta. Niin kait se sit on ettei siihen mitään taikasanoja ole. Paskoja juttuja nuo addiktiot, oli se näemmä sitten viina, huumeet tai vaikka tietskapeli niin kun se vie mukanaan, se vie kokonaan. Eikä siinä auta vaikka väsymystään itkevä avovaimo antaa vauvan syliin ja sanoo ettei kestä enää. :(
Raipe01.11.2006 16:34:22
Miehellä, josta kirjoitin, on ilmeisen addiktiivinen luonne, eli on aikaisemmin ollut koukussa mm. punttiksella käymiseen. Mutta ei oo koskaan aikasemmin ollu näin jumissa missään hommassa kiinni. Ja ikää on 30 joten eipä voi sanoa että ikä tuo viisautta. Niin kait se sit on ettei siihen mitään taikasanoja ole. Paskoja juttuja nuo addiktiot, oli se näemmä sitten viina, huumeet tai vaikka tietskapeli niin kun se vie mukanaan, se vie kokonaan. Eikä siinä auta vaikka väsymystään itkevä avovaimo antaa vauvan syliin ja sanoo ettei kestä enää. :(
 
Ikävää tuollainen jo pelkästään lapsen takia.
Tuota linjaa ei kannata mielestäni jatkaa, pidemmällä tähtäimellä voi hommat kyrvähtää pahasti ellei muutosta tule. Pistä ukko vieroitukseen.
Jos hommataan lapsia, myös kannetaan niistä vastuu.
naitti01.11.2006 18:31:33
En tajua miten onnelliseksi yksi ihminen voi minut tehdä.
Skebameizi01.11.2006 18:44:18
En tajua miten onnelliseksi yksi ihminen voi minut tehdä.
 
Ei sitä kuulukaan tajuta :)
ten04.11.2006 23:36:43
Pitäiskö huolestua kun anoppi soittaa mulle kännissä kymmeneltä ja puhelu loppuu yhdeltätoista. Enimmäkseen puhelu koostuu noin neljän lauseen jankkaamisesta joihin minä sitten vastaan noin neljällä lauseella hieman eri sanoin vaan.
 
Vittu että rasittaa.
Dutteri06.11.2006 09:10:16
Pitäiskö huolestua kun anoppi soittaa mulle kännissä kymmeneltä ja puhelu loppuu yhdeltätoista. Enimmäkseen puhelu koostuu noin neljän lauseen jankkaamisesta joihin minä sitten vastaan noin neljällä lauseella hieman eri sanoin vaan.
 
Vittu että rasittaa.

 
Pitäis! Jos anopit alkaa ahistelemaan niin sen homman on loputtava alkuunsa! Saat siitä muuten kauhean noita-akan kimppuusi. Kokemusta on... Hyrr. Onneksi sentään ex-anopista.
Kreivi_Krappula08.11.2006 21:49:07
Anoppi asiaa: Noh, ei ole vielä anoppi mutta tyttöystävän äiti ja jopa isä kehuvat kuulemma mua, joka kerta jos joku on vieraisilla tai jos he ovat jossain juhlissa. Olenpas saanut edes jotain huijattua :D
Raipe09.11.2006 16:03:21
Onkos täällä muita immeisiä, joilla parisuhde seisoo ns. paikallaan?
Mitään uutta ja mullistavaa ei tapahdu, kaikki tuntuu jostain syystä liian tutulta, säännölliseltä ja ehkäpä rutiininomaiselta. Itseasiassa kaikki on suht' ok ja se on mukavaa, mutta silti sitä kaipaa suhteeseen jotain uutta ja ihmeellistä. En tiedä onko minulla joku ennenaikainen keski-iän kriisi tulossa vai mikälie. Tarkemmin ajatellen tällaisen ajatteleminen on ihan helevetin tyhmää kun paljon huonomminkïn voisi mennä, mutta silti se vähän mietityttää.
arancia04.12.2006 20:15:43
Ketju näyttää hautautuvan kovaa vauhtia, mutta täytyypä tähän väliin todeta, että saan olla erittäin onnellinen näin loistavasta parisuhteesta. Tunteet vain vahvistuvat, kun aikaa kuluu eteenpäin, ja elämää on mukava elellä, kun tulevaisuuden varalle mielessä on monenlaisia odottamisen arvoisia suunnitelmia.
glx40504.12.2006 21:25:01
Legendaarinen professori Carl Hagfors Jyväskylän yliopistosta mumisi meille aikoinaan, että suurimpia syitä avioeroihin on se, että enää nukuta saman peiton alla. Näin yksinkertaista se on. Nukkukaa oman puolison/tyttökaverin/rakastajan/poikakaverin kanssa saman peiton alla, niin suhde kestää. (Otetaan pois heikkomahaisten hernekeittopäivät ja tulisyötyämaitopitoistaruokaalaktoosi-intoleranssivaivoissanipäivät; ne voivat johtaa hetkellisiin parisuhdeongelmiin).
 
edit. tittelin lisäys, se on olennaista enivei.
eino mutku05.12.2006 09:17:27
Legendaarinen professori Carl Hagfors Jyväskylän yliopistosta mumisi meille aikoinaan, että suurimpia syitä avioeroihin on se, että enää nukuta saman peiton alla. Näin yksinkertaista se on. Nukkukaa oman puolison/tyttökaverin/rakastajan/poikakaverin kanssa saman peiton alla, niin suhde kestää. (Otetaan pois heikkomahaisten hernekeittopäivät ja tulisyötyämaitopitoistaruokaalaktoosi-intoleranssivaivoissanipäivät; ne voivat johtaa hetkellisiin parisuhdeongelmiin).
 
edit. tittelin lisäys, se on olennaista enivei.

 
Tämä on sellainen ohje joka kannattaa muistaa. Ei oo kaveri turhaan professori.
 
Toinen suurimmista syistä on kai sitten se, että nukutaan siellä peiton alla..?
 
Mitä tulee tuohon edellä jo jonkin aikaa sitten postattuun juttuun parisuhteen paikallaan junnaamisesta, kai se on luonnollistakin, mutta tylsistymistä voi välttää muuttamalla yhteisiä rutiineja. Ihan pienetkin jutut voi joskus riittää. Vaihtakaa välillä kauppaa, vaihtakaa järjestystä kotona, käykää vieraissa paikoissa, ostakaa Oltermannia Edamin sijaan, ajakaa eri reittiä, pusertakaa hammastahnatuubia keskeltä jne.
Synnyttäjä05.12.2006 11:04:46
Legendaarinen professori Carl Hagfors Jyväskylän yliopistosta mumisi meille aikoinaan, että suurimpia syitä avioeroihin on se, että enää nukuta saman peiton alla. Näin yksinkertaista se on. Nukkukaa oman puolison/tyttökaverin/rakastajan/poikakaverin kanssa saman peiton alla, niin suhde kestää. (Otetaan pois heikkomahaisten hernekeittopäivät ja tulisyötyämaitopitoistaruokaalaktoosi-intoleranssivaivoissanipäivät; ne voivat johtaa hetkellisiin parisuhdeongelmiin).
 
Ei helvetti, siinähän jäätyisi, kun emäntä haalii koko peiton itselleen tehokkaammin kuin musta aukko.
Varaani05.12.2006 11:25:50
Ei helvetti, siinähän jäätyisi, kun emäntä haalii koko peiton itselleen tehokkaammin kuin musta aukko.
 
Sama peitto tai ei peittoa lainkaan.
Tylsäähän se on nukuskella ilman ihokontaktia.
Synnyttäjä05.12.2006 12:02:53
Tylsäähän se on nukuskella ilman ihokontaktia.
 
Mie en vaan osaa. Nukun muutenkin niin levottomasti, että naapurit voisi pian alkaa luulla vaimonhakkajaksi.
stickyfinger05.12.2006 13:16:38
Sama peitto tai ei peittoa lainkaan.
Tylsäähän se on nukuskella ilman ihokontaktia.

 
Ei onnistu mitenkään saman peiton alla nukkuminen, ei helvetissä. Ja muutenkin en kykene mitenkään missään lusikka-asennossa tms. ihokontaktia vaativassa positiossa nukkumaan.
Foe mounier06.12.2006 01:09:11
Ei mulla vielkään ketää.
ollikainen06.12.2006 01:58:36
Ei mulla vielkään ketää.
 
Tanssitko ilosta? Söitkö kakkua?
Sävis06.12.2006 11:03:01
Legendaarinen professori Carl Hagfors Jyväskylän yliopistosta mumisi meille aikoinaan, että suurimpia syitä avioeroihin on se, että enää nukuta saman peiton alla. Näin yksinkertaista se on. Nukkukaa oman puolison/tyttökaverin/rakastajan/poikakaverin kanssa saman peiton alla, niin suhde kestää. (Otetaan pois heikkomahaisten hernekeittopäivät ja tulisyötyämaitopitoistaruokaalaktoosi-intoleranssivaivoissanipäivät; ne voivat johtaa hetkellisiin parisuhdeongelmiin).
 
edit. tittelin lisäys, se on olennaista enivei.

 
Juu, on yritetty nukkua saman peiton alla. Eihän siitä mitään tullut, kun allekirjoittanut halusi kaiken peiton itselleen.
myrskis07.12.2006 00:13:55
Kyllä on pakko uskoa tuon peittoteorian nimeen. Ja peiton omimiseen taipuvaiset: onhan niitä kahden hengen peittoja olemassa. Jos sellaisen saa kokonaan itselleen omittua ja kaiken sen alla viihdyttyä niin sitten ei toimi enää mikään.
 
Itse en osaa sanoa nyt muuta kuin että hiukan omituisen euforinen tila on nyt päällä. Varmaan paras asia koko maailmassa on rakastuminen yhä uudelleen samaan ihmiseen.
tyhjä07.12.2006 01:26:24
peittoteoria=pilluteoria.
 
Anteeksi. "sanoin" sen "ääneen".
wrshredder07.12.2006 11:57:49
Ei mulla vielkään ketää.
 
Komp..
 
Ei onnistu mitenkään saman peiton alla nukkuminen, ei helvetissä.
 
No olishan se ihan helvetin rankkaa jos olisi nätti tyttö saman peiton alla. Voi luoja!
 
Että mullon tylzäääÄÄh!
Varaani08.12.2006 09:28:55
Juu, on yritetty nukkua saman peiton alla. Eihän siitä mitään tullut, kun allekirjoittanut halusi kaiken peiton itselleen.
 
Oliko normipeitto vai sellainen tuplaleveä?
Tuplaleveä toimii, mainiosti.
RR4E08.12.2006 10:07:23
Meillä on sänkyssä neljä peittoa ja kahdeksan tyynyä.
eino mutku08.12.2006 12:51:03
Meillä on sänkyssä neljä peittoa ja kahdeksan tyynyä.
 
Meillä on yks sänky, kaks peittoa, kolme tyynyä ja aika usein neljä nukkujaa. Ihmeellistä kuinka paljon pieni lapsi vie tilaa ja kuinka pienessä tilassa aikuinen voi nukkua...
Manicci08.12.2006 16:30:44
Ero tuli neljän ja puolen kuukauden jälkeen. Ei kuulemma naista enää kiinnostanut eikä tuntunut miltään.
 
Kiva, jes, taas on voittajafiilis.
 
Eikun keikalle purkamaan sydäntä blues soolojen muodossa--->
Aqua08.12.2006 17:13:41
Pisteen teimme.
Härski08.12.2006 18:57:26
No johan on täälläkin surullista viestiä. Suhteettomuusteoriani siis kehittää itseitseään... hyvä vai huono, paha sanoa. Woimia joka ukolle ja akalle.
Linda08.12.2006 21:30:52
No niin no.¨¨
Aqua09.12.2006 10:44:42
No johan on täälläkin surullista viestiä. Suhteettomuusteoriani siis kehittää itseitseään... hyvä vai huono, paha sanoa. Woimia joka ukolle ja akalle.
 
No, mikäs siinä kun muistaa vain ettei jää tuleen makaamaan.
eve.liina09.12.2006 10:57:37
Nyt on "tauko" päällä reilun yhentoista kuukauden seurustelun jälkeen. Eipä siitä taida enää kuitenkaan mitään tulla...
 
Ystäviä kuitenki ollaan, ainaki koitetaan olla. On se vaan niin mukavaa ku voidaan jutella ihan mistä vaan.
Juoppis10.12.2006 02:51:51
Niinpä niin, niin.
Aqua10.12.2006 04:15:20
Lienee syytä vähän keventää täällä :).
Aqua10.12.2006 04:42:24
Lienee syytä vähän keventää täälläkin :).
Raipe10.12.2006 12:02:34
Mä en tajua mikä siinä on. Ehkä vain >3
 
Mikä helevetin >3?
.;;((|B==D----((|=========D---------
Aqua10.12.2006 12:04:16
Mikä helevetin >3?
.;;((|B==D----((|=========D---------

 
Hei, olin helvetin kännissä, ja tarkoitin enemmänkin 3
Raipe10.12.2006 12:06:59
Hei, olin helvetin kännissä, ja tarkoitin enemmänkin 3
 
Ai. Luulin että tuo on taas sitä hymiöslangia. äxdee.
Sävis10.12.2006 17:48:16
Oliko normipeitto vai sellainen tuplaleveä?
Tuplaleveä toimii, mainiosti.

 
Ei toimi tuplaleveäkään. Se on uskomatonta, kuinka paljon peittoa voin rohmuta. Kun mikään ei enää riitä... ;)
 
Vaikka nukutaankin omien peittojemme alla, niin hyvin menee.
kenkkunen10.12.2006 18:18:16
Kyllä tuo tuplaleveä on riittänyt, tosin nyt alkaa olla vähän huonoo, kun käytännöllisesti katsoen joka yö sen alle -tai paremminkin päälle- kömpii kolmaskin henkilö.
 
Kissa sentään nukkuu jalkopäässä ilman peittoa.
Dolmo10.12.2006 19:56:41
Pikkujoulut, x promillea veressä, kaunis nainen tanssii kanssani, mennään juttelee, alkaa hiplailemaan(?) ja haluaa mennä harrastamaan seksuaalista kanssakäymistä vessaan. On siis vielä samassa firmassa duunissa, uusi työntekijä. Mutta miten kävi?
 
Onneksi oli sen verran tajuntaa messissä ja kieltäydyin, vaikka kuinka mieli teki. Ei yksi kieltäytyminen riittäny. Olisi sellainen 5vuotta seurustelua kai kosahtanut siinä jos olis jotain ryssinyt.
 
Miten, onko muilla ollut kiusauksia parisuhteessa?
 
Meitsillä on ollut jokusia vastassa, mutta tämä oli ehdottomasti pahin.
Volante10.12.2006 20:40:49
Miten, onko muilla ollut kiusauksia parisuhteessa?
 
Onhan sitä jos jonkinnäköistä vonkaajaa riittänyt, mutta ikinä en ole lämmennyt, eli en voi sanoa mitään kiusauksia edes olleen kun ei ole tehnyt yhtään tiukkaa sanoa ei kiitos. Seksi, suuteleminen ja sen sellaiset on mulle ennen kaikkea rakkaudenosoituksia, ja musta tuntuu jotenkin iljettävältä ajatuskin siitä, että lähtisin säätämään jotain jonkun sellaisen kanssa, joka ei merkitse mulle mitään.
 
Ja kohta joku tulee tietysti saivartelemaan, että tuolla periaatteellahan voi ihan vapaasti harrastella tärkeiden ystävänsä kanssa :) Viittasin tässä nyt kuitenkin romanttiseen rakkauteen ennen kaikkea.
Raipe11.12.2006 10:54:28
Miten, onko muilla ollut kiusauksia parisuhteessa?
 
Kyllähän nuita sillointällöin tulee, mutta eipä niihin sortumaan kannata.
Ei viitti pidempikestoista suhdetta vetäistä pöntöstä alas ja muutenkin noista yhden yön jutuista jää vaan paskan maku suuhun.
Tellu11.12.2006 12:31:26
Mitä saman peiton alla nukkumiseen tulee, niin kyllähän se aikamoista sopua vaatii että nukkuu vuoden verran yhden hengen sängyssä yhden hengen peiton alla, kahdestaan. Aika tiivistä oli. Ja sen jälkeenkö se alamäki sitten alkoi, kun hommattiin leveämpi sänky ja omat peitot... Tiedä häntä :)
Blasphemer11.12.2006 12:51:40
Mitä saman peiton alla nukkumiseen tulee, niin kyllähän se aikamoista sopua vaatii että nukkuu vuoden verran yhden hengen sängyssä yhden hengen peiton alla, kahdestaan. Aika tiivistä oli. Ja sen jälkeenkö se alamäki sitten alkoi, kun hommattiin leveämpi sänky ja omat peitot... Tiedä häntä :)
 
Niin, eihän tuolla tavalla pysty edes nukkumaan kuin päällekkäin ;) Sillä tavalla pysyy molemmat tyytyväisenä :D Taannoin nukuimme mekin samalla tavalla. Tosin parisängyssä on enemmän tilaa temmeltää, tykkään siitä enemmän.
 
Miten, onko muilla ollut kiusauksia parisuhteessa?
 
Kiusauksia on pukannut säännöllisesti, mutta hyvin on kontrolli pitänyt, vaikka olisi ollut promilleja enemmänkin veressä. Ei sitä vakaata ja pitkää parisuhdetta halua heittää kivellä päähän.
Manan lapsi11.12.2006 15:31:01
Puolitoista vuotta tuli eilen täyteen. Ja loistavasti menee yhä.
wrshredder11.12.2006 15:32:58
Puolitoista vuotta tuli eilen täyteen. Ja loistavasti menee yhä.
 
Kaksikymmentäyksi vuotta tulee kohta täyteen ja vieläkin menee ihan päin mäntyä.
aikavaikea12.12.2006 16:50:41
Se nyt täytyy tänne todeta yhteisen yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon ensimmäisen kunnon kriisin yllättäen kaaduttua niskaan, että puhukaa puolisoillenne. Kertokaa ajoissa miltä tuntuu, älkääkä pantatko ajatuksianne mikäli ne koskettavat parisuhteen kannalta tärkeitä asioita. Olin täysin hajalla tässä useiden viikkojen ajan, mutta nyt hyvien ja asiallisten keskusteluiden jälkeen näyttää, että saamme vielä jatkaa.
 
Jos toinen hautoo murheitaan päässään liki vuoden ja kaataa ne kerralla toisen niskaan, kun toinen lopulta alkaa huomata jotain, niin se käy päänupille.
 
Puhuminen ON kultaa!
Conrad Lant12.12.2006 16:59:46
Meillä on yks sänky, kaks peittoa, kolme tyynyä ja aika usein neljä nukkujaa. Ihmeellistä kuinka paljon pieni lapsi vie tilaa ja kuinka pienessä tilassa aikuinen voi nukkua...
 
Meillä säännöllisesti ihmetellään kuinka paljon tilaa voi yksi maatiasmallinen kotikissa viedä. Saati sitten kun niitä on ollut parhaimmillaan pötköttämässä poikittain neljä kappaletta kahden aikuisen seassa/päällä/vieressä. Lauman alfaurokselle on ollut vakiotyyny viimeiset viisi vuotta omiemme välissä.
 
Eipä paljoa tarvi extrapeittoja lämmittämään.
kenkkunen12.12.2006 17:06:19
Se nyt täytyy tänne todeta yhteisen yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon ensimmäisen kunnon kriisin yllättäen kaaduttua niskaan, että puhukaa puolisoillenne.
 
Kunnon kriisin pitää antaa tarpeeksi pitkään muhia, ei siitä muuten mikään kriisi tulisikaan... No joo, toivottavasti saatte puhuttua asiat selviksi.
aikavaikea12.12.2006 17:11:57
No joo, toivottavasti saatte puhuttua asiat selviksi.
 
Näin toivomme. Tuli vielä mieleeni, olikos se nyt "Akattomassa miehessä", Ahti Kuoppalan toteamus. "Kahta asiaa tässä maailmassa en käsitä. Toinen on moottorisahan jäähdytysjärjestelmä ja toinen on nainen."
kenkkunen12.12.2006 17:44:57
"Kahta asiaa tässä maailmassa en käsitä. Toinen on moottorisahan jäähdytysjärjestelmä ja toinen on nainen."
 
Juu, en minäkään ymmärrä kumpaakaan. En nyt viitsi julkisesti sen kummemmin avautua, mutta onpahan tuommoinen rajuhko riisi nähty ja siitä selvitty. Vaikka eihän ne unohdu ja jäljet niistä jää.
Synnyttäjä12.12.2006 19:55:37
Miten, onko muilla ollut kiusauksia parisuhteessa?
 
Jos joskus harvoin joku naikkonen uskaltaa lähestyä "siinä mielessä", mikään ei voita tunnetta, kun saa antaa pakit. Siis mies, pakit naiselle! Tällä tavalla sitä kostetaan kaikki ne rukkaset, mitä teinivuosina sateli.
 
onpahan tuommoinen rajuhko riisi nähty ja siitä selvitty. Vaikka eihän ne unohdu ja jäljet niistä jää.
 
Nii jää, mutta arpikudos tuppaa olemaan vahvempaa kuin sen paikalla ennen ollut tavara.
Toveri13.02.2007 10:20:12
Tänään takana yhteisen taipaleen ensimmäinen puolivuotinen. Kiitos.
aikavaikea13.02.2007 10:32:23
Jaa, tämäkin ketju kaivettu taas ylös. Perkele.
 
En nyt viitsi julkisesti sen kummemmin avautua, mutta onpahan tuommoinen rajuhko riisi nähty ja siitä selvitty. Vaikka eihän ne unohdu ja jäljet niistä jää.
 
En minäkään ala avautua, mutta nyt kaksi kuukautta myöhemmin olen saanut tietää paljon (liikaa?) asioita lisää. Tuntuu että minua kohtaan harrastetaan Pai Mein kuuluisaa viisipisteistä sydämenräjäytystekniikkaa. No, katsellaan kauanko ja paljonko kestän.
Rojekti13.02.2007 10:33:22
Yhteinen puolitoistavuotinen tulee pian täyteen :)
 
Aluksi olin lähinnä itse epävarma, "hän varmasti ottaa heti kun saa jonkun paremman", mutta nyt molemmat olemme aivan täysin samaa mieltä kaikesta, emme kumpikaan voisi kuvitella että joku ulkopuolinen meidän väliimme tulisi, olemme täydellisiä, huhhuh. Uskon vilpittömästi rakkauteemme, 'ah. Jotenki vaan tuntuu siltä että tämä on jotain epänormaalia, jotain parempaa kun kaikki ympärillä oleva. Olen tässä nähnyt yksiä ja toisia suhteita, kavereiden ja ystävien ja siskojen ja veljien, eikä mikään ole tältä näyttänyt, truly. Näen kyl tollaset asiat.
 
Totta kai on ne harmittavat hetket. Ainut suuri eroavaisuus on mun huolettomuus ja hänen äärimmäinen huolellisuus, siis, ei huolellisuushuolellisuus vaan huolettomuuden vastakohta, ei niinku et tekee konkreettisia asioita huolellisesti vaan juunou :E käytännön esimerkki nykyisestä kouluelämästämme: ruotsin sanakoe. Molemmat saavat nelosen, kuten yleensä. Nauran, pääasiassa opettajan :( hymiölle joita näkee aika usein huonosti menneissä testeissä. Huokaisen ja ajattelen että kyllähän siitä kurssikokeesta sitten taas 5- vetäisee ja pääsee ikuisiksi ajoiksi eroon pakollisista. Mutta hän, hän masentuu ja suuttuu, on myrteä suorastaan monta päivää, minua harmittaa ja samalla ärsyttää, yms yms. En yksinkertaisesti osaa suhtautua vakavasti kovinkaan moneen asiaan..
stickyfinger13.02.2007 12:20:15
Yhteinen puolitoistavuotinen tulee pian täyteen :)
 
Aluksi olin lähinnä itse epävarma, "hän varmasti ottaa heti kun saa jonkun paremman", mutta nyt molemmat olemme aivan täysin samaa mieltä kaikesta, emme kumpikaan voisi kuvitella että joku ulkopuolinen meidän väliimme tulisi, olemme täydellisiä, huhhuh. Uskon vilpittömästi rakkauteemme, 'ah. Jotenki vaan tuntuu siltä että tämä on jotain epänormaalia, jotain parempaa kun kaikki ympärillä oleva. Olen tässä nähnyt yksiä ja toisia suhteita, kavereiden ja ystävien ja siskojen ja veljien, eikä mikään ole tältä näyttänyt, truly. Näen kyl tollaset asiat.

 
Kyllä se siitä vielä suruks muuttuu.
 
T: Kyynikko
Rojekti13.02.2007 13:09:08
Kyllä se siitä vielä suruks muuttuu.
 
T: Kyynikko

 
Kehe. Nii varmasti muuttuukin mut hehkutetaan nyt ku viel kestää.
porcupine13.02.2007 14:22:20
Mutta hän, hän masentuu ja suuttuu, on myrteä suorastaan monta päivää
 
Naiset nyt on vaan sellasia (ihanaa yleistystä ja lisää tulee). Ottavat kaikki asiat aina helvetin vakavasti ja onnistuvat vetämään muutkin perässään ahdistuspäissään.
 
terv. nimim.
Kaksi vuotta tulee kohta täyteen, jos tulee.
corpsefuck13.02.2007 14:31:32
Juu heh
 
Luulin löytäneeni sen täydellisen naisen. Tiedätte varmasti tunteen.
 
3 kuukautta oltiin yhdessä ja nyt sitten meni poikki. Niin ja nainen siis jätti.
Hakki13.02.2007 14:48:05
Tulipahan sitten taas alettua seurustelemaan. Koko homma lähti ihan puun takaa kun törmäsin tyttöön eräässä illanvietossa ja jutusta ei meinannut tulla loppua. Tätä jatkui parisen viikkoa ja todettiin että eiköhän tämä nyt ole sitten ihan virallista.
 
Helvetin hieno tunne taas kerran. Edellisestä suhteesta on tosin vain puoli vuotta aikaa, mutta fiilikset on aika korkealla tällä hetkellä. Mikään hirveä kiire ei ole, yhdessäolo on mukavaa ja harvoin tulee tällaisia tunteita siitä, että olisi tunnettu todella paljon kauemmin kuin sen kolme viikkoa. Elämä hymyilee taas.
Jani The Rock13.02.2007 16:15:15
Tällasena päivänä sitä toivoisi seurustelevansa. Kirjotuspöytien ja kirjahyllyjen roudaaminen yksinään on hieman vittumaista.
Shemhamforash13.02.2007 16:24:13
Ihan hyvin menee muuten, mutta alkaa tuntua, että asun tässä kämpässä yksin. Miestä näen nykyään ehkä hyvällä tuurilla tunnin, pari päivässä, useimmiten vaan käy kotona ehkä nopeasti syömässä jotain pikaruokaa, seuraavan kerran saatan nähdä puolenyön jälkeen, kun herra tulee nukkumaan. Minusta on tullut yhtäaikaa sekä koulu-, kaveri- että olutleski. Jippijaijei.
 
Ja jos se ei saatana edes huomenna viitsi muistaa ystävänpäivän kunniaksi, niin helvetti repeää valloilleen.
Mortal Jane13.02.2007 16:25:24
Tällasena päivänä sitä toivoisi seurustelevansa. Kirjotuspöytien ja kirjahyllyjen roudaaminen yksinään on hieman vittumaista.
 
Juuh, muutto eessä. Parisuhde my ass. Kiroan.
 
Ja jos se ei saatana edes huomenna viitsi muistaa ystävänpäivän kunniaksi, niin helvetti repeää valloilleen.
 
Pidähän puoles. Ja raportoi mahdolliset veriteot :)
Copyright ©1999-2007, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.Luotu: 15.02.2007 02:01:35